Ärsyttävä lapseton ystävä ja tekokiireensä!
Onko muilla tälläisiä naisystäviä piirissään, että vaikka ihmisellä ei ole edes omia lapsia ja vain mies, niin hänellä on aina niin tiukka aikataulutus tavata ystäviään, ettei ehdi kuin tiettyinä ajankohtina viikolla, eikä ikinä esim. lauantaina tai sunnuntaina, jolloin voisi päivätyöläisenä seurustella ja mennä jonnekin vaikkapa koko päiväksi, eikä vaan hätäisesti pariksi tunniksi iltaisin kahville jonnekin kahvilaan. Yhdellä tälläisellä ystävälläni ei ole kuitenkaan mitään niin sitovaa harrastustakaan, etteikö ehtisi senkin puoleen tavata pitemmälläkin kaavalla. Olen jotenkin kyllästynyt näihin kuppilatapaamisiin, ja ajatellut hoidella tätä ystävyys-suhdetta sitten enimmäkseen puhelimitse ja sähköpostitse sekä skypellä, kun ja jos ei ystävälleni sovi tapaamiset viikonloppuisin, jolloin itselläni olisi enemmän aikaa tavata hänet.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:31"]
Ei kuullosta siltä, että olet kovi korkealla hänen prioriteeteissaan. Ja mistä tiedät mitä seksibileharrastuksia sillä on viikonloppuna? ;D
[/quote]:DDDDD joo, miehen tietäen, voikin olla vaikkapa ystäväni sitomisleikkejä sänkyyn, että ylipäätänsä ystäväni mies saa torttua ystävältäni.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:23"]
Minä olen sinkku ja lapseton. Päivät käyn töissä, illat opiskelen. Duunimatkaan menee tunti suuntaansa. Sitten pitäisi vielä koittaa liikkua, nähdä ystäviä, käydä sunnuntailounaalla isovanhemmilla, nukkua, siivota, ehkä deittailla miehiä, etten nyt ihan ikuisesti ole yksin jne jne... Ai niin, sitä omaa aikaakin pitäisi olla, minullakin!
Mut joo, hitto ettei ole mitään tekemistä ikinä, kun ei ole lap-si-a.
[/quote] Lapsettomilla ihmisillä jää kuitenkin aikaa siltä osin enemmän tavata ystäviään kuin perheellisillä ystävillään, ja eikä lapset nyt sinänsä ole este tavata ystäviään, ei minullekaan aikoinaan ollut, kun lapsemme olivat vielä kotona ja pieniä, se oli vain järjestelykysymys ja riippui lasten iästäkin.
Ei lapsettomalla ole oikeita menoja.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:05"]
Ystävä on jotakin joka on olemassa. Voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia, että ei ehdi tapaamaan tai soittamaan jne, mutta tietoisuus siitä, että ystävä on tarvittaessa siellä. Meillä on jokaisella arki ja se vie mukaan ja tavalla tai toisella ettei se pyöri vain yhden ihmisen ympärillä.
[/quote] Pistipä silmiini tuo sana: TARVITTAESSA ystävä siellä - just joo tarpeen tullen otetaan ystävään yhteyttä, eikä ajatella yhtään, että voisi ottaa siihen ystävään muulloinkin kuin vain silloin kun itsellään on paljon kerrottavaa ja puitavaa elämässään. Juurikin tuollaista ystävyyttä pidän todella ystävän aliarvoistamisena; ystävää pidetään vain jonain jolle voi vain oman elämänsä käänteitä purkaa, eikä sillä väliä niinkään, mitä ystävälle itselleen kuuluu, ja miten hänellä menee.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:31"]
Ei kuullosta siltä, että olet kovi korkealla hänen prioriteeteissaan. Ja mistä tiedät mitä seksibileharrastuksia sillä on viikonloppuna? ;D
[/quote]:DDDDD joo, miehen tietäen, voikin olla vaikkapa ystäväni sitomisleikkejä sänkyyn, että ylipäätänsä ystäväni mies saa torttua ystävältäni.
[/quote]
Jos tämä oli ap:n kirjoittama niin nyt viimeistään kaikki tietää minkä takia tämä ystävä ei välitä viettää aikaa hänen kanssaan. On siinä harvinaisen ärsyttävän tuntuinen ihminen!!
Kakkavaippaan hautautuneella kotiäidillä se vasta onkin kiireinen aikataulu? ;)
Mistäs ap tietää, tai siis luulee tietävänsä että ne on tekokiireitä? Itse olen lapseton ja voin kertoa että ei siihen todellakaan lapsia tarvita että elämä olis kiireistä.
Tuli vielä semmonenkin mieleen että minkälaista tekemistä mahdat yleensä haluta sitten päiväksi tämän ystävän kanssa? Liittyykö siihen vaikkapa lapset? Olisiko sulla siis mukana lapsi siellä?
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:26"]Onko muilla tälläisiä naisystäviä piirissään, että vaikka ihmisellä ei ole edes omia lapsia ja vain mies, niin hänellä on aina niin tiukka aikataulutus tavata ystäviään, ettei ehdi kuin tiettyinä ajankohtina viikolla, eikä ikinä esim. lauantaina tai sunnuntaina, jolloin voisi päivätyöläisenä seurustella ja mennä jonnekin vaikkapa koko päiväksi, eikä vaan hätäisesti pariksi tunniksi iltaisin kahville jonnekin kahvilaan. Yhdellä tälläisellä ystävälläni ei ole kuitenkaan mitään niin sitovaa harrastustakaan, etteikö ehtisi senkin puoleen tavata pitemmälläkin kaavalla. Olen jotenkin kyllästynyt näihin kuppilatapaamisiin, ja ajatellut hoidella tätä ystävyys-suhdetta sitten enimmäkseen puhelimitse ja sähköpostitse sekä skypellä, kun ja jos ei ystävälleni sovi tapaamiset viikonloppuisin, jolloin itselläni olisi enemmän aikaa tavata hänet.
[/quote] Sulla on kyllä ihan helvetillinen elämä.
Kukaan ei ole selitysvelvollinen ystävilleen omista menoista. Jokaisella on oma elämä ja jokainen elää sen niinkuin parhaaksi katsoo. Kukaan ei voi laittaa toisen ajankäyttölle rajoituksia.
Itsekästä vaatia muuta. Oikeat ystävät ovat kyllä apuna ja tukena kun toinen sitä tarvitsee, oli lapsia tai ei.
"voisi päivätyöläisenä seurustella ja mennä jonnekin vaikkapa koko päiväksi, eikä vaan hätäisesti pariksi tunniksi iltaisin kahville jonnekin kahvilaan"
Minä taas ihmettelen, millä ihmeen ajalla jotkut perheelliset viettävät laatuaikaa omien lasten ja puolison kanssa, jos päivätyön lisäksi, myös viikonloput menevät omien ystävien seurassa. Milloin on lasten ja miehen vuoro, kun lapsi tarvitsee vanhempiaan vain lyhyen ajan, eikä sitä aikaa voi antaa vasta sitten kun se itsellä sopii, vaan se on tässä ja nyt.
[/quote] Täällä aina oletetaan, että aloittajan lapset ovat vielä pieniä ja kotona. Voinen kertoa, että eräässä esim.tapauksessa ja ystävyyssuhteessa eivät enää lapset häiritsisi yhteisiä tapaamisia, mutta kun toinen on vaan jotenkin niin kaavoihinsa kangistunut, ettei voi tehdä mitään poikkeavaa liikettä ystävyyden suhteen, ja vaikkapa tavata jokunen kerta viikonlopun aikana, ja viettää sitä aikaa vaikkapa puoli päivää yhdessä eikä kahta tuntia jossain rähjäisessä kuppilassa syöden jotain paskaa."
Mulla on jo aikuiset lapset, mutta viikonloput haluan pyhittää ihan itselleni, tekemällä omia kivoja juttujani rauhassa. Työelämä kun vaatii veronsa. En mielelläni vietä viikonloppua ystävien kanssa, vaan mieluimmin oman perheen(miehen) kanssa. Eikä se ole mitään kaavoihin kangistumista,mutta muut asiat antavat itselleni ja elämälleni paljon enemmän. ystävyyssuhteiden ylläpitämiseen kun riittää muutama tunti ja silti ne säilyvät hyvinä vuosikymmeniä.
Ap. Minun lapseni ovat jo sen verran isoja, etteivät olisi todellakaan mukana päivän vietossamme, tai voisivathan hekin joskus olla mukana kanssamme viettämässä päivää tai vaikkapa laivaristeilyllä porukalla kuten olen muidenkin ystävieni kanssa ollut viikonloppua viettelemässä. Toisaalta ei sitä tarvitsisi mihinkään kovin kauas matkailla viettääkseen päivää yhdessä ystävän kanssa. Riittäisi vaikkapa naapurikaupungissa käyminen tai taidenäyttelyssä, konsertissa, teatterissa, ja sen jälkeen rauhallinen ateriointi, mutta kun ei niin ei, on niin vaikeaa sopia tuollaista kyseisen ihmisen kanssa, joten antaa olla, en vaan jaksa enää noita pikaisia tapaamisia, ei ehdi kuin jotain asioita puimaan, ja aina jää jotenkin keskeneräinen tunnelma, koska molemmilla on aina niin paljon kerrottavaa pitkästä aikaa. Olisi mukavaa joskus lähteä vaikkapa ravintolatansseihinkin kuten ennen aikaan kun vielä olimme sinkkuja ilman elämänkumppaneitamme.
Mutta summarumma: Voinhan tehdä noita yllä mainitsemiani juttuja oman miehenikin kanssa ja muiden ystävieni kanssa, joten samapa tuo. Surettaa vaan, koska meillä oli nuorempina niin paljon tiiviimpää kanssakäymistä keskenämme, ja menoja riitti, mutta nyt on ollut tälläistä sammutetuin lyhdyin menoa siinä suhteessa, että tapaamme irl. niin harvoin, ja itselläni olisi aikaa useimminkin tavata, mutta minkäs teet, jos toiselle ei vaan käy, ja hän viihtyy vain omiensa parissa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:42"][quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:05"]
Ystävä on jotakin joka on olemassa. Voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia, että ei ehdi tapaamaan tai soittamaan jne, mutta tietoisuus siitä, että ystävä on tarvittaessa siellä. Meillä on jokaisella arki ja se vie mukaan ja tavalla tai toisella ettei se pyöri vain yhden ihmisen ympärillä.
[/quote] Pistipä silmiini tuo sana: TARVITTAESSA ystävä siellä - just joo tarpeen tullen otetaan ystävään yhteyttä, eikä ajatella yhtään, että voisi ottaa siihen ystävään muulloinkin kuin vain silloin kun itsellään on paljon kerrottavaa ja puitavaa elämässään. Juurikin tuollaista ystävyyttä pidän todella ystävän aliarvoistamisena; ystävää pidetään vain jonain jolle voi vain oman elämänsä käänteitä purkaa, eikä sillä väliä niinkään, mitä ystävälle itselleen kuuluu, ja miten hänellä menee.
[/quote] Olen itse yli nelikymppinen ja vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, että vaikka miehet elämässä saattavat tulla ja mennä, kuten usein käy, hyvinhoidetut ystävyyssuhteet voivat kestää läpi elämän. Ei ole hyvä juttu, että ystävä saa vain sen ajan mitä mieheltä ja lapselta ja kaikelta muulta sattuu jäämään yli ja ystävään ollaan yhteydessä kun häneltä tarvitsee jotain.
Minun painajainen on se että äitikaveri ottaakin yllättäen Irmapetterinsä mukaan meille vaikka on sanonut tulevansa yksin. Siksi tapaan mieluummin kahvilassa. Meidän koti on vapaaehtoislapsettomien koti sisustuksineen päivineen, ja meillä on arvokkaita taide-esineitä, pöydissä teräviä kulmia, kalliita huonekaluja ja mattoja joten emme todellakaan kaipaa sinne kenenkään lapsia sotkemaan tai rikkomaan mitään.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:26"]
Onko muilla tälläisiä naisystäviä piirissään, että vaikka ihmisellä ei ole edes omia lapsia ja vain mies
[/quote]
Tuo kiteytti ajatusmaailmasi, eli olet väheksynyt kaveriasi kun hänellä ei edes ole omia lapsia, niin miksi ihmeessä hän välittäisi seurustella sinun kanssa jos olet antanut hänen ymmärtää millaisena häntä oikeasti pidät???!
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:21"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:42"][quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:05"] Ystävä on jotakin joka on olemassa. Voi mennä viikkoja ja jopa kuukausia, että ei ehdi tapaamaan tai soittamaan jne, mutta tietoisuus siitä, että ystävä on tarvittaessa siellä. Meillä on jokaisella arki ja se vie mukaan ja tavalla tai toisella ettei se pyöri vain yhden ihmisen ympärillä. [/quote] Pistipä silmiini tuo sana: TARVITTAESSA ystävä siellä - just joo tarpeen tullen otetaan ystävään yhteyttä, eikä ajatella yhtään, että voisi ottaa siihen ystävään muulloinkin kuin vain silloin kun itsellään on paljon kerrottavaa ja puitavaa elämässään. Juurikin tuollaista ystävyyttä pidän todella ystävän aliarvoistamisena; ystävää pidetään vain jonain jolle voi vain oman elämänsä käänteitä purkaa, eikä sillä väliä niinkään, mitä ystävälle itselleen kuuluu, ja miten hänellä menee. [/quote] Olen itse yli nelikymppinen ja vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, että vaikka miehet elämässä saattavat tulla ja mennä, kuten usein käy, hyvinhoidetut ystävyyssuhteet voivat kestää läpi elämän. Ei ole hyvä juttu, että ystävä saa vain sen ajan mitä mieheltä ja lapselta ja kaikelta muulta sattuu jäämään yli ja ystävään ollaan yhteydessä kun häneltä tarvitsee jotain.
[/quote] Olen niin samaa mieltä kanssasi kuin olla voin, vaikkakin mulla ei toi mieskumppani ole vaihtunut ajan saatossa vaan sama mies ollut jo vuosikausia, mutta aviopuoliso on eri asia kuin hyvä samaa sukupuolta oleva ystävä ja todellakin hyvin toimiva ystävyyssuhde. Säröjä ei siihen kaivata, mutta niitä saattaa tulla herkästi pitkäänkin ystävyyteen, jos ja kun toinen ei ymmärrä, että ystävällä olisi tarvetta tavata pitempäänkin silloin tällöin kuin vain kahden tunnin kahvittelun lomassa.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:31"]
Ei kuullosta siltä, että olet kovi korkealla hänen prioriteeteissaan. Ja mistä tiedät mitä seksibileharrastuksia sillä on viikonloppuna? ;D
[/quote]:DDDDD joo, miehen tietäen, voikin olla vaikkapa ystäväni sitomisleikkejä sänkyyn, että ylipäätänsä ystäväni mies saa torttua ystävältäni.
[/quote]
Törkeää! Jos olisit joku minun kavereistani ja sanoisit minusta muille noin, niin toivoisin että joutuisit saastaisten koirien raiskaamaksi!
Ajankäyttöä ajattelee lapsettomana ihan eritavalla. Kyllä mul oli paljon omaa aikaa ja nautin siitä täysin rinnoin. No nyt taas lapsellisena ei omaaaikaa juuri heru. Kiitos kun en mennyt alle 25.v naimisiin,ei harmita ollenkaan:-).Sain viettää pitkän ja huolettoman nuoruuden.
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:26"]
Onko muilla tälläisiä naisystäviä piirissään, että vaikka ihmisellä ei ole edes omia lapsia ja vain mies
[/quote] en väheksy ystäväni lapsettomuutta, vaan toin esiin sen tosiasian, että ystävälläni ei ole ikinä ollut, eikä ole tänä päivänäkään omista lapsistaan johtuvaa perheellisen kiirettä, you understand? ...ja siitä huolimatta ei ehdi tavata ystäväänsä kuin hätäisesti jossain kuppilan nurkkapöydässä kahvia lipitellen kerran puolessa vuodessa! Mutta jokainen järjestää elämänsä ystävien tapaamisensakin miten tahtoo, mutta se, että pysyvätkö tuollaisella systeemillä kovin monet ystävät enää völjyyssä mukana, onkin jo toinen juttu.
Tuo kiteytti ajatusmaailmasi, eli olet väheksynyt kaveriasi kun hänellä ei edes ole omia lapsia, niin miksi ihmeessä hän välittäisi seurustella sinun kanssa jos olet antanut hänen ymmärtää millaisena häntä oikeasti pidät???!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:36"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 15:28"]
[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 13:26"]
Onko muilla tälläisiä naisystäviä piirissään, että vaikka ihmisellä ei ole edes omia lapsia ja vain mies
[/quote] en väheksy ystäväni lapsettomuutta, vaan toin esiin sen tosiasian, että ystävälläni ei ole ikinä ollut, eikä ole tänä päivänäkään omista lapsistaan johtuvaa perheellisen kiirettä, you understand? ...ja siitä huolimatta ei ehdi tavata ystäväänsä kuin hätäisesti jossain kuppilan nurkkapöydässä kahvia lipitellen kerran puolessa vuodessa! Mutta jokainen järjestää elämänsä ystävien tapaamisensakin miten tahtoo, mutta se, että pysyvätkö tuollaisella systeemillä kovin monet ystävät enää völjyyssä mukana, onkin jo toinen juttu.
Tuo kiteytti ajatusmaailmasi, eli olet väheksynyt kaveriasi kun hänellä ei edes ole omia lapsia, niin miksi ihmeessä hän välittäisi seurustella sinun kanssa jos olet antanut hänen ymmärtää millaisena häntä oikeasti pidät???!
[/quote]Vastaukseni on tuossa yläpuolella vastauksena tuohon: "Tuo kiteytti ajatusmaailmasi;jne.jne."
[/quote]
Minä olen sinkku ja lapseton. Päivät käyn töissä, illat opiskelen. Duunimatkaan menee tunti suuntaansa. Sitten pitäisi vielä koittaa liikkua, nähdä ystäviä, käydä sunnuntailounaalla isovanhemmilla, nukkua, siivota, ehkä deittailla miehiä, etten nyt ihan ikuisesti ole yksin jne jne... Ai niin, sitä omaa aikaakin pitäisi olla, minullakin!
Mut joo, hitto ettei ole mitään tekemistä ikinä, kun ei ole lap-si-a.