kaksikielisten vanhempia

Jatkatte siten, että kumpikin vanhempi puhuu järjestelmällisesti omaa äidinkieltään. Lapselle pitää myös lukea paljon molemmilla kielillä.

Kaksikielisillä lapsilla homma menee yleensä niin että välillä toinen kieli on vahvempi ja välillä puolestaan toinen.

Puhumattomuus voi johtua jännityksestä. Senkin vuoksi kannattaa lasta nyt erityisesti helliä molemmilla kielillä.

Toivoaan ei kannata menettää. Oma lapseni alkoi puhumaan toista kotimaista vasta eskarissa vaikka me vanhemmat olimme puhuneet järjestelmällisesti omia äidinkieliämme. Nyt hän on hyvä oppilas koulussa ja monille opettajillekin on tullut yllätyksenä että lapsi on kaksikielinen.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 11:00"]

Meillä tilanne tälläinen lapsi 3 vuotta ja isä puhuu ruotsia ajoittain lapselle ja äiti pelkkää suomea. Lapsi lisänä aloittanut ruotsinkielisessä päivähoidossa syksyllä. Nyt on siis käynyt niin, että suomen kielen lopettanut melkein kokonaan ja eikä kyllä Ruotsin kielikään ole avautunut. Lapsi hiukan ehkä jopa pelokas puhumaa mitään. Aijemmin ollut siis erittäin puvainen ja sosiaalinen jne jne.. Onko ideoita tai ehdotuksia miten pystyttäisiin tukemaan paremmin lastamme.

[/quote]

Ei kannata laittaa lasta liian aikaisin "kielikylpyyn". osoittautunut että parempi kaksikielisissä perheissä vasta kun lapsi n.5. Parempi jopa pistää suoraan ruotsinkieliseen eskariin ja sitten kouluun. Lapsen kielen kehittymisen kannalta parempi näin jos äidinkieli suomi. Kieliylvyt kehitettiin Canadassa alun perin 5-6 vuotiaille. Oli Suomen epäonnistunut kokeilu pistää jo taaperot kielikylpyyn, tästä ollaan sittenmin onneksi luovuttu!

Meidän suomenruotsalainen kaksikielinen lapsi joutui saksalaisen kindergarteniin 4-vuotiaana. Kokeili sinnikkäästi molempia kieliä paikallisiin lapsiin ja piti niitä sitten vähän tyhminä kun eivät kumpaakaan ymmärtäneet. :) Kyllä se lapsi silti oppi sen saksan siinä vuodessa niin että pärjäsi hyvin siellä. Ja kun kotona edelleen kummatkin vanhemmat puhuivat järjestelmällisesti omaa kieltään lapselle, niin äidin- ja isänkielikin säilyi hyvinä tuosta ulkomailla oleskelusta huolimatta. Nyt alkaa jo päiväkotisaksa unohtumaan kun on oltu Suomessa muutama vuosi, mutta ei vaan haluttu sekoittaa lasta laittamalla mihinkään saksankieliseen kerhoon täällä. Katsotaan onko siitä saksasta vielä jotain jäljellä jos haluaa sen valita pitkäksi kieleksi.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 09:18"]

Nyt alkaa jo päiväkotisaksa unohtumaan kun on oltu Suomessa muutama vuosi, mutta ei vaan haluttu sekoittaa lasta laittamalla mihinkään saksankieliseen kerhoon täällä. Katsotaan onko siitä saksasta vielä jotain jäljellä jos haluaa sen valita pitkäksi kieleksi.

[/quote]

Miten se olisi siitä enää "sekoittunut" kun kerta osasi saksan kielen hyvin?

"...isä puhuu ruotsia ajoittain lapselle..."

Siis mitä ihmettä?

Sitä kieltä pitää puhua KOKO AJAN. Ei vain ajoittain!

Kummankin vanhemman pitää puhua VAIN omaa äidinkieltään lapselle. Näin lapsista kasvaa kaksikielisiä!

Jollain ajoittain-puhumisella saatte vain kielipuolen lapsen!

Terv. Kaksikielisten lasten vanhempi

Täällä yksi kolme kielinen perhe. Aluksi voi olla hankalaa, kielet sekoittuu yms, mutta kyseessä onkin prosessi ja lopussa kiitos seisoo, jos on vaan jaksanut pysyä tiukkana, kumpikin vanhempi puhuu omaa kieltään ja ympäristö omaansa. Mikä rikkaus se onkaan lapsille!