Ahdistaako uita jo valmiiksi jouluun kuluva rahamäärä?

Ei ahdista koska on tonni sästössä joulua varten, sen lisäksi tulee vielä veronpalautukset sopivasti. 

Ei ahdista. Juuri jouluna on todella kivaa hankkia kaikkea kaunista ja kivaa, yllättää ihmisiä lahjoilla. Siitä tulee kaikkein ihanin mieli itselle. Tykkään kyllä itsekin lahjoista ja odotan niitä saavani.

Lapset saavat toivoa vaikka sata lahjaa, tietävät kuitenkin että kaikkea ei voi saada. Haaveilla saa.

ei ahdista, päinvastoin, ihanaa ostella lahjoja ym :)

ahdistaa

ahdistaa

No hyvä, kun jotain muutakin. Me elää kituutetaan ja lapset ei vuoden aikana saa juuri mitään. Hirveät paineet kasautuu joululle, kun joskus ne puhelimet sun muut on ostettava.

Ollapa jehovantodistaja, oikeesti en tykkää yhtään tästä joulun tuhlauksesta. Ruokaankin kuluu aivan hirveästi rahaa, moninkertaisesti normaaliin verrattuna.

Ahdistaa. Juuri se, että lapsille ei haluaisi tuottaa pettymystä. Jouduin jo kertomaan, että ei tehdä tänä vuonna joulukuussa perinteistä reissua ystäväperheiden luo, koska meillä ei ole siihen rahaa. Lapset on jo sitä itkeneet yhden päivän, ja joulu on sentään vielä edessä.:( Mut pakko priorisoida, että saadaan joulu järjestettyä ja lapsille kuitenkin lahjat ostettua. Onneksi lapset ovat vielä niin pieniä, että lahjatoiveet eivät ole kovin hirmuisia. 

Mutta sitten, minusta näyttää että nekin, joilla on rahaa, ovat jotenkin tympääntyneet siihen hirveään tavaramäärään mikä ihmisille kertyy. Monet lähisukulaiset ovat ihan ilahtuneita, että vaihdamme vain pieniä, nimellisiä hyväntahdon lahjoja.  Kummien ja kummilasten vanhempien kanssa ollaan sovittu, että lahjoja ei tarvitse ostaa (monella kavereista on just nyt tiukkaa, työttömyyden takia). Ei siis opetetakaan lapsia siihen, että kummilta aina saa jotain.

Ei ahdista. Ahdistaa, mitä mä keksin noilla lapsille lahjaksi, kun ne ei juuri mitään toivo. Ahdistaa mitä keksin muille lahjaksi. Ahdistaa kun en oikeastaan tahdo kuluttaa mitään.

No:3 lisää vielä, että lapset ovat äärimmäisen mukautuvaisia. He eivät muista pahalla sitä, että jonakin jouluna koko lahjamäärän arvo on ollut vaikka 50-100e/ lapsi tai saunapäivänä on jaettu limupullo kolmeen pekkaan. Aina ei ole ollut rahaa siihen limupulloonkaan, vaan on juotu mehukattia jääpalojen kera. Heille ei ole tärkeintä tavaran arvo vaan se vallinnut tunnelma.

Tämän tiedän siksi, että olen ollut itsekin hyyyyyvin köyhä totaali-yh. Nyt lapset ovat aikuisia ja muistavat mm. näitä saunailtoja äidin kanssa. Se mehu oli maailman herkullisinta, kun sai jutella äidin kanssa ihan rauhassa! Joululahjojaan eivät edes muista: joku ihan pikku tilpehööri on saattanut olla ikimuistoisemi kuin 200e:n Pleikkari.

Älkää stressatko. On tietysti kivaa kun lapsille voi ostaa juuri sen SUPADUPA-tablettitietokoneen, mutta vähempikin on upeata, kun itsellänne ei koko ajan ole otsa kurtussa ja lasten ei tarvitse kuunnella huokailua rahanmenosta. Paremmin muistavat piparkakkutaikinan syönnin ja isin ja äidin naurun, kuin uudet luistimet.

Ei ahdista, koska mitään perinteistä joulua ei vietetä. Lähdetään ennen joulua matkalle rapakon toiselle puolelle lämpimään, kuten joka vuosi.

Saajan ne toivoa vaikka mitä. Mutta pari lahjaa tulee vanhemmilta.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:59"]

No:3 lisää vielä, että lapset ovat äärimmäisen mukautuvaisia. He eivät muista pahalla sitä, että jonakin jouluna koko lahjamäärän arvo on ollut vaikka 50-100e/ lapsi tai saunapäivänä on jaettu limupullo kolmeen pekkaan. Aina ei ole ollut rahaa siihen limupulloonkaan, vaan on juotu mehukattia jääpalojen kera. Heille ei ole tärkeintä tavaran arvo vaan se vallinnut tunnelma.

Tämän tiedän siksi, että olen ollut itsekin hyyyyyvin köyhä totaali-yh. Nyt lapset ovat aikuisia ja muistavat mm. näitä saunailtoja äidin kanssa. Se mehu oli maailman herkullisinta, kun sai jutella äidin kanssa ihan rauhassa! Joululahjojaan eivät edes muista: joku ihan pikku tilpehööri on saattanut olla ikimuistoisemi kuin 200e:n Pleikkari.

Älkää stressatko. On tietysti kivaa kun lapsille voi ostaa juuri sen SUPADUPA-tablettitietokoneen, mutta vähempikin on upeata, kun itsellänne ei koko ajan ole otsa kurtussa ja lasten ei tarvitse kuunnella huokailua rahanmenosta. Paremmin muistavat piparkakkutaikinan syönnin ja isin ja äidin naurun, kuin uudet luistimet.

[/quote] Olen aivan liian raskaana, tuli kyyneleitä silmiin =D

Ahdistaa, koska tänä vuonna ei rahaa ole paljoa käytettävissä. Tekisi mieli skipata koko joulu... ja uusi vuosikin tulee siihen perään, kauhistuttaa... :(

Ei ahdista rahanmeno yhtään. Jos voisinkin selvitä koko joulusta rahalla! Ahdistaa se älytön hössötys ja pakko. Pakko keksiä kaikille joku lahja. Jos minulla ei olisi lapsia, skippaisin koko joulun yli. Lapsille en halua mitään älytöntä krääsää ja romua. Sitä on talo täynnä jo entuudestaan. Vanhoillakaan leluilla ei kukaan leiki. Just pistin huutikseen myyntiin paljon leluja. Toivon, ettei pukki tuo uusia. Äidilleni sanoin, että antaisi lapsille joululahjaksi vaikka leffalippuja tms.

No näinhän minä tällä palstalla olen ymmärtänyt. Joulu on se paras päivä tuottaa lapsille pettymyksiä ja opettaa, että kaikkea ei voi saada.

Meillä tuo valitettavasti pätee vuoden ympäri, kiva olisi edes jouluna lapsia ilahduttaa.

Ei ahdista tuon takia, pikemminkin päinvastoin.

Lapsi on ainut lapsenlapsi molemmille suvun puoliskoille, lahjoja tulee aivan älyttömästi liikaa.  Itse emme tästä syystä osta lapselle kuin ihan jonkun pienen jutun jos sitäkään. Ahdistaa vaan lähinnä se kaman määrä. Mieluummin joulusta nauttisi ilman krääsää kaikessa rauhassa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:35"]

Lapsilla hirveät lahjatoivomukset ja ei aina viitsisi tuottaa pettymystä : (

[/quote]

Ei ahdista, kun olen lapseton ja saan päättää itse, paljonko rahaa käytän. Itselleen on sitä paitsi paljon kivampi ostaa lahjoja kuin lapsille. :)

Ei ahdista. Jos aloittajaa ahdistaa, niin jätä kaikki turhat tekemättä ja ostamatta ja keskity lasten lahjoihin. Tervejärkiset vanhemmat eivät osta lapsille lahjaksi kaikkea mitä he keksivät pyytää, mutta muutaman toivotun lahjan varmasti pystyy hankkimaan.

Ahdistaa. Ensin pitää keksiä lahjat ja sitten käyttää rahaa. Stressaa. En halua antaa enkä vastaanottaa yhtään lahjaa. On kuitenkin töykeää antaa pieniä tai halpoja lahjoja tai olla antamatta. Näin meidän lähipiirissä. Vituttaa, kun ajatusta ei arvosteta vaan täytyy olla jotain toivottua tai kallista, että sillä on merkitystä.