Lue keskustelun säännöt.
Kaipaisin oikeasti hyvää ystävää :(
23.11.2014 |
Sellaista jonka kanssa olla rento ja oma itsensä, tulisi päivisin käymään kahvilla, ihan sama olisinko itse täällä koti ja hiukset sekaisin, sillä hänen seurassaan ei tarvitsisi kokea noista paineita. Lähdettäisiin ulkoilemaan, juteltaisiin niitä näitä. Äh...
Olen muuttunut todella eristäytyneeksi :( Välillä tuntuu etten jaksa... Mies käy töissä ja olen itse kaikki päivät vauvan kanssa kotona.
Jotenkin en vaan uskalla enää lähteä ihmisten ilmoille, kun sosiaalinen kanssakäyminen tuntuu tosi kömpelöltä... Minulla ei ole koskaan ollut ns. parasta kaveria/hyvää ystävää, jota kiinnostaisi aidosti asiani ja kuulumiseni. Haluaisin näyttää lapsillenikin parempaa esimerkkiä, mutta alan pikkuhiljaa olemaan todella voimaton kaikkeen... Liikaa stressiä.
Kommentit (36)
Mullakaan ei oo enää oo ollu kunnon ystävää vuosiin, koska paras ystävä muutti kauas. Yksi hyvä kaveri on mutta nähdään todella harvoin koska asutaan tunnin ajomatkan päässä. Kirjotellaan kyllä usein, mutta kyllä sitä kaipaa, että olis ystävä kenen kanssa näkis useasti ja tekis kaikkee yhessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asut Turussa, tulen lasten kanssa kylään heti huomenna :)
Tiedän tunteen. Paras ystäväni kuoli, eikä kenenkään muun kanssa ole eikä tule enää sellaista yhteyttä. Tässä sitä ollaan jotenkin niin yksin, vaikka ystäviä löytyykin.
Kyllä sää sellasen saat! :) käy vaikka jumpissa tai jossain harrastuksessa, josta pidät ja mikä kiinnostaa, sillä sieltä löytyy helposti samanhenkisiä ihmisiä! :) mä oon itse vähän sellainen ujohko ja hitaasti lämpenevä, mutta oon löytänyt todella samanhenkisiä ja ihania ihmisiä mun elämään! Toivon kaikkea hyvää sulle ja varmasti saat vielä ihanan ystävän :)
Mun ystävä muutti ulkomaille. Jotenkin en vaan usko että vaikka tutustuisin kehen niin en tule saamaan sellaista yhteyttä mitä tämän ystävän kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:01"]Jos asut Turussa, tulen lasten kanssa kylään heti huomenna :)
[/quote]
Kiitos, kunpa asuisinkin siellä :( Asun hyvin lähellä Lahtea.
Ihan kun mun suusta ap. Nykyään yritän jotain netissä jutella että en olisi täysin erakko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:04"]Kyllä sää sellasen saat! :) käy vaikka jumpissa tai jossain harrastuksessa, josta pidät ja mikä kiinnostaa, sillä sieltä löytyy helposti samanhenkisiä ihmisiä! :) mä oon itse vähän sellainen ujohko ja hitaasti lämpenevä, mutta oon löytänyt todella samanhenkisiä ja ihania ihmisiä mun elämään! Toivon kaikkea hyvää sulle ja varmasti saat vielä ihanan ystävän :)
[/quote]
Oon nykyään tosi huono saamaan mitään aikaiseksi tai varsinkaan sitoutumaan mihinkään harrastuksiin, niin kivalta kun se ajatuksena tuntuisikin.
Ja oon tosiaan melko hiljainen hissukka ja vähättelen itseäni. Tuntuu että aina kun avaan jonkun vähänkin vieraamman seurassa suuni, sönkötän ja sanon vaan jotain tyhmää.
Koko elämänilo on ihan hukassa... -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, älä anna sosiaalisen käyttäytymisesi estää itseäsi elämästä täysillä! Ei ihmekään että masentaa tuollainen kotiin sulkeutuminen. Vauvan kanssahan voi harrastaa vaikka mitä, joten hyödynnä mahdollisuus. Tuskin itsekään ajattelisit sosiaalisesti kömpelöstä ihmisestä mitään pahaa? Ja jos joku nyt on niin ahdasmielinen että ajattelee, niin ethän sinä mitään menetä. Kuulostat herttaiselta, usko itseesi ja lähde vauvan kanssa seikkailemaan! Siellä ne ystävät odottaa :)
Noh, kukaanhan ei tule hakemaan sinua kotoa, joten jonnekin on lähdettävä jotta tutustuu ihmisiin. Mutta olen aivan varma, että sinullekin hyvä ystävä löytyy, kunhan uskallat kömpiä ulos sieltä neljän seinän sisältä :-) Sosiaalinen kömpelyys ei ole mikään este ystävyydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen vauva, voisiko olla kyse esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta joka olisi nyt saamassa jalansijaa aloittajan elämässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun lähellä turkua. Yksinäinen yh olen
Kyllä sä notkistut, kun lähdet vaikka perhekerhoon. Aluksi voi olla vähän pöhkö olo,mutta ennemmin tai myöhemmin sieltä saa ainakin tuttuja,ellei peräti ystäviä.
Onhan se nyt selvä, että kotona olo ja pienen lapsen tarpeista vastaaminen muokkaa ihmistä hetkiseksi.
Jos tuntuu oikeasti siltä ettet vain yksinkertaisesti jaksa lähteä minnekään, vaikka ehkä haluaisitkin, niin kyse voi tosiaan olla masennuksesta. Siinä tapauksessa kannattaa käydä lääkärissä.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:01"]Jos asut Turussa, tulen lasten kanssa kylään heti huomenna :)
[/quote]
Kiitos, kunpa asuisinkin siellä :( Asun hyvin lähellä Lahtea.
[/quote]
Mä asun Lahdessa ja juuri tänään tunnustin miehelle olevani yksinäinen. Olen lapseton, vauvakuumeileva nainen.
Voi että, jos asuisit etelä-pohjanmaalla, keittäisin heti huomenna kahvit niin voitais rupatella. Itsellä hyvin samanlainen tilanne kun sulla, vauva vain puuttuu. Ootko miettinyt, että kävisit jossain vauvauinnissa tai jumpassa tms? Varmasti löytyisi ystäviä :) Ymmärrän toki, että kotoa lähteminen voi olla vaikeaa :/
Harmittaa että asun kaukana, olisin muuten tarttunut tähän tilaisuuteen
t. myöskin yksinäinen mamma :(
Missä asut AP?