Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
MIKSI jotkut on näin katkeria? Sisältää esimerkin
21.07.2014 |
Tutustuin joulun tienoilla uuteen ihmiseen, joka aluksi vaikutti mukavalta. Hälytyskellot ei mitenkään soineet, vaikka ensimmäinen yhteinen puheenaiheemme olikin päiväkodin järjestelyt ja sen semmoiset ja närkästys niistä.
Nyt kun aikaa on kulunut, olen kurkkuani myöten täynnä tätä naista. Huomaan, että hänellä on suuria vaikeuksia kestää muille tapahtuvia hyviä asioita, ja että myös minun kanssani hänellä alkaa kulissit rakoilla. Hän ei kestä, jos muut tienaava paremmin tai asuvat vaikka sitten vain yhden huoneen isommassa asunnossa kuin hän. Ei ei ymmärrä, miksi joku varakas asuu tällä alueella, eikä ymmärrä mistä kukaan on löytänyt itselleen hyvin koulutetun miehen... Hänen mielestään jokaisen äidin pitäisi leipoa lapsilleen ja järjestää teemaväri-synttärit, koska se kertoo hänen mielestään rakkaudesta lasta kohtaan. Hänen mielestään jokaisen mielenterveysongelmaisen pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni. Hänen mielestään kukaan tavallinen ihminen ei ymmärrä häntä ja hänen visuaalista tapaansa nähdä maailma - paitsi muut taiteilijapersoonat ja sellaiset.
Ja aina hän on kommentoimassa muista ihmisistä todella rumasti. Kuka on ruma, kuka on lihava, kuka on olevinaan, kuka ajaa Audilla ja on siksi olevinaan niin saatanan rikas. Hän itse on ylipainoinen erään ketjuliikkeen kassalla töissä oleva, kuvataidealan koulun käynyt ihminen jolla ei kuitenkaan ole edes omalla koneella kuvia omista töistä ja kuka ei ole somessa mutta silti on sitä mieltä, että kaikkien pitäisi tietää miten hirveän taitava hän on.
Ja tietenkään hän ei sano mitään, jos kerrot hänelle hyvän asian elämästäsi. Kerran hän joka HYMYILI kun kerroin miten ystäväni oli juuri joutunut päivystykseen lapsensa kanssa, koska lapsi oli tippunut korkealta ja saanut aivotärähdyksen. Hän HYMYILI! Koska ei pidä tästä ystävästäni vaan halveksuu häntä ja hänen ulkomaalaista miestään.
Huh, en jaksa. En halua pitää häneen enää mitään yhteyttä ja tämänkin halusin kirjoittaa vaan purkaakseni omaa pahaa mieltäni hänestä. En ymmärrä, miksi toiset on niin tavattoman katkeria ja kateellisia ja pahansuopaisia. Jostain syystä vedän sellaisia ihmisiä puoleeni aina välillä, ja joka kerta petyn ihmisiin hetkeksi. Minä en jaksa jouruta, en ajatella pahaa ja mieluummin yritän löytää sen asian hyvän puolen ja keskittyä siihen. Mikä tätäkin ihmistä vaivaa? Miten te muut jaksatte hänen kaltaisiaan?
Kommentit (23)
En jaksaisi minäkään. Tänään on ollut pari muutakin aloitusta, jossa riiputetaan helvetin raskaalta tuntuvia ihmisiä mukana elämässä, koska ei kehdata jotenkin laittaa sitä yhteydenpitoa poikki. Tai eihän sitä tarvitse mitenkään dramaattisesti laittaa välejä poikki, vaan hiljalleen jättää sitä yhteydenpitoa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jostain saanut päähänsä, että muiden onni on häneltä pois. Sanoisin varmaan hänelle suoraan että tuollainen ajattelutapa ei ole normaalia ja että hänen kannattaisi mennä keskustelemaan näistä ammattilaisen kanssa. Jos hän ei näe itsessään mitään vikaa niin älä ole enää tekemisissä. Et tarvitse ympärillesi ihmisiä jotka myrkyttävät sinua ja ympäristöäsi.
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:27"]
On jostain saanut päähänsä, että muiden onni on häneltä pois. Sanoisin varmaan hänelle suoraan että tuollainen ajattelutapa ei ole normaalia ja että hänen kannattaisi mennä keskustelemaan näistä ammattilaisen kanssa. Jos hän ei näe itsessään mitään vikaa niin älä ole enää tekemisissä. Et tarvitse ympärillesi ihmisiä jotka myrkyttävät sinua ja ympäristöäsi.
[/quote]
Minä en olekaan ottanut yhteyttä, hän ottaa itse. Olen ajatellut juuri näin, että annan vain olla. Jos hän joskus kysyy syytä feidaamiseen, vastaan etten jaksa hänen negatiivisuuttaan. Jos ei kysy, en sano mitään. Hän on luultavasti juuri niitä naisia, jotka sitten suurieleisesti aloittavat järkyttävän riidan johon sotketaan muutkin mukaan ja joka kestää ikuisuuden. Ei sellaista minulle, kiitos. Ap.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:32"]
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[/quote]
Mieheni sisko on hyvin samanlainen. Ja hänellä on myös sattumoisin tuo teemasyntäri-pakkomielle. Välejä ei oikein voi laittaa poikki, mutta tapaamisia on harvennettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:32"]
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[/quote]
Mikset voi? Tottakai voit, ei sukulaisuussuhde tarkoita sitä, että täälläisten tyyppien kanssa pitäisi olla tekemisissä.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:32"]
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[/quote]
Mikset voi? Tottakai voit, ei sukulaisuussuhde tarkoita sitä, että täälläisten tyyppien kanssa pitäisi olla tekemisissä.
[/quote]
Siinä voi käydä niin, että katkeaa samalla välit muihinkin sukulaisiin, esim vanhempiin ja muihin sisaruksiin, vaikke haluaisikin katkaista välinsä vain tähän yhteen. Eli jos et voi mennä enää yhteisiin sukujuhliin (koska se sisko on siellä), väkisinkin välit viilenee myös niihin muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laskee oman arvonsa ulkoisten seikkojen perusteella. siksi vertaa aina muita itseensä, ja katkera kun muilla on enemmän.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:32"]
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[/quote]
Mikset voi? Tottakai voit, ei sukulaisuussuhde tarkoita sitä, että täälläisten tyyppien kanssa pitäisi olla tekemisissä.
[/quote]
Periaatteessa voisi, mutta kaikki sukujen tapaamiset ym. menis mahdottomiksi, joten katson etta siskon kestaminen on pienempi paha kun koko muun suvun menettaminen tai sukujuhlista pois jaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten käsitän ihmisestä jonka tunnen, että hänellä on alemmuuskompleksi, siksi koko ajan oikaisi jos jotakuta kehuttiin, "no ei se ihan niin ole..." Kymmenen vuotta kului ja vain yhden kerran kuulin hänen puhuvan nätisti - ihmettelin vedetäänkö risti seinään.
Samankaltaisia ihmisiä tuntuu valitettavasti pyörivän tälläkin palstalla. Negatiivisia toisten ryttääjiä, joille ainoat oikeat metodit ovat ainoastaan niitä omia metodeja. En ymmärrä miten toiset jaksavatkin aina olla kaikkeen niin jyrkkiä pessimistejä. Miksi käyttää kaikki energia vain jatkuvaan negatiivisuuteen?
Mutta ap, sinuna en kyllä antaisi tuollaisen ihmisen myrkyttää omaa elämääni. Itselläni on myös ollut elämässä vastaavanlainen ystävä. Jossain vaiheessa vaan tajusin että tämä ihminen halusi minulle, ja muille, vain pahaa oloa. Ja oli katkera ja kateellinen muiden onnesta. Ja tuntui iloitsevan muiden epäonnesta. Sanomattakin on selvää, että emme ole ystäviä enää - eikä muuten ole ollut ikävä häntä päivääkään. Ystävät ovat tärkeitä elämässä, mutta joskus on vain ihmisiä, jotka on parempi jättää omaan negatiivisuuteensa ihan rauhassa. Pahimmillaan he vetävät sinut myös mukaan tuohon ikävään ajattelumaailmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:32"]
Ihan kuin oma siskoni. Sa sentaan voit laittaa valit poikki noin vain, ma en... Tsemppia :)
[/quote]
alkaako sen etukirjain hoolla.. tutulta kuulostaa
Mä tavallaan ymmärrän mistä on kyse - yksinkertaisesti kateudesta. Kun katselen lähipiirini ihmisiä, usein kirpaisee ja syvältä, kun muilla on asiat niin hyvin. Joillakin on tosi tiiviit välit isovanhempiin ja muutenkin laaja tukiverkosto, helppo löytää lastenhoitaja koska tahansa ja paljon parisuhdeaikaa, omaa aikaa ja lapsivapaata. Minä kitkutan vuodesta toiseen eteenpäin saamatta lastenhoitoapua mistään tai keneltäkään. Toisilla on hyvä yhteishenki puolison kanssa ja he vetävät yhtä köyttä, tukevat toisiaan ja huomioivat toisiaan. Minä taas saan kasvattaa lapseni yksin, joka asiasta tulee riita puolisoni kanssa ja hän myös sabotoi kasvatustyötäni toimimalla päinvastoin kuin minä haluaisin, ja sanoo vielä lapsille että "ei kerrota äidille". Ongelmissa, oli ne lasten asioista, mun omia tai perheen yhteisiä, mulla on aina ensimmäisenä edessä taistelu miehen kanssa, hän tuntuu olevan ihan periaatteessa eri mieltä kuin minä.
Toisilla on enemmän rahaa eli enemmän mahdollisuuksia tehdä kivoja asioita, minä kitkutan tuloilla joilla just saa laskut maksettua ja ruokaa pöytään niin ettei tarvi sossun luukulle juosta. Ja toiset taas huoletta lusmuaa kotona ja nostaa sitä sossun rahaa, vie lapset päiväkotiin maksuvapautuksella ja harrastelee aamujoogaa ja enkelireikihoitokursseja. Ja joillakin on niin kivat ja kauniit kodit, meillä on aina sotkuista ja turhaa rojua kerääntyy sinne ja tänne. Ja se mistä tulee ikävin fiilis: toisilla on niin paljon ystäviä, sukulaisia ja muita ihmisiä, jotka välittävät heistä, auttavat, kyläilevät ja kutsuvat kylään. Mulla ei ole ketään jolta pyytää apua, kylään ei kutsuta juuri koskaan ja meille tullaan vain jos ei nyt muuta kiinnostavampaa tekemistä ole.
Mutta tiedän, ettei ketään kiinnosta kuunnella sitä että valitan kateellisuuttani (koska on muutama tuttu jotka sitä tekee, ja se ON kamalaa kuunneltavaa), joten pidän suuni kiinni ja yritän keskittyä siihen, että jotkut on kateellisia jopa mulle. Ainakin se yksi yh-äiti, joka luulee että mun elämä on taivaallisen ihanaa vain koska mulla on mies. Ja se yksi äiti, joka ei saa lapsiaan kuriin ja luulee, että mun lapset on oppineet käyttäytymään itsestään. Ja naapurin teini, joka haluaisi vaaleat hiukset ja lutraa jatkuvasti hiusvärillä juurikasvua piiloon, kun mulla on ihan vaalea tukka syntymälahjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15: jos minulle avautuisit noista kateuden tunteistani noilla sanoilla, minä ihan todella ymmärtäisin sinua! Ei minullakaan ole monia ystäviä ja sosiaalinen elämäni on todella hiljaista verrattuna moneen muuhun. Minulla ei ole mitään välejä äitiini ja se on joskus niin kipeä asia että itkettää ja olen niin kateellinen muiden äideistä että voisin vain raivota hetken. Ei kyse olekaan siitä, että on kateellinen toisille vaan siitä, millainen persoona on sen lisäksi.
Tuskin sinä sanoisit minulle, tietäen taustani, että "joo sä et näitä äiti-tytär-suhteita ymmärrä ollenkaan mutta minä olen kyllä onnellinen että mulla on äiti ja sisko ketkä on niitä mun ihmisiä". Näin tämä kaverini minulle viime äitienpäivän tienoilla kehtaisi sanoa. Ap.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:19"]
Minä en jaksa jouruta, en ajatella pahaa ja mieluummin yritän löytää sen asian hyvän puolen ja keskittyä siihen. Mikä tätäkin ihmistä vaivaa? Miten te muut jaksatte hänen kaltaisiaan?
[/quote]
Etkö? Lue ap oma teksti. Jos mä en halua juoruta, en vaan juorua. Jos en halua ajatella pahaa, en ajattele
On se loppujen lopuksi aika helppoa.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2014 klo 11:19"]
Minä en jaksa jouruta, en ajatella pahaa ja mieluummin yritän löytää sen asian hyvän puolen ja keskittyä siihen. Mikä tätäkin ihmistä vaivaa? Miten te muut jaksatte hänen kaltaisiaan?
[/quote]
Etkö? Lue ap oma teksti. Jos mä en halua juoruta, en vaan juorua. Jos en halua ajatella pahaa, en ajattele
On se loppujen lopuksi aika helppoa.
Kateelliset ja negatiiviset ihmiset ovat äärettömän rasittavaa seuraa, joten en minä heitä kovin kauaa jaksakaan. Jos on kyse ihan vain kaverista, yleensä lopeta yhteydenpidon lyhyeen, jos ilmenee kateutta, pahansuopuutta tai muuta negatiivisuutta. Ja ennenkuin joku älähtää, niin tottakai jokaisen elämässä on välillä aikoja, kun asiat ei mene ihan putkeen, mutta jos kateus,pahansuopuus ja negatiivisuus on ko henkilölle luonteenpiirre, niin en kaipaa sellaisten seuraa. Jos taas on kyse lähisukulaisesta, niin silloin on vaan koitettava kestää ne hetket, kun joudutaan viettämään samassa tilassa.
Huh. Kuulostaa kammottavalta ihmiseltä. Hyvä kysymys on, miten tuollaisiin tehdään irtiotto. Periaatteesta en hyväksy sitä, että aletaan kartella eikä suoraan uskalleta sanoa, että se on siinä. MUTTA tuo kuulostaa jo senlaatuiselta mentaalipuolen tyypiltä, että jos sille suoraan sanoo jotain, niin saa elämänikäisen vihamiehen, joka aloittaa järkyn parjauskampanjan sinua vastaan.
Ole nyt ainakin sitten varovainen, ap, äläkä kerro yksityisasioitasi hänelle lainkaan. Ne levitetään negatiivisessa valossa eteenpäin kumminkin.
Minusta taktiikka, että et ota häneen itse yhteyttä lainkaan on ihan ok. Ja jos hän yrittää tapaamista, voit sanoa, että et välitä nyt nähdä, sen kummemmin valehtelematta. Kun kysyy, että miksi et, voit sanoa, että olet vähän tullut vaikutelmaan, että olette niin erilaisia ihmisiä, että yhdessäolo on alkanut tuntua raskaalta - koska hän suhtautuu kovin kielteisesti muihin ihmisiin. Että et halua riidellä etkä loukata häntä, mutta että parempi ehkä vaan nyt ottaa hiukan etäisyyttä, ja toivotat hyvää jatkoa hänelle kaikesta huolimatta.
Joo, suuttuu ja loukkaantuuhan hän tuostakin, mutta jos haluaa olla rehellinen ja toisaalta suojella omaa mielenrauhaansa ja jaksamistaan, niin onko kauheasti vaihtoehtoja? Enpä itse ainakaan keksi.
Alue: Aihe vapaa
Huh, en jaksaisi.