Mä pelkään rakastua

Oon seurustellu jo kuukausia miehen kanssa, mutta pelkään tolkuttomasti rakastumista ja pyrin koko ajan välttelemään sitä.

Oon ennen nykyistä miestäni seurustellut kerran ja suhde kesti kuutisen vuotta. Teinivuosista aikuisiälle siis. Suhde oli aika värikäs ja mua kohdeltiin tosi huonosti. Olin kai vähän "rakkaudesta" sokea. Tämän jälkeen kiintyminen on ollut hankalaa.

Nyt taas tämän uuden tapauksen kanssa kaikki tuntuu olevan liiankin hyvin. Olemme tunteneet vuosia, joten emme ole uusia tuttavuuksia toisillemme. Sovimme jo alkuun etenevämme hitaasti ja katsovamme rauhassa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Molemmat olemme onneksi samalla linjalla tästä, että ei anneta asioiden mennä liian vakaviksi liian aikaisin. Pystymme puhumaan kaikesta, mikä tuntuu tosi hyvältä.

Kuitenkin joku mussa vaan koko ajan jarruttaa ja oon epävarma. Pelkään, että mies yhtenä päivänä vaan ilmoittaa, ettei tästä tuukaan mitään ja saan taas siipeeni. Aiemmat suhteen alut oon torpannu ite aika nopeesti, en oo ollu vielä valmis tai kiinnostus on lopahtanu yhtä nopeesti kun se syttykin.

Oon siis erittäin huono kiintymään ihmisiin romanttisessa mielessä ja siinä taustalla on selvästi pelko siitä, että joudun pettymään. Miehelle en viitsi asiasta puhua, sillä en halua olla sellanen "nyyhnyyh tykkäätkö musta vielä huomennakin / ootko tosissas mun kaa" jne, mikä pikemminkin edesauttaa tunteiden lopahtamisessa. Tunnistatte varmaan ihmistyypin. Nyt kun oon oikeesti täysin vakavissani ja täysillä jutussa mukana, en kumminkaan pysty antautumaan.

Miten päästä tästä tunteesta eroon ja pystyä heittäytymään? Tuntuu tyhmältä kun tietää, että mulla on hyppysissä kaikki avaimet onneen, mutten uskalla tehdä niillä mitään. En halua suhteen päättyvän myöskään mun omaan jarrutteluun, varsinkaan kun mies ite ei anna sille aihetta.

Mä toivon, että saisin ihan asiallisia vastauksia av:lle tyypillisten ilkeilyjen ja pään aukomisten sijaan :)