Miten ihmeessä pystyn myöntämään, että olen masentunut...

Ja tarvitsen apua...

Aina olen joutunut pärjäämään itsekseni. Yksin.... En ole saanut pyytää apua keneltäkään, koska sehän on heikkouden merkki... Tällaisen kasvatuksen olen saanut...

Elämäni on ollut yhtä taistelua eteenpäin ja nyt taitaa olla voimat loppu. Yritän vakuuttaa itselleni ja kaikille että minähän en ole masentunut, mieleni on virkeä ja elämä hymyilee... Totuus on toinen.... Jokapäiväinen ponnistelu ja mielen virkistämen on ylivoimasen rankkaa. Pelkään että kohta romahdan lopullisesti enkä jaksa enää jatkaa... Miten pystyn myöntämään että enää en jaksa............