Miksi maaseudun pikkukylissä ei hyväksytä muualta muuttaneita?

JJJJJJJjjj

Savitaipaleesta on erityisen huonot kokemukset, huh.

Kyse on maalaispaikkakuntien ikävästä kyttäyskulttuurista, joka usein yhdistyy vanhoillisuuteen ja kepulaisuuteen.

Up

Olen pahoillani puolestasi. Olen kasvanut kunnon tuppukylässä joka oli lestojen valtaama ja tuota kyllä siellä harrastettiin. Et saa erottua muista. Hyihyi. Ja sitten ne pilluraölit traktoreilla.....oh god why

up

Ei tuollaista ole missään oikeasti kuin sun korvien välissä, oikeesti kasva aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:22"]

Ei tuollaista ole missään oikeasti kuin sun korvien välissä, oikeesti kasva aikuiseksi.

[/quote]

Ja tasan on.

Ihan tasan tarkkaan on. Meilläkään ei riitä 10 vuotta, että kelpaisi "piireihin". Ystäviä ei saa, korkeintaan udellaan hetki kaikki asiat ja sitten kiinnostus lakkaakin ja vetäydyttän omaan vanhaan kaveriporukkaan supattamaan mietä ja sietä.

Minulla täysin päin vastaisia kokemuksia. Kymmenen vuotta kaupungissa, enkä tutustunut yhteenkään naapuriin. Muutettiin maalle, parissa viikossa tuli naapureista niin tuttuja että kahvitellaan ja lenkkeillään yhdessä ja milloin mitäkin. Tottakai heitä kiinnostaa muualta tulleet, mutta mielestäni sellaista positiivista uteliaisuutta mikä mahdollistaa yleensäkkin kunnolliset ystävyyssuhteet. Että ollaan kiinnostuneita toisista. Aina on jotain paikallista huumoria tms. joka ei ihan avaudu, mutta sitä nyt on joka paikassa.

Mäkin oon perheineni muuttanut pikkukylään, ja vastaanotto on ollut hyvä. Kyllä ihmiset kyselee asioita, kuten mistä ollaan kotoisin jne, mutta en ole ajatellut, että siihen pitäisi suhtautua negatiivisesti. Toki ihmiset myös puhuvat, mutta se, että puhutaan, ei automaattisesti ole juoruilua. Juoruilun miellän pahansuovaksi puheeksi. Toki täällä on juoruilijoitakin, mutta suurin osa toisia koskevasta puheesta on ihan asiallista.

Se mistäs tulet ja kenenkäs lapsia olet on täysin relevantti kysymys, johon pitäisi vastata asiallisesti: Tulen Tampereelta, ei ole täälläpäin sukulaisia. Isäni ja äitini ovat ihan tavallisia duunareita/opettajia/pienyrittäjiä.

TÄllä ei itse asiassa arvostella sinua, vaikka luulet niin. Tärkeätä on, että saadaan selville,kenestä ja mitä voidaan sun kuullen puhua ja ketä voidaan sun kuullen haukkua. Onko sulla sukua paikkakunnalla, onko sulla sukua julkkiksina tai poliitikkoina tai pappeina, onko teillä liikaa rahaa - kaikki vaikuttaa siihen, voidaanko kyseisiä usein kritisoitavia ryhmiä kritisoida myös sun kuullen, vai pitäisikö olla vieraskoreasti hiljaa näistä asioita.

Lisäksi tuo sukukysymys on tärkeä sikäli, että näillä pikkupaikkakunnilla on usein vuosikymmeniä jatkuneita vihollissuhteita - normaalielämässä kaikki sanovat päivää kaikille, mutta esim bisneksiin tai naimisiin ei sen toisen suvun edustajan kanssa mennä. Ja tietenkään liian läheisen suvun edustajan kanssa myöskään. ON tärkeää tietää, mihin tässä sä kuulut.

JOS haluat paikan maalaisyhteisössä, sun täytyy elää sen säännöllä. Sun ei pidä pantata tietoa itsestäsi, vaan kerrot sen mitä kysytään. Kerro se avoimesti ja silmiin katsoen. Jos et kehtaa kertoa, kuka olet, päättelevät ihmiset, että häpeät itseäsi.

Ehkä joillain paikkakunnilla on tuollainen syvä paskanpuhumisen ja sukuvihaamisen kulttuuri, mutta mullehan muualta tulleena voisi periaatteessa haukkua ihan kaikkia, koska mulla ei ole siteitä kehenkään, mutta haukkumista harrastavat vain ne ihmiset, joilla se on tapana. Muut eivät.

6

Kyse ei ole hyväksymisestä, vaan erilaisesta kulttuurista. Maalla, jossa on vain vähän ihmisiä, kaikki ovat kiinnostuneet uudesta tulokkaasta ja siksi sun tekemisiä seurataan. Sillä kaikki muutkin tuntevat toisensa jo koko elämänsä ajalta, joten et sä voi tupsahtaa yhteisöön ja olla kertomatta mitään itsestäsi. Sut hyväksytään mukaan yhteisöön jos haluat pelata samoilla säännöillä kuin muut. Tässä pätee erityisen hyvin sanonta "maassa maan tavalla". Kaupungissa sua ei kytätä, mutta ei sulle myöskään tulla tarjoamaan apua. Maalla hyväksytään erilaisetkin ihmiset jos nämä osoittavat kuitenkin olevansa osa yhteisöä.

Tasan on tommosta pienissä kylissä. Muualta tulevat koetan uhkaksi, järkyttävät totuttuja tapoja ja ovat vieraita naamoja. Kaikki vieras on epäilyttävää ja torjuttavaa. Lienee johtuu sittä, että maalla on vieläkin nelikymppisiä ja sitä vanhempia joiden pisin matka on automatka lähikaupunkinn isin ja äidin kanssa. Ja kaikki on sukua toisillee, vähintään ollaan pikkuserkuksia ja naimisiin mennään mieluiten sellaisen kanssa jos ylipäätään mennään. Tai sitten vaimo on kaupungista ja lähtee lätkimään jo muutaman vuoden päästä. Tämän jälkeen kaikki naiset on epäilyttäviä.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:56"]

Tasan on tommosta pienissä kylissä. Muualta tulevat koetan uhkaksi, järkyttävät totuttuja tapoja ja ovat vieraita naamoja. Kaikki vieras on epäilyttävää ja torjuttavaa. Lienee johtuu sittä, että maalla on vieläkin nelikymppisiä ja sitä vanhempia joiden pisin matka on automatka lähikaupunkinn isin ja äidin kanssa. Ja kaikki on sukua toisillee, vähintään ollaan pikkuserkuksia ja naimisiin mennään mieluiten sellaisen kanssa jos ylipäätään mennään. Tai sitten vaimo on kaupungista ja lähtee lätkimään jo muutaman vuoden päästä. Tämän jälkeen kaikki naiset on epäilyttäviä.

[/quote]

Mites sitten me, joilla on ihan erilaisia kokemuksia asiasta?

Enpä ole tuollaiseen törmännyt :) Muutin peräti kylän sivukylälle :D

Hyvin on otettu vastaan :)

Lieksa on tästä elävä esimerkki.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:53"]

Kyse ei ole hyväksymisestä, vaan erilaisesta kulttuurista. Maalla, jossa on vain vähän ihmisiä, kaikki ovat kiinnostuneet uudesta tulokkaasta ja siksi sun tekemisiä seurataan. Sillä kaikki muutkin tuntevat toisensa jo koko elämänsä ajalta, joten et sä voi tupsahtaa yhteisöön ja olla kertomatta mitään itsestäsi. Sut hyväksytään mukaan yhteisöön jos haluat pelata samoilla säännöillä kuin muut. Tässä pätee erityisen hyvin sanonta "maassa maan tavalla". Kaupungissa sua ei kytätä, mutta ei sulle myöskään tulla tarjoamaan apua. Maalla hyväksytään erilaisetkin ihmiset jos nämä osoittavat kuitenkin olevansa osa yhteisöä.

[/quote]

"Kaupungissa sua ei kytätä, mutta ei sulle myöskään tulla tarjoamaan apua."

Silloin kun me asuttiin omakotitalossa suurehkossa kaupungissa suht keskustassa, ja siellä oli sellaisia talkoita ainakin pari kertaa vuodessa. Yhdessä esim. siivottiin läheinen puisto ja kadunvarret roskista. Apua taatusti sai. Muistan eräänkin helteisen kesäpäivän, kun äiti yritti parkkeerata peräkärryä pihaan. Naapurin mies sitä aikansa katsoi ja tuli ystävällisesti tarjoamaan apuaan, hyvin se siltä sujuikin. Kerrostalossa asuessa myös apua olen saanut esim. mattojen kantamisessa telineelle.

Miksi muuten maalaiset kuvittelevat omaavansa jonkun ihan erityislaatuisen "yhteisön"? Vähän kuin se koulun suosittujen jengi, johon ei otettu "nevahöödei" mukaan koskaan.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:57"]

[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:56"]

Tasan on tommosta pienissä kylissä. Muualta tulevat koetan uhkaksi, järkyttävät totuttuja tapoja ja ovat vieraita naamoja. Kaikki vieras on epäilyttävää ja torjuttavaa. Lienee johtuu sittä, että maalla on vieläkin nelikymppisiä ja sitä vanhempia joiden pisin matka on automatka lähikaupunkinn isin ja äidin kanssa. Ja kaikki on sukua toisillee, vähintään ollaan pikkuserkuksia ja naimisiin mennään mieluiten sellaisen kanssa jos ylipäätään mennään. Tai sitten vaimo on kaupungista ja lähtee lätkimään jo muutaman vuoden päästä. Tämän jälkeen kaikki naiset on epäilyttäviä.

[/quote]

Mites sitten me, joilla on ihan erilaisia kokemuksia asiasta?

[/quote]

Olette sokeita ja kuuroja.