Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi maaseudun pikkukylissä ei hyväksytä muualta muuttaneita?
19.05.2014 |
Okei, otsikko on ehkä vähän kärjistävä, mutta jotain perää siinä on. Olen kuullut tätä muualtakin ja niin monta kertaa, että pakkohan siinä on jotain totuutta olla. Samoin omien kokemusten kautta.
Olen siis itse ollut "se muualta tullut", siis muutin äitini mukana pikkukylään lapsena. Kylän ulkopuolelta tullut tuntuu olevan joku kummajainen, josta kaikki katsoo asiakseen juoruta ja keksiä. Kysymyksiä esitetään niinkin suoraan, kuin "Mistäs sitä on tultu ja kenenkän lapsia sitä ollaan?". Kylällä kulkiessa verhot heiluu ja kaupassa supisee, kun tavataan tuntemattomampi ihminen.
Ja varsinkin jos et kenellekään sukua ole(eli sukujuuriasi ei voida selvittää kuusi polvea suoraan ylenevästi), niin olet automaattisesti "se joku".
Kommentit (44)
Minä muutin pieneen kaupunkiin Varsinais-Suomeen lapsena vanhempieni mukana, ja siellä ainakin tuntui olevan tuo, että kun ei ole syntyperäinen siellä, niin ystäviä ei saa. Vanhempanikaan eivät saaneet, valittivat että kovin on sisäänpäinlämpenevä kaupunki. Ei kukaan ilkeillytkään, mutta ei myöskään halunneet olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:22"] Juoruja kerrotaan vain niistä, jotka antavat siihen aihetta!
[/quote]
Jep, äitinihän antoikin juoruille aihetta. Olihan se ennen kuulumatonta, että naisella oli lapsi toisen miehen kanssa, ja vielä kertapanosta NAIMISISSA OLEVAN miehen kanssa! Ei huhhuh.
Kyllä kylän muijat sitä pillu höyryssä selitti vuosikausia.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:22"]
Ehkä kyse on enemmän asenteestasi kuin siitä, mitä todella tapahtuu. Olen kaupunkilaisena muuttanut maalle lypsykarjatilan emännäksi enkä ole kertaakaan törmännyt esitettyihin asioihin. Saan kaikessa rauhassa käydä muualla töissä (kuten kaikkien 5 lähitalon emännät).Verhot ei heilu eikä juoruja kulje ja jos kulkee, eivät minun korviini kantaudu. Lähinaapurissa asuu virolainen, thaimaalainen ja venäläinen, kaikki muuttaneet minua kauempaa, mutta ei heitäkään ylenkatsota, samalla tavalla jumppapiirissä hikoillaan.
Juoruja kerrotaan vain niistä, jotka antavat siihen aihetta!
[/quote]
Avainsanat: olet muutanut lypsytilallisen puolisoksi! Sen takia sinut ikäänkuin pakkohyväksytään. Lapsesi ovat syntyjään kyläläisiä. Veikkaan että olisit kokenut samoja kuin ap jos olisitte ostaneet kaupunkilaisina tilanne.
Varmasti jossakin kytätään ja udellaan kaikkea mikä liikkuu ja varmasti myös jotku ulkopuolelta tulleet kokevat kaiken kyttäämiseksi ja ahdistavaksi jos joku paikallinen uskaltaa lähestyä, meitä on niin monenlaisia niin maalaisissa kuin kaupunkilaisissa.
Itse en asu missään kylässä, olen viettänyt kyllä paljonkin aikaani eri kylissä ja pääosin vastaanotto on ollut ihan hyvää, erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen. Joitain perusuteliaita mutta niitä samoja uteliaita tuntuu olevan vähintään yhtä paljon kaupungeissa.
Eiköhän se ole myös aika paljon itsestä kiinni millaisen vastaanoton saa ulkoatulleena, ei varmasti aina, mutta noin tavallisesti? Jos olet itse negatiivinen, vaikeasti lähestyttävä, epäilyttävän oloinen, pröystäilet ja kehut asioillasi, haukut kaiken paikallisen jne., voitko edes odottaa saavasi muunlaista kohtelua paikallisilta?
Itse olen kaupunkilainen, joku voisi sanoa puunhalaajaksi (luonto-, lintuharrastaja), aktiivi liikuntaharrastaja, taiteellinen, monesta kiinnostunut oleva mies ja olen pääosin kokenut pikkukylien ihmiset mukaviksi ja lämpimiksi, olen saanut kutsuja koteihin ja solminut hyviäkin tuttavuus-suhteita, apua olen voinut aina pyytää ja olen sitä myös itse ollut aina valmis antamaan.
Avatkaa silmänne ja katsokaa hieman laajemmasta perspektiivistä niin ehkä ne negatiiviset kokemukset ovatkin omaa mielikuvitusharhaa?
20 jatkaa vielä. Ainoat paikat joissa olo on tuntunut ahtaalta ja ihmiset ahdistavan sisäänpäinkääntyneiltä, ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan syvästi uskonnolliset yhteisöt. Siellä tosiaan on elämänmeno niin sairaan tuntuista, että sellaisissa kylissä ei kyllä oteta vastaan ketään ulkopuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:57"]
Varmasti jossakin kytätään ja udellaan kaikkea mikä liikkuu ja varmasti myös jotku ulkopuolelta tulleet kokevat kaiken kyttäämiseksi ja ahdistavaksi jos joku paikallinen uskaltaa lähestyä, meitä on niin monenlaisia niin maalaisissa kuin kaupunkilaisissa.
Itse en asu missään kylässä, olen viettänyt kyllä paljonkin aikaani eri kylissä ja pääosin vastaanotto on ollut ihan hyvää, erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen. Joitain perusuteliaita mutta niitä samoja uteliaita tuntuu olevan vähintään yhtä paljon kaupungeissa.
Eiköhän se ole myös aika paljon itsestä kiinni millaisen vastaanoton saa ulkoatulleena, ei varmasti aina, mutta noin tavallisesti? Jos olet itse negatiivinen, vaikeasti lähestyttävä, epäilyttävän oloinen, pröystäilet ja kehut asioillasi, haukut kaiken paikallisen jne., voitko edes odottaa saavasi muunlaista kohtelua paikallisilta?
Itse olen kaupunkilainen, joku voisi sanoa puunhalaajaksi (luonto-, lintuharrastaja), aktiivi liikuntaharrastaja, taiteellinen, monesta kiinnostunut oleva mies ja olen pääosin kokenut pikkukylien ihmiset mukaviksi ja lämpimiksi, olen saanut kutsuja koteihin ja solminut hyviäkin tuttavuus-suhteita, apua olen voinut aina pyytää ja olen sitä myös itse ollut aina valmis antamaan.
Avatkaa silmänne ja katsokaa hieman laajemmasta perspektiivistä niin ehkä ne negatiiviset kokemukset ovatkin omaa mielikuvitusharhaa?
[/quote]
Yritin olla kohtelias ja avoin, ystävällinen kaikille.
Mutta kun heillä tuntui olevan jo valmis käsitys minusta, kun lapsena tulin sinne. Koulussa olin "se uus kaupungista", kun luokalla oli kahdeksan ihmistä+minä, ei kauheasti ollut valinnanvaraa kavereissakaan. Aikuisten puheissa olin se "helssinkinmuijan äpärätyttö", totta kai tämä levisi myös lastensa kielenkäyttöön. Tuohon aikaan taisi olla aika "tavatonta", että lapsella oli muualla asuva isä.
Sain kuulla kaikkea pukeutumistani(mm. minulla oli farkut ja tennarit, muilla verkkarit ja lenkkarit), siitä että vanhempani asuivat erillään, harrastuksistani(taitoluistelu ja pianonsoitto, olivat kuulemma HIANOSTOharrastuksia) ja puhetyylistäni. Puhuin kuulemma "oudosti", kun sanoin "radio", en "ratio", ihan mm.
T, ap/18
Vaikea sanoa. Itse olen käytännössä ikäni asunut pikkukylässä, enkä ole saanut ystäviä, olen täysin ulkopuolinen joten en tiedä onko muualta tulleilla jotain vaikeuksia.
En kyllä tiedä pikkuserkkupariskuntiakaan olevan, saati hirveästi samalla kylällä toisilleen sukua olevia, ainakin meilläpäin ovat onnistuneet ilmeisesti pääsemään kauemmaksi.
Juoruja varmaankin kulkee, niitä kulkee aivan syntyperäisistäkin kyläläisistä mitä joskus olen kuullut, ja kyllä kylällä ihmeesti jotkin tapahtumat huomataan, vaikkei ketään olisi kulkiessaan nähnyt, eli verhonraosta nähtyjä raportoidaan, oman kokemukseni mukaan.
Mutta kuten sanottu, mun kontaktit ihmisiin on aika olemattomia, joten ei ne jututkaan tule juuri korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:20"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:57"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 12:56"]
Tasan on tommosta pienissä kylissä. Muualta tulevat koetan uhkaksi, järkyttävät totuttuja tapoja ja ovat vieraita naamoja. Kaikki vieras on epäilyttävää ja torjuttavaa. Lienee johtuu sittä, että maalla on vieläkin nelikymppisiä ja sitä vanhempia joiden pisin matka on automatka lähikaupunkinn isin ja äidin kanssa. Ja kaikki on sukua toisillee, vähintään ollaan pikkuserkuksia ja naimisiin mennään mieluiten sellaisen kanssa jos ylipäätään mennään. Tai sitten vaimo on kaupungista ja lähtee lätkimään jo muutaman vuoden päästä. Tämän jälkeen kaikki naiset on epäilyttäviä.
[/quote]
Mites sitten me, joilla on ihan erilaisia kokemuksia asiasta?
[/quote]
Olette sokeita ja kuuroja.
[/quote]
Ai että se, että on ihan päinvastaiset kokemukset asiasta, tarkoittaa sokeutta ja kuuroutta? Se, että on tutustunut naapureihin, ja naapurit ovat ottaneet hyvin vastaan, on sokeutta ja kuuroutta?
"Lieksa on tästä elävä esimerkki"
Lieksa ei ole "maaseudun pikkukylä" vaan kaupunki, Pohjois-Karjalassa. Kolmanneksi suurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:57"]
Varmasti jossakin kytätään ja udellaan kaikkea mikä liikkuu ja varmasti myös jotku ulkopuolelta tulleet kokevat kaiken kyttäämiseksi ja ahdistavaksi jos joku paikallinen uskaltaa lähestyä, meitä on niin monenlaisia niin maalaisissa kuin kaupunkilaisissa.
Itse en asu missään kylässä, olen viettänyt kyllä paljonkin aikaani eri kylissä ja pääosin vastaanotto on ollut ihan hyvää, erilaisia ihmisiä erilaisine tapoineen. Joitain perusuteliaita mutta niitä samoja uteliaita tuntuu olevan vähintään yhtä paljon kaupungeissa.
Eiköhän se ole myös aika paljon itsestä kiinni millaisen vastaanoton saa ulkoatulleena, ei varmasti aina, mutta noin tavallisesti? Jos olet itse negatiivinen, vaikeasti lähestyttävä, epäilyttävän oloinen, pröystäilet ja kehut asioillasi, haukut kaiken paikallisen jne., voitko edes odottaa saavasi muunlaista kohtelua paikallisilta?
Itse olen kaupunkilainen, joku voisi sanoa puunhalaajaksi (luonto-, lintuharrastaja), aktiivi liikuntaharrastaja, taiteellinen, monesta kiinnostunut oleva mies ja olen pääosin kokenut pikkukylien ihmiset mukaviksi ja lämpimiksi, olen saanut kutsuja koteihin ja solminut hyviäkin tuttavuus-suhteita, apua olen voinut aina pyytää ja olen sitä myös itse ollut aina valmis antamaan.
Avatkaa silmänne ja katsokaa hieman laajemmasta perspektiivistä niin ehkä ne negatiiviset kokemukset ovatkin omaa mielikuvitusharhaa?
[/quote]
Yritin olla kohtelias ja avoin, ystävällinen kaikille.
Mutta kun heillä tuntui olevan jo valmis käsitys minusta, kun lapsena tulin sinne. Koulussa olin "se uus kaupungista", kun luokalla oli kahdeksan ihmistä+minä, ei kauheasti ollut valinnanvaraa kavereissakaan. Aikuisten puheissa olin se "helssinkinmuijan äpärätyttö", totta kai tämä levisi myös lastensa kielenkäyttöön. Tuohon aikaan taisi olla aika "tavatonta", että lapsella oli muualla asuva isä.
Sain kuulla kaikkea pukeutumistani(mm. minulla oli farkut ja tennarit, muilla verkkarit ja lenkkarit), siitä että vanhempani asuivat erillään, harrastuksistani(taitoluistelu ja pianonsoitto, olivat kuulemma HIANOSTOharrastuksia) ja puhetyylistäni. Puhuin kuulemma "oudosti", kun sanoin "radio", en "ratio", ihan mm.
T, ap/18
[/quote]No ei tuo yksin maalaispitäjien ongelma ole. Kiusaamista on kaikkialla, milloin mistäkin syystä. Joku halutaan ottaa silmätikuksi, ja jostain se syy löydetään.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:18"]
"Lieksa on tästä elävä esimerkki"
Lieksa ei ole "maaseudun pikkukylä" vaan kaupunki, Pohjois-Karjalassa. Kolmanneksi suurin.
[/quote]
Ihmiset ei taida oikein tietää, mitä kylä tarkoittaa. Kylä on vähän niin kuin kaupunginosa, se on siis osa jotain kuntaa tai kaupunkia. Esim. minä asun kylässä X, joka sijaitsee kaupungissa Y.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:18"]"Lieksa on tästä elävä esimerkki"
Lieksa ei ole "maaseudun pikkukylä" vaan kaupunki, Pohjois-Karjalassa. Kolmanneksi suurin.
[/quote]
Mutta Lieksassa on kyliä. Vielä huolestuttavampaa että pohjois-karjalan kolmanneksi suurin kaupunki on niin sisäänpäin kääntynyt.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:09"]
20 jatkaa vielä. Ainoat paikat joissa olo on tuntunut ahtaalta ja ihmiset ahdistavan sisäänpäinkääntyneiltä, ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan syvästi uskonnolliset yhteisöt. Siellä tosiaan on elämänmeno niin sairaan tuntuista, että sellaisissa kylissä ei kyllä oteta vastaan ketään ulkopuolista.
[/quote]
AP tässä terve, taas.
Minulla taas sellaisia kokemuksia, että Etelä-Pohjanmaalla on hyvinkin vastaanottavaista porukkaa. Isäni kun on sieltä kotoisin, ja mummo asui siellä. Ei siellä joutunut tekemään sukuselvityksiä kenellekään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näissäkin on merkittäviä alueellisia eroja. Muutettiin Keski-Pohjanmaalle pikkukylään ja kyllä kävin kaikki 4 luokkaa (2-5) siellä käytännössä ilman kavereita, onneks oli sisaruksia. Yhden pojan kanssa oltais viihdytty yhdessä, mutta sehän ei taas sopinu, ku ei oltu samaa sukupuolta.
Ei oikein kotiuduttu sinne, muutettiin lähikuntaan, vähän isommalle paikalle, tilanne ei muuttunu ratkaisevasti. Ainoastaan paikkakunnalla syntyneet sisarukset on saaneet kavereita ko. paikalta. Äiti oli kotiäiti ja isä ihan perusduunari, paikkakunnalle muuttaneet korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olleet kyllä pääsi sisäpiiriin..
Nykyään nuo tuolta ajoilta tulleet tutut kyllä moikkailee, mutta en osaa ottaa ihan vilpittömästi tuota.. Se tuntuu teeskentelyltä, kun kävin useamman vuoden koulua noilla paikkakunnilla ja olin aina se ulkopuolinen ja muualta tullut..
Nyt muutama vuosi takaperin ostettiin talo pieneltä paikkakunnalta ja jo ensimmäisen puolen vuoden aikana tutustuttiin naapurustoon ja täällä ihan oikeasti kaikki kylän pinnassa vastaan tulevat tervehtivät tuttavallisesti.. Ilmapiiri täällä eteläisessä Keski-Suomessa, Savon rajamailla on ihan eri kuin lapsuuden Pohjanmaalla...
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:09"]
20 jatkaa vielä. Ainoat paikat joissa olo on tuntunut ahtaalta ja ihmiset ahdistavan sisäänpäinkääntyneiltä, ovat olleet Pohjois-Pohjanmaan syvästi uskonnolliset yhteisöt. Siellä tosiaan on elämänmeno niin sairaan tuntuista, että sellaisissa kylissä ei kyllä oteta vastaan ketään ulkopuolista.
[/quote]
AP tässä terve, taas.
Minulla taas sellaisia kokemuksia, että Etelä-Pohjanmaalla on hyvinkin vastaanottavaista porukkaa. Isäni kun on sieltä kotoisin, ja mummo asui siellä. Ei siellä joutunut tekemään sukuselvityksiä kenellekään
[/quote]
Et sitten huomannu, että oot vähän niinku "omaa porukkaa" kun sulla on juuria Etelä-Pohjanmaalla..
Ka maalla itsekin asuvana tiedän kertoa että ihan samoin siellä voidaan kertoa juoruja paikkakunnalla koko ikänsä asuneistakin. Sama kaupungissa, siellä vain ei voi löytää yhtä helposti sellaista paikkaa ettei joku aina olisi näkemässä. Pienissä paikoissa oppii helposti tuntemaan kaikki edes jotenkin ja osaa varautua kaikenlaiseen paremmin ja lisäksi autoista tietää että kuka tulee vastaan. Jos et ole sellainen joista mummoilla ja papoilla on liikaa stereotypioita niin voisin väittää että pääset osaksi kyläyhteisöä jos itse vain yrität sopeutua.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:36"] Et sitten huomannu, että oot vähän niinku "omaa porukkaa" kun sulla on juuria Etelä-Pohjanmaalla..
[/quote]
Hitostako he siitä tiesivät, kun ei asiaa kukaan tivannut ja itse en siitä huudellut? :D
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 13:22"]
Ehkä kyse on enemmän asenteestasi kuin siitä, mitä todella tapahtuu. Olen kaupunkilaisena muuttanut maalle lypsykarjatilan emännäksi enkä ole kertaakaan törmännyt esitettyihin asioihin. Saan kaikessa rauhassa käydä muualla töissä (kuten kaikkien 5 lähitalon emännät).Verhot ei heilu eikä juoruja kulje ja jos kulkee, eivät minun korviini kantaudu. Lähinaapurissa asuu virolainen, thaimaalainen ja venäläinen, kaikki muuttaneet minua kauempaa, mutta ei heitäkään ylenkatsota, samalla tavalla jumppapiirissä hikoillaan.
Juoruja kerrotaan vain niistä, jotka antavat siihen aihetta!
[/quote]
Avainsanat: olet muutanut lypsytilallisen puolisoksi! Sen takia sinut ikäänkuin pakkohyväksytään. Lapsesi ovat syntyjään kyläläisiä. Veikkaan että olisit kokenut samoja kuin ap jos olisitte ostaneet kaupunkilaisina tilanne.
[/quote]
Jos ihan tarkkoja ollaan, niin lapseni eivät ole syntyjään kyläläisiä eikä ole mieskään enkä minä. Kumpikin on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa tahoillaan yli 200 km päässä tilastamme eikä kummallakaan ole sukusiteitä kylään.
Veikkauksesi osui siis väärään.
[quote author="Vierailija" time="19.05.2014 klo 14:38"]
Ka maalla itsekin asuvana tiedän kertoa että ihan samoin siellä voidaan kertoa juoruja paikkakunnalla koko ikänsä asuneistakin. Sama kaupungissa, siellä vain ei voi löytää yhtä helposti sellaista paikkaa ettei joku aina olisi näkemässä. Pienissä paikoissa oppii helposti tuntemaan kaikki edes jotenkin ja osaa varautua kaikenlaiseen paremmin ja lisäksi autoista tietää että kuka tulee vastaan. Jos et ole sellainen joista mummoilla ja papoilla on liikaa stereotypioita niin voisin väittää että pääset osaksi kyläyhteisöä jos itse vain yrität sopeutua.
[/quote]
Paitsi että kaupungissa on helpompaa olla osa "vilinää". Eli vaikka olisi muitakin ihmisiä, on henkilökohtainen tila väljempi. Eli "randomeihin" ei kiinnitetä niin paljon huomiota, eri juttu tietty naapurit ja muut. Kukaan ei esim. kesken kauppareissun tule selittämään työjuttuja, "kun ny sattumalta nähtii!!!".
Alue: Aihe vapaa
Ehkä kyse on enemmän asenteestasi kuin siitä, mitä todella tapahtuu. Olen kaupunkilaisena muuttanut maalle lypsykarjatilan emännäksi enkä ole kertaakaan törmännyt esitettyihin asioihin. Saan kaikessa rauhassa käydä muualla töissä (kuten kaikkien 5 lähitalon emännät).Verhot ei heilu eikä juoruja kulje ja jos kulkee, eivät minun korviini kantaudu. Lähinaapurissa asuu virolainen, thaimaalainen ja venäläinen, kaikki muuttaneet minua kauempaa, mutta ei heitäkään ylenkatsota, samalla tavalla jumppapiirissä hikoillaan.
Juoruja kerrotaan vain niistä, jotka antavat siihen aihetta!