Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille ikinä sellasia hetkiä, että miten helvetissä mä tähän päädyin?
09.03.2014 |
Siis tarkotan sellasia hetkiä, että jos sulle olisi vaikka muutama vuosi sitten sanottu, että tällainen hetki tulee vielä, niin et olisi uskonut. Sellasia tosi omituisia hetkiä, vähän tyhmä esimerkki: pohdin italialaisen 45- vuotiaan miehen kanssa Omeglessa, että minkäköhän ikäisiä ne suostuisivat ottamaan Italian mafiaan, vai ottavatko ketään.
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, negatiivisia lähinnä.
Johtuu mun kohdalla siitä etten ole aina ihan selvillä siitä mitä haluan ja mitä en, ja menen juttuihin mukaan kun luulen että eihän tää mua ainakaan haittaa. Sitten kesken kaiken tajuan etten todellakaan halua olla sotkeutuneena siihen mihin olen itseni sotkenut :/
Kyllä. Mäkin mietin joka päivä töissä, että miten mä päädyin näin paskaan työhön ja miten olen täällä yhä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus näitä käy, viimeisimpänä muutama viikko sitten tajusin yhtäkkiä olevani hotellihuoneessani kello viisi aamulla kuuntelemassa kun sellainen random itäeurooppalainen mies avautui mulle mm. rankasta lapsuudestaan, jota oli värittänyt useat sairaalassaolot. Oltiin molemmat vielä selvin päin.
on tullut mieleen montakin kertaa,että miten helvetissä elämä on näin vaikeaa. Jos sanotaan etten päivänään vaihtaisi pois. niin minä kyllä vaihtaisin muutaman kuukaudekin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on niitä tullut elämän varrella. Ei sitä koskaan tiedä mistä sitä itsensä löytää. Lapsiakin katson välillä, että mistä ihmeestä noi on tuohon ilmestyneet, joku huutaa äiti, ja se muka tarkottaa mua :) Mulla on esikoinen jo aikuinen, ja puhuin hänen kanssaan suunnitelmista missä vaiheessa hän tekee lapset ym. kyllä siinä tunsi itsensä yhtäkkiä todella vanhaksi.
Joo. Juttelin tätini kanssa työtilanteestani. Täti sanoi, että sinulla onneksi vaikuttaa olevan töitä jatkossakin, ettei tarvitse pelätä paikkansa puolesta. Niin, kyllä hyvältä näyttää.. Kas, viikko siitä eteenpäin istuinkin jo irtisanomislappu kädessäni ja mietin, että mitä VITTUA oikein tapahtui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noita hetkiä tapahtui paljonkin kun olin nuori. Ei ole enää pitkään aikaan ollut sellaista kivasti positiivisesti yllättävää hetkeä, jolloin voisi ihmetellä et miten mää tähän pädyin. On ollut vain negatiivisia. :/ Ehkä tämä vielä tästä. Ehkä se päivä opaistaa risukasaan taas joskus.