Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat eivät tule katsomaan 1. lastenlastaan :(
26.02.2014 |
Miten tähän nyt suhtautuisi? OK, he asuvat ulkomailla, mutta rahan, ajan tai jaksamisen puutteesta ei ole kiinni (ovat virkeitä viisikymppisiä, pikkurahasta ei ole pulaa, anoppi kotirouvana ja appiukolla kuukausikaupalla vuosilomia käyttämättä). Vauvan LA huhtikuun alussa ja kyselin, koska ovat ajatelleet tulla. En tietenkään odottanut, että tulisivat äkkilähdöllä synnärille, mutta esim. ristiäisiin kesällä. Vastasivat, että me voisimme mennä jouluna heille. Eli näkisivät vauvan ensimmäistä kertaa vasta noin 8 kk iässä, ja silloinkin ns. kotiinkuljetettuna... En voi kuin ihmetellä. Ja ensimmäinen lapsenlapsi tosiaan kyseessä.
Kommentit (56)
No, meilläkin miehen äiti ilmeisesti luulee, että tie menee vaan yhteen suuntaan. Matkaa 250 km, yöpaikkakin järjestyisi tarpeen vaatiessa. Eli siis ihan puhtaasti tätä mummoa ei vaan kiinnosta pojanpoika.
Mutta ei se mitään, ei minuakaan kiinnosta mennä mummon luo. Tarvitseeko poika elämäänsä ihmisiä, jotka eivät kuulumisia kysele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin appivanhempien kiinnostus on pohjamudissa.
Mun kaverin äiti näki lapsenlapsiaan ekan kerran, kun esikoinen oli vajaa 2v ja toinen n vuoden. Tämä etä :) mamma asuu kyllä Australiassa asti, ja taitaa olla pennosistakin kii... Jatkossakin ovat nähneet joka toinen vuosi, tai kolmen vuoden välein.
Oli aika, jolloin lapset eivät olleet ns. pyhän lehmän asemassa niitä vaan tehtiin, koska se oli yhteiskunnassa ihanne ja normi. Omat "pakko"lapset kasvatettu aikuiseksi. Ne lisääntyy edelleen ns.luonnollista, ei edelleenkää mikään maailman mullistava kokemus.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:37"]
Oli aika, jolloin lapset eivät olleet ns. pyhän lehmän asemassa niitä vaan tehtiin, koska se oli yhteiskunnassa ihanne ja normi. Omat "pakko"lapset kasvatettu aikuiseksi. Ne lisääntyy edelleen ns.luonnollista, ei edelleenkää mikään maailman mullistava kokemus.
[/quote]
Elämäsi ja ihmissuhteesi vaikuttaa aika lohduttomilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niissä vauvoissa ole oikeasti mitään katsomista.
Tuossa viestissä piilee se totuuden siemen, että moni isovanhempi olisi tänä päivänä mielummin VELA. Silloin ennen lapsettomuus ei ollut hyväksyttyä ja ehkäisymenetelmiäkään ei oikein ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihmislapsi. Niitä on tullut tähän maailmaan ennen ja tulee vielä tulemaan. Ihan järjetöntä ajatella että ihmiset olisivat suunapäänä matkustamassa ulkomaille, tai satojen kilometrien päähän vain nähdäkseen pulleaposkisen vauvan, vain koska se on tullut heidän geneettisen jälkeläisen puolison alapäästä. Onhan syntymä ihanaa jne, mutta c'moon. Eläkää elämäänne eteenpäin, onko teillä liian helppoa jos tämä on suurin murhe? Toiset taas kärsii siitä, että anoppi harkitsee naapuriasunnon ostoa, tai tuppaa kirppistavaraa tuoden joka toinen päivä kylään...
Jos nyt ei isovanhempia kiinnosta tai ei välitetä, niin sittenhän on turha olettaa että niitä lapsenlapsia kiinnostaisi tai välittäisivät kun mummo ja pappa ovat vanhuuden takia sidottuina kotiin tai hoitokotiin... Eihän tietysti voi olettaa että kaikki siitä jälkikasvusta välittäisivät, mutta toivottavasti muistavat että se toimii monesti myös toisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se vaan on, että appivanhempien omituisuus rupeaa valkenemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsenlapset tulevat kuvioihin.
Meidän tapauksessa appivanhemmat asuvat 20 km päässä ja käyvät ehkä 2-3 vuodessa ( lapsen syntymäpäivä, joulu & poikansa syntymäpäivä!) katsomassa ainoata lapsenlastaan... Eihän sitä viitsi turhaan ajella, vaikka ovat hyvä kuntoisia eläkeläisiä. Hoitoapua ei ole tarjottu kertaakaan! En olisi ihan tällaiseksi kuvitellut minäkään.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:42"]
Ei niissä vauvoissa ole oikeasti mitään katsomista.
[/quote]
kyllä mua kiinnostaa jälkeläisteni jälkeläiset joissa oma vereni virtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa että nyt näin päin. Yleensähän valitetaan, että anoppi tunkee kylään, anoppi on liian innostunut vauvasta, anoppi asuu ulkomailla eikä kutsu kylään...
On se vaikea osa, tuo anopin osa.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että sillat poltetaan joka suuntaan. Sitten valitellaan yksinäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:37"]
Oli aika, jolloin lapset eivät olleet ns. pyhän lehmän asemassa niitä vaan tehtiin, koska se oli yhteiskunnassa ihanne ja normi. Omat "pakko"lapset kasvatettu aikuiseksi. Ne lisääntyy edelleen ns.luonnollista, ei edelleenkää mikään maailman mullistava kokemus.
[/quote]
Elämäsi ja ihmissuhteesi vaikuttaa aika lohduttomilta...
[/quote]
Siis mitä?! Puhuin ajasta, jolloin lapset oli epäkansaisia, joilla ei ollut edes kansalaisoikeuksia, eikä niistä ajoista ole edes kauaan. En omasta elämästäni, enkä ihmissuhteistani.
Lapset on usealle isovanhemmalle vain sinappikoneita, joita nyt syntyy joka minuutti.
Niin, kaikkia ei vauvat/lapset kiinnosta, ymmärrän sen. Anoppi ja appi ovat kuitenkin todella lapsirakkaita, tykkäävät olla ja leikkiä ihan pientenkin kanssa. Omat lapsensa (2 kpl) kasvattivat hyvin ja käsittääkseni lapset olivat myös ihan harkitusti saatuja. Olen ihan pidetty miniäkin, eli siitäkään tuskin kiikastaa.
Sen tiedän, että anoppia hieman ahdistaa oma tuleva mummous, siis on omasta mielestään liian nuori mummoksi. Olemme mieheni kanssa kuitenkin kolmekymppisiä eli mistään teinivanhemmuudesta ei ole kyse.
Lähinnä surettaa miehen puolesta, hän on asiasta melko lailla poissa tolaltaan. Olisi kaivannut erityisesti isänsä seuraa isyyden alkutaipaleella.
Ap
Kakkosen appiukko on kyllä kiinostunut lapsenlapsistaan ja omista lapsistaankin. Soittelee, kyselee kuulumisia ja ruinaa kyläilemään, valokuviakin pitää näyttää kaikista kissanristiäisistä (samaan hengenvetoon sitten mutisee ettei ollut lapsen juhlassa mukana), ja sitten kun kylässä ollaan niin loisto pappa onkin.
Mutta tänne on pidempi matka kuin sinne ja eläkeläisellä vähemmän aikaa kuin työssäkäyvällä lapsiperheellä. Rahasta ei ole kyse.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:51"]
Lähinnä surettaa miehen puolesta, hän on asiasta melko lailla poissa tolaltaan. Olisi kaivannut erityisesti isänsä seuraa isyyden alkutaipaleella.
Ap
[/quote]
Kuinka miehen isä otti, kun kuuli pojan olevan tolaltaan ja kaipaavan isänsä seuraa?
Meillä lasten isänisä ei ole halunnut tulla meitä tapaamaan tai kutsunut luoksensa. Miehen veljeä näkee silloin tällöin, mutta hänen vaimoa tai lapsia ei tapaa. Kyllähän se kirpaisi kun mies kertoi miten ylpeä on kodistaan ja perheestään ja haluaisi että isäkin näkee. Asumme eri kaupungissa, mutta muutamassa tunnissa tuon matkan taittaisi junalla tai autolla. Onneksi miehen äiti ja puolisonsa ovat meidän perheestä kiinnostuneita ja ihania ihmisiä. Lapsilla on kuitenkin "oikeat" isovanhemmat vaikka isänisä on mitä on.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:47"]
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että sillat poltetaan joka suuntaan. Sitten valitellaan yksinäisyyttä.
[/quote]
Lapset varsinkin saattavat muuttaa kotoaan suurielkeisti, että vanhempia ei tarvita jne...Saattaa mennä vuosia, että pakolliset kalenteripyhät käydää se kuppi kahvia juomassa, mutta muuten ei pidetä yhteyttä.
Mutta, kun niitä lapsia alkaa tulemaan, tulee tarve palata sinne vanhempien turvaan, mutta ne vanhemmat ovatkin hankkineen jo oman elämän ja muistaa lastensa sanat ettei tarvi auttaa...siinä voi olla vähän epävarma olo.
Sama vika meidän appiukossa. Poikansa on asunut 700km päässä (samassa maassa kuitenkin) jo 12 vuotta ja vielä ei ole käynyt kylässä.... No, eipä tuo nyt muutenkaan ole maailmaa nähnyt, kotikylän ja lähikaupungissa voi pistäytyä kerran vuodessa jos silloinkaan :)
Muksu jo ihmettelee (7v) miksi me mennään sinne miksei pappa tule tänne... olen käskenyt kysyä papalta itseltään.
Vauvasta kyseli aikaisin, että milloin tulemme käymään.... mentiin sitten kun muksu oli 9kk. Sanottiin vain ettei me pienen kanssa lähdetä koko päivää autoilemaan, tulkaa te tänne. Siihen se keskustelu sitten jäikin.