Appivanhemmat eivät tule katsomaan 1. lastenlastaan :(

Tuttua on ja meillä appivanhempiin matkaa 20km.

Omien vanhempieni luon käymme melkeinpä viikottain, matkaa 40km. Samaten he käyvät meillä tai näemme heidän mökillä, yhteisillä sieni- tai hiihtoretkillä tms. Teemme mökkiaskareita yhdessä, juhlapyhinä laitamme yhdessä hyvää ruokaa ja nautimme yhdessäolosta, lapsi otetaan kaikkeen mukaan osana perhettä ja sukua. Jos olemme heillä kotona, isovanhemmat saattavat kysyä sopiiko lähteä lapsen kanssa pihalle/puistoon/kävelylle tai tapaamaan mummokaveria, jolla myös pieni lapsenlapsi hoidossa. Milloin missäkin nähdään, mutta keskimäärin ainakin kerran viikossa. Lapsi on nyt 2v. ja aivan intoa piukassa kun näkee isovanhempansa. Kömpii syliin, halii, kulkee perässä kuin varjo jne. Kovin montaa kertaa ei ole hoitoapua tarvittu, kerran yön yli ja ehkä 8 kertaa pikkupätkiä tyyliin lääkärikäynnin tms. takia 2 vuoden aikana. Joka kerta hoitopaikka löytynyt vanhempieni luota.

Miehen vanhempia kyllä periaatteessa kiinnostaa. Kuitenkaan kertaakaan ei ole sopinut ottaa hoitoon lyhyeksikään hetkeksi. Heille sopii mennä kylään, mutta eivät koskaan kutsu. Kun sinne menee, on siellä aina joku pihaprojekti käynnissä, joku meille ventovieras kylässä jne. Sitten istumme olkkarissa keskenämme, appivanhemmilla on omat projektinsa. Eli mitä iloa sinne on mennä kun yhdessä ei tehdä mitään?! Ei kahvitella, ei syödä, ei leikitä, ei vaihdeta edes kuulumisia. Lasta ei koskaan oteta mukaan mihinkään askareeseen. Ja sitten syyllistetään kun ei käydä. Ihme touhua. Meille on sopinut raahautua kylään vain lapsen ristiäisiin. Muuten on aina ollut muuta menoa. No, kun kymmenisen kertaa kutsuu kylään ja aina saa pakit, ei kauheasti enää ole fiilistä ehdottaakaan mitään näkemistä.

Lopputulos on kummallinen. lapsi vierastaa, suorastaan pelkää näitä isovanhempiaan. Ei halua olla heidän seurassaan ja kamala mollaus alkaa sitten kun lapsi lapsi parahtaa itkuun vieraiden ihmisten napatessa varoittamatta syliin. Ivataan ja vitsaillaan vierastelijaksi ja mammanpojaksi. Syyllistetään tosiaan kun nähdään niin harvoin. Mutta en minä ainakaan jaksa joka viikko tuhlata iltaa siellä istumiseen kun illasta ei saa mitään iloa irti. Mieluummin olen sitten kotona.

Ihan turha näiden appivanhempien valittaa ettei lapsi sitten isompanakaan siellä viihdy.

Ei muuten ollut herkkua kun anoppi tuli kahdeksi viikoksi kun esikoinen oli kuukauden ikäinen, eli meni niin tai näin, aina on joku sudenkuoppa appivanhemmille ja tuoreelle perheelle!

Mutta kiitti että nostit aiheen esiin, arvostan anoppia nyt korkeammalle koska onpahan kiinnostunut, vaikka välillä ärsyttävä onkin :)

Klassista suomalaista toimintaa ei osata rakentaa mutta ollaan valmiita tuomitsemaan ja "polttamaan sillat" kun muiden elämässä on jotain ja omassa ei... Maalaistolloja kaikki tyynni. Keskustelu olisi avain rakentamiseen mutta ennemmin revitään kuiluja ihmisten väliin kun ollaan valmiita keskustelemaan. Nappi otsaan, pamppua ja muilutusta saunan takana, ehdotetaan todella usein ratkaisuiksi mykkäkoulut kiristykset teennäinen myötätunto vailla ymmärrystä jopa lasketaan saataviksi myöhemmin... Mietin usein että suomi on kuin avaruus älyllistä elämää on vaikea löytää.

2

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 10:50"]

Klassista suomalaista toimintaa ei osata rakentaa mutta ollaan valmiita tuomitsemaan ja "polttamaan sillat" kun muiden elämässä on jotain ja omassa ei... Maalaistolloja kaikki tyynni. Keskustelu olisi avain rakentamiseen mutta ennemmin revitään kuiluja ihmisten väliin kun ollaan valmiita keskustelemaan. Nappi otsaan, pamppua ja muilutusta saunan takana, ehdotetaan todella usein ratkaisuiksi mykkäkoulut kiristykset teennäinen myötätunto vailla ymmärrystä jopa lasketaan saataviksi myöhemmin... Mietin usein että suomi on kuin avaruus älyllistä elämää on vaikea löytää.

[/quote]

Meillä suurin ongelma on kaupunkilaisminiät, joille on kauhistus ajatella, että lapsen kanssa joutuu käymään joskus miehen kotona, jossa ei ole edes 4G-yhteyttä eikä netflixiä.

On tainnut anopit lueskella tätä palstaa. Vastahan viime viikolla joku raskaana oleva nainen kirjoitti, että hän ei halua nähdä appivanhempiaan, ei ainakaan synnytyslaitoksella ihailemassa lapsenlastaan. Katsokaas kun me mummoikäisetkin olemme vielä oppivaisia. Ja meidän lapsuudessa sanottiin usein: Ei tupata, jos ei tykätä. Eli ei mennä väkisin kylään eikä edes toisten seuraan, jos kerran haluavat olla omaissa oloissaan.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 16:10"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 15:56"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:25"]

Sama vika meidän appiukossa. Poikansa on asunut 700km päässä (samassa maassa kuitenkin) jo 12 vuotta ja vielä ei ole käynyt kylässä.... No, eipä tuo nyt muutenkaan ole maailmaa nähnyt, kotikylän ja lähikaupungissa voi pistäytyä kerran vuodessa jos silloinkaan :)

Muksu jo ihmettelee (7v) miksi me mennään sinne miksei pappa tule tänne... olen käskenyt kysyä papalta itseltään.

Vauvasta kyseli aikaisin, että milloin tulemme käymään.... mentiin sitten kun muksu oli 9kk. Sanottiin vain ettei me pienen kanssa lähdetä koko päivää autoilemaan, tulkaa te tänne. Siihen se keskustelu sitten jäikin.

[/quote]

Onko appiukko siis mökkiintynyt? ei osaa lähteä kotinurkilta enää mihinkään kun ei ole ennenkään missään käynyt?

[/quote]

Jotain sellaista...oliskohan 40-luvun lopulla naapurikunnassa käynyt, kun sieltä vaimonkin löysi :) 

Mutta yöjuna kulkee "ovelta ovelle" ja mies lupasi että ajelee vaikka edes takasin kuskaten, miehen sisko pyysi kerran reissuun mukaan.... pappa vain hiljenee, ei sano edes mitään syytä. Rahaa ja terveyttä on, enää ei ole edes kissaa (mitä naapuri kyllä ruokkisi muutaman päivän). Sen ymmärrän, ettei enää autolla lähde noin pitkää/kokopäivän ajoa ainakaan yksinään, mutta ottaisi "sussun" mukaan?

Kaikkea on ehdotettu, miestä harmittaa, samoin kuin tuolla edelläkin joku sanoi että haluaisi näyttää ihan livenä eikä aina vain kertoilla ja kuvailla esim remonttia (mistä siitäkin pappa kyselee kaiken mahdollisen ja mahdottoman).

 
[/quote]
Aikamonet vanhat ihmiset eivät vain osaa eivätkä uskalla lähteä tutun kyydissäkään. Vaikuttaisi siltä, että suntapauksessa isovanhemmat välittävät kyllä, mutta eivät uskalka lähteä, kun eivät koskaan enbenkään ole olleet missään.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 11:22"]

On tainnut anopit lueskella tätä palstaa. Vastahan viime viikolla joku raskaana oleva nainen kirjoitti, että hän ei halua nähdä appivanhempiaan, ei ainakaan synnytyslaitoksella ihailemassa lapsenlastaan. Katsokaas kun me mummoikäisetkin olemme vielä oppivaisia. Ja meidän lapsuudessa sanottiin usein: Ei tupata, jos ei tykätä. Eli ei mennä väkisin kylään eikä edes toisten seuraan, jos kerran haluavat olla omaissa oloissaan.

[/quote]

Voisikohan tässä olla joku välimuoto: ei mennä heti sinne synnytyslaitokselle, jos tuore äiti on synnytyksen jäljiltä uupunut ja hormonitkin heittelevät, mutta tutustutaan kuitenkin uuteen vauvaan jo ennen sen ylioppilasjuhlia?

Kaikkia isovanhempia ei vauvat kiinnosta. Jos rehellisiä ollaan, niin vauvathan ovat kaikki melkein samanlaisia. Itkevät, syövät, nukkuvat, pissaavat ja kakkaavat. Hikkakin niillä joskus on. Kun on yhden vauvan nähnyt, on nähnyt ne kaikki. 

Vaan kun lapsi vähän kasvaa, alkaa puhumaan ja muutenkin olemaan kontaktissa aikuisen kanssa, mielenkiinto lapseen voikin kasvaa. Lapsen kanssa voikin jo tehdä jotain. Voisiko ap appivanhempasi ajatella, ettei vauvan takia kannata matkustaa toiseen maahan (eihän vauvakaan muista siitä kohtaamisesta myöhemmin yhtään mitään), mutta ovat kiinnostuneita lapsenlapsestaan sitten, kun tämä on vähän isompi?

[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:47"]

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, että sillat poltetaan joka suuntaan. Sitten valitellaan yksinäisyyttä.

[/quote]

Näin minunkin mielestäni! Kuvaavaa onkin, että se yksi Pirunpelto Tv-sarja on kuulemma aika suosittu Suomessa. Oikein malliesimerkki rumasta käytöksestä.

Mä ihmettelen miksi meidän poitsua eivät ole appivanhemmat käyneet katsomassa. Välimatkaa on satoja kilometrejä, mutta ovat virkeitä ja reissaavat sen saman satoja kilometrejä sukuloimassa USEIN, mutta 10kk aikana eivät ole meillä poikenneet! Heillä siis on aikaa, ovat eläkeläisiä ja harvinaisen virkeää ja liikkuvaa porukkaa, kuukausittain vähintään ajelevat pitkin Suomea. Mies on kuitenkin viikottain heihin yhteydessä. Vauvasta pari lausetta vaihtavat ohimennen.

Miehen aiemmat lapset ovat usein heillä hoidossa, asuvat lähellä, eli kyllä pitävät lapsista. Myös puhelimessa tosiaan selittävät näistä aiemmista lapsista, nykyisestä vain ohimennen kysyvät että hyvinkö menee. Vähän epäilen, että liittyykö tämä siihen jotenkin kun ovat läheisiä eksän ja lasten kanssa, niin tämä uusin lapsenlapsi on joku turha kakara jonkun pöljän ämmän kanssa ja olisi parempi ollut jättää tekemättä. Vähän kurjalta tuntuu.

Voin lohduttaa sinua, että mua rassaa enemmän sukulaisvierailijat synnäriltä kotiutymispäivänä kun kauheat hässäkät pitää järjestää...

Osa isovanhemmista ei ole välttämättä paljoa reissannut ikinä. Voi olla todella suuri henkinen kynnys lähteä tutusta ympäristöstä ulos maailmaan. Se voi oikeasti pelottaa ja pelko hävettää. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen vaikeammaksi mukavuusalueelta poistuminen voi tulla. Jos isovanhempi kuitenkin on kiinnostunut lapsenlapsista ja toivoo kyläilyjä, niin älkää suuttuko. Hän varmasti tuolloin välittää, mutta on vain oman elämänpiirinsä vanki. Onneksi nykyisin on laitteita, joilla voi pitää yhteyttä pitkienkin matkojen välimatkoista huolimatta. Isovanhemmille voi ostaa lahjaksi vaikka pädin jolla soitella videopuheluita tms. Jos siis on sen tyyppisestä isovanhemmasta kyse, joka välittää lapsenlapsestaan, mutta ei uskalla kotoisalta alueeltaan poistua. Eri asia, jos kiinnostusta ei vaan löydy.

[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 12:54"]

Osa isovanhemmista ei ole välttämättä paljoa reissannut ikinä. Voi olla todella suuri henkinen kynnys lähteä tutusta ympäristöstä ulos maailmaan. Se voi oikeasti pelottaa ja pelko hävettää. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sen vaikeammaksi mukavuusalueelta poistuminen voi tulla. Jos isovanhempi kuitenkin on kiinnostunut lapsenlapsista ja toivoo kyläilyjä, niin älkää suuttuko. Hän varmasti tuolloin välittää, mutta on vain oman elämänpiirinsä vanki. Onneksi nykyisin on laitteita, joilla voi pitää yhteyttä pitkienkin matkojen välimatkoista huolimatta. Isovanhemmille voi ostaa lahjaksi vaikka pädin jolla soitella videopuheluita tms. Jos siis on sen tyyppisestä isovanhemmasta kyse, joka välittää lapsenlapsestaan, mutta ei uskalla kotoisalta alueeltaan poistua. Eri asia, jos kiinnostusta ei vaan löydy.

[/quote]

Ei sinne mukavuusalueelle mahdu kuin lankapuhelin :)

Tuleva appiukkoni asuu ulkomailla, ja mielestäni saa myös siellä pysyä. Itse en haluaisi kyseistä miestä edes häihimme, saati sitten tulevaa lastemme katsomaan. Vaihtaisin mielelläni tilannetta kanssasi, ap.

Olisin onnellinen jos appivanhemmat eivät tunkisi jatkuvasti luoksemme, apn tilanne ihanteellinen.

OT, miksi kaikki aina sanoo, että No onpa sitten turhaa valittaa, kun ei lapsi sitten isompanakaan viihdy tai käy? Tuskin niitä silloinkaan haittaa...

Minusta oleellisempi kysymys on, mikset appivanhempiasi kiinnosta oma lapsensa kuin joku heille tuntematon vastasyntynyt? Minä ainakin menen katsomaan siskoani maailman ääriin siitä huolimatta, että heille syntyy vauvaa, enkä pelkästään / juuri sen takia. 

Sama täällä. Ei ollut kyllä ensimmäinen lapsenlapsi, mutta kuitenkin. Välimatka vajaa 300km ja meille tulevat lasten synttäreille, jos tulevat. Heidän mielestä meidän pitää aina matkustaa heille. Oma järki kun sanoo, että eläkeläisten olisi helpompi matkustaa kuin kaksilapsisen perheen. Mutta näin.

24: Lähinnä itse tarkoitin kirjoituksessani sitä, että jos kuitenkin onkin niin, että isovanhemmat eivät jotenkin koe luontevaksi olla pikkulapsen kanssa. Eivät kyllä ole sen suuntaista sanoneet, mutta ajattelinpahan vain. Eli jos eivät jotenkin tiedä miten pienen kanssa toimia, mitä jutella, kokevat vaivaannuttavaksi tai vaikeaski yhteiset tekemiset jne. Jos odottavatkin vain, että alpsi kasvaa ja hänet voi helpommin ottaa mukaan johonkin askareisiin tai jutella niin kuin koululaiselle voi verrattuna 2-vuotiaaseen. Mutta eihän lasta enää silloin luultavastikana kiinnosta ihan vieraat vanhukset. Ei heillä ole mitään tunnesidettä eikä lapsi koe heitä tärkeänä tai mielenkiintoisena, saatika rakkaina isovanhempina. Näin ainakin arvelen ja pelkään käyvän jos homma jatkuu entisellään. Enkä minä kyllä ala pakottamaankaan mihinkään kesälomayökyläilyihin tai vastaaviin jos ei lapsi itse osoita kiinnostusta. Se on sitten isovanhempien oma häpeä siinä kohtaa.