Lue keskustelun säännöt.
Appivanhemmat eivät tule katsomaan 1. lastenlastaan :(
26.02.2014 |
Miten tähän nyt suhtautuisi? OK, he asuvat ulkomailla, mutta rahan, ajan tai jaksamisen puutteesta ei ole kiinni (ovat virkeitä viisikymppisiä, pikkurahasta ei ole pulaa, anoppi kotirouvana ja appiukolla kuukausikaupalla vuosilomia käyttämättä). Vauvan LA huhtikuun alussa ja kyselin, koska ovat ajatelleet tulla. En tietenkään odottanut, että tulisivat äkkilähdöllä synnärille, mutta esim. ristiäisiin kesällä. Vastasivat, että me voisimme mennä jouluna heille. Eli näkisivät vauvan ensimmäistä kertaa vasta noin 8 kk iässä, ja silloinkin ns. kotiinkuljetettuna... En voi kuin ihmetellä. Ja ensimmäinen lapsenlapsi tosiaan kyseessä.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:25"]
Sama vika meidän appiukossa. Poikansa on asunut 700km päässä (samassa maassa kuitenkin) jo 12 vuotta ja vielä ei ole käynyt kylässä.... No, eipä tuo nyt muutenkaan ole maailmaa nähnyt, kotikylän ja lähikaupungissa voi pistäytyä kerran vuodessa jos silloinkaan :)
Muksu jo ihmettelee (7v) miksi me mennään sinne miksei pappa tule tänne... olen käskenyt kysyä papalta itseltään.
Vauvasta kyseli aikaisin, että milloin tulemme käymään.... mentiin sitten kun muksu oli 9kk. Sanottiin vain ettei me pienen kanssa lähdetä koko päivää autoilemaan, tulkaa te tänne. Siihen se keskustelu sitten jäikin.
[/quote]
Onko appiukko siis mökkiintynyt? ei osaa lähteä kotinurkilta enää mihinkään kun ei ole ennenkään missään käynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä erikoista, että joitakin isovanhempia ei kiinnosta yhtään. Muistetaan nyt kuitenkin, että suurin osa nykyisovanhemmistä ovat eka kertaa lapsenlapsia saadessaan n. 55-65 v. ja usein erittäin virkeitä. Ymmärrän, jos ollaan vielä mukana työelämässä, että hoitoapuja ei paljon jakseta tarjota, mutta kyllä kai silti vois silloin tällöin lapsen kanssa viettää aikaa....Nykyään niitä lapsenlapsia ei myöskään kerry ylenpalttisesti, vaan kaipa se 2-4 lastenlastan on tänä päivänä yleisin.
Vielä yksi asia: kyllä isovanhempien innostuneisuuteen vaikuttaa sekin, millaiset välit on lasten vanhempiin. Itselläni ei ole kovin lämpimät välit meitä lähellä asuviin appivanhempiin. Mutta lapsista he onneksi silti tykkäävät ja paljon jaksavat järjestellä aikataulujaan ihan omasta halustaan ja myös aloitteestaan, jotta saavat olla lasten kanssa mahd. paljon. Appivanhemmat siis vielä työelämässä kumpikin. Kaikki isovanhemmat ovat lapsillemme äärimmäisen tärkeitä, vaikka omat vanhempani ja appivanhemmat ovat todella erilaisia ja puuhaavat lasten kanssa täysin eri asioita.
Käsittämätöntä mulle on, jos jotkut isovanhemmat eivät ymmärrä, että ovat suuri rikkaus lapselle - olivatpa millaisia hyvänsä. Myös omat isovanhempani ovat olleet aktiivisesti aikoinaan elämässäni mukana, näin myös mieheni isovanhemmat. Että ehkä se malli tulee sitten vähän sieltäkin. Mene ja tiedä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 15:56"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:25"]
Sama vika meidän appiukossa. Poikansa on asunut 700km päässä (samassa maassa kuitenkin) jo 12 vuotta ja vielä ei ole käynyt kylässä.... No, eipä tuo nyt muutenkaan ole maailmaa nähnyt, kotikylän ja lähikaupungissa voi pistäytyä kerran vuodessa jos silloinkaan :)
Muksu jo ihmettelee (7v) miksi me mennään sinne miksei pappa tule tänne... olen käskenyt kysyä papalta itseltään.
Vauvasta kyseli aikaisin, että milloin tulemme käymään.... mentiin sitten kun muksu oli 9kk. Sanottiin vain ettei me pienen kanssa lähdetä koko päivää autoilemaan, tulkaa te tänne. Siihen se keskustelu sitten jäikin.
[/quote]
Onko appiukko siis mökkiintynyt? ei osaa lähteä kotinurkilta enää mihinkään kun ei ole ennenkään missään käynyt?
[/quote]
Jotain sellaista...oliskohan 40-luvun lopulla naapurikunnassa käynyt, kun sieltä vaimonkin löysi :)
Mutta yöjuna kulkee "ovelta ovelle" ja mies lupasi että ajelee vaikka edes takasin kuskaten, miehen sisko pyysi kerran reissuun mukaan.... pappa vain hiljenee, ei sano edes mitään syytä. Rahaa ja terveyttä on, enää ei ole edes kissaa (mitä naapuri kyllä ruokkisi muutaman päivän). Sen ymmärrän, ettei enää autolla lähde noin pitkää/kokopäivän ajoa ainakaan yksinään, mutta ottaisi "sussun" mukaan?
Kaikkea on ehdotettu, miestä harmittaa, samoin kuin tuolla edelläkin joku sanoi että haluaisi näyttää ihan livenä eikä aina vain kertoilla ja kuvailla esim remonttia (mistä siitäkin pappa kyselee kaiken mahdollisen ja mahdottoman).
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:45"]Jaa että nyt näin päin. Yleensähän valitetaan, että anoppi tunkee kylään, anoppi on liian innostunut vauvasta, anoppi asuu ulkomailla eikä kutsu kylään...
On se vaikea osa, tuo anopin osa.
[/quote]
Sä meinaat, että ainoat vaihtoehdot ovat täysi piittaamattomuus ja joka päivä kyläily. Onneksi jotkut ovat vähän viisaampia.
Omana kokemuksena voin sanoa, että omat appivanhemmat ovat näitä, jotka käyvät harvoin. Niin harvoin, ettei anoppi ole vielä kymmenen vuoden aikana kertaakaan käynyt meillä.... Saa nähdä muuttaako syntyvä lapsenlapsi mitään...
Meillä omat vanhempani eivät meinanneet tulla lastemme yhteissynttäreille(toisella 1-v. synttärit). Molemmat ovat kotona eikä rahastakaan ole kysymys, matkaa on kyllä paljon mutta ainahan voi vaikka hypätä junaan jos ajaminen on vaikeaa. Kuitenkin ennen näitä synttäreitä oli kierretty kaikki mahdolliset kissanristiäiset ympäri Suomea ja mainostettu lapsenlapsia.
Muutenkin käyvät ehkä n. kerran max. kaksi kertaa vuodessa pakollisella piipahduksella että voidaan sukulaisille mainostaa. Myöskään hoitoapua ei ole tarjottu kertaakaan.. Vaikka omat vanhemmat on kyseessä niin en olisi koskaan uskonut. Säälittää isompi lapsi joka kyselee missä mummo ja ukki ovat :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:45"]
Niin se vaan on, että appivanhempien omituisuus rupeaa valkenemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsenlapset tulevat kuvioihin.
Meidän tapauksessa appivanhemmat asuvat 20 km päässä ja käyvät ehkä 2-3 vuodessa ( lapsen syntymäpäivä, joulu & poikansa syntymäpäivä!) katsomassa ainoata lapsenlastaan... Eihän sitä viitsi turhaan ajella, vaikka ovat hyvä kuntoisia eläkeläisiä. Hoitoapua ei ole tarjottu kertaakaan! En olisi ihan tällaiseksi kuvitellut minäkään.
[/quote]
Sinulla on yksi lapsi, sinulla on mies ja sinulla on tarve hoitoapuun.
Oletko uusavuton vai miksi ihmeessä et miehen kanssa selviä lapsenhoidosta?
Meillä on isovanhemmat ilmoittaneet, että "lapsi sopii tuoda perjantaina klo 18.00 ja noutaa pois lauantaina klo 12.00". Heidän mielestäään he ovat se osapuoli, jonka aikataulun mukaan mennään, koska kuulemma lapsenlapsen ja isovanhempien suhde ei saa olla kiinni siitä, mitä tarpeita on lapsen vanhemmilla. Kun isovanhemmille sopii, lapsi saa mennä sinne ja jos ei sovi, ei se isovanhempia hetkauta.
Lapsella ikää 5v ja ollut mummolassa kahdesti ilman vanhempia. Muulloin kun ajankohta on ollut niin mahdoton, että ei ole voitu sinne jättää. Äitini sanoo, ettei ole varahoitopaikka vaan ihmissuhde
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen se anoppi/äiti, joka ei paljoa käy katsomassa lapsenlastaan. Pojallani on kolme lasta ja he asuvat 30 km päässä. Miniän vanhemmat asuvat taas heiltä 120 km toiseen suuntaan. Poika ja miniä ovat lähes kaikki viikonloput pe-su tuolla toisessa mummolassa.
Kun joskus arasti soitamme, voisimmeko tulla käymään arki-iltana vaikka su-iltana, ja ettei meille tarvitsisi edes tarjota mitään, että kävisimme vain kurkkaamassa lapsia, se ei koskaan sovi. Aina on joku tilanne päällä tai lapset ovat kipeitä tms. Olemme tavanneet lapset viimeksi elokuussa.
Välimme ovat aivan ok, miniä on kiva tavatessamme. Ymmärrän, että hänen omat vanhempansa ovat hänelle tärkeät ja heillä on maalaistalossa tilaa temmeltää ja yöpyä. Eikä heidän tarvitsisi tulla meille asti, voisimme aivan hyvin piipahtaa heillä, mutta se sopii kerran vuodessa.
En minä kovin usein tarvitsisi lapsia nähdä, mutta olisi kiva, että joka kerta ei tarvitsisi isompien lasten vierastaa niin kovin ja olisi myös kiva, jos joskus törmäisimme jossain, lapset tunnistaisivat meidät isovanhemmikseen.
Eli tilanteet ovat erilaisia.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:37"]
Oli aika, jolloin lapset eivät olleet ns. pyhän lehmän asemassa niitä vaan tehtiin, koska se oli yhteiskunnassa ihanne ja normi. Omat "pakko"lapset kasvatettu aikuiseksi. Ne lisääntyy edelleen ns.luonnollista, ei edelleenkää mikään maailman mullistava kokemus.
[/quote]
Elämäsi ja ihmissuhteesi vaikuttaa aika lohduttomilta...
[/quote]
Siis mitä?! Puhuin ajasta, jolloin lapset oli epäkansaisia, joilla ei ollut edes kansalaisoikeuksia, eikä niistä ajoista ole edes kauaan. En omasta elämästäni, enkä ihmissuhteistani.
Lapset on usealle isovanhemmalle vain sinappikoneita, joita nyt syntyy joka minuutti.
[/quote] Tunnusta vaan, että olet katkera ja kateellinen lapseton. Säälittävää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku täällä kirjoitti siitä, että suhtautuminen lastenlapsiin voi johtua viileistä väleistä näiden vanhempiin. Meidän tapauksessamme kyse ei kyllä ole siitä, miehellä (ja minullakin) on vanhempiinsa hyvät välit ja pidämme kyllä viikoittain yhteyttä, vaikka eri maissa asummekin. Itse asiassa mieheni on äitinsä ns. silmäterä nuorempana veljeksistä. Voin vain spekuloida, että syntyvään lapseen kohdistuva nihkeys johtuu anopin ikäkriisin lisäksi jonkinlaisesta luopumisen tuskasta, kun äidin pikkupojasta tuleekin isä.
Kun mieheni ilmaisi isälleen toivovansa tätä paikalle, appi vaan mutisi jotain tyyliin "no joulunahan me sitten nähdään".
Yritä tässä sitten vaalia lapsen suhdetta isovanhempiin ja isän sukuun muutenkin. Vaikeaksi menee.
Ap
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:45"]Niin se vaan on, että appivanhempien omituisuus rupeaa valkenemaan viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsenlapset tulevat kuvioihin.
Meidän tapauksessa appivanhemmat asuvat 20 km päässä ja käyvät ehkä 2-3 vuodessa ( lapsen syntymäpäivä, joulu & poikansa syntymäpäivä!) katsomassa ainoata lapsenlastaan... Eihän sitä viitsi turhaan ajella, vaikka ovat hyvä kuntoisia eläkeläisiä. Hoitoapua ei ole tarjottu kertaakaan! En olisi ihan tällaiseksi kuvitellut minäkään.
[/quote]
Heillä ei ole mitään velvollisuutta - ei moraalista eikä muuta velvollisuutta - tarjota lapsenhoitoapua. Kysyä voit, mutta ei heidän ole pakko suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hohhoijaa. Ihan hyvin ehtivät vauvaan tutustua kun se on 8 vk. Ei kannata tehdä ongelmaa asiasta jossa ei ole ongelmaa.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 17:32"][quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:50"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 14:37"]
Oli aika, jolloin lapset eivät olleet ns. pyhän lehmän asemassa niitä vaan tehtiin, koska se oli yhteiskunnassa ihanne ja normi. Omat "pakko"lapset kasvatettu aikuiseksi. Ne lisääntyy edelleen ns.luonnollista, ei edelleenkää mikään maailman mullistava kokemus.
[/quote]
Elämäsi ja ihmissuhteesi vaikuttaa aika lohduttomilta...
[/quote]
Siis mitä?! Puhuin ajasta, jolloin lapset oli epäkansaisia, joilla ei ollut edes kansalaisoikeuksia, eikä niistä ajoista ole edes kauaan. En omasta elämästäni, enkä ihmissuhteistani.
Lapset on usealle isovanhemmalle vain sinappikoneita, joita nyt syntyy joka minuutti.
[/quote] Tunnusta vaan, että olet katkera ja kateellinen lapseton. Säälittävää...
[/quote]
Lapsettomat harvoin kateellisia ja katkeria :D
T: 2 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumma juttu, mutta en ole missään muualla kuin tällä palstalla törmännyt tällaiseen ilmiöön nimeltä Isovanhemmat, joita ei kiinnosta omat lapsenlapsensa..Kuulostaa aika omituiselta...Kaikki isovanhemmat, joita olen ikinä tuntenut tai joista olen kuullut, ovat haltioissaan saadessaan lapsenlapsia...
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 16:48"]
Meillä on isovanhemmat ilmoittaneet, että "lapsi sopii tuoda perjantaina klo 18.00 ja noutaa pois lauantaina klo 12.00". Heidän mielestäään he ovat se osapuoli, jonka aikataulun mukaan mennään, koska kuulemma lapsenlapsen ja isovanhempien suhde ei saa olla kiinni siitä, mitä tarpeita on lapsen vanhemmilla. Kun isovanhemmille sopii, lapsi saa mennä sinne ja jos ei sovi, ei se isovanhempia hetkauta.
Lapsella ikää 5v ja ollut mummolassa kahdesti ilman vanhempia. Muulloin kun ajankohta on ollut niin mahdoton, että ei ole voitu sinne jättää. Äitini sanoo, ettei ole varahoitopaikka vaan ihmissuhde
[/quote]
Ihmeellinen ihmissuhde, kun säännöt sanelee vain toinen osapuoli. Entäs kun lapsella alkaa olla omia menoja, eikä mummon asettamat aikataulut onnistu? Taitaa sitten yksipuolinen ihmissuhde tyrehtyä.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2014 klo 15:21"]OT, miksi kaikki aina sanoo, että No onpa sitten turhaa valittaa, kun ei lapsi sitten isompanakaan viihdy tai käy? Tuskin niitä silloinkaan haittaa...
[/quote]
Jaa, kokemus on kyllä juurikin se että sitten kun ollaan vanhoja eikä enää päästä liikkumaan, ei voida enää harrastaa ja matkustaa, niin sittenhän sitä juuri itketään ja valitellaan kun kukaan ei käy katsomassa.