Perhedynamiikka tyttöperheessä

Miten esim. teillä, joilla 3 tai 4 tyttöä? Uskallatteko tehdä lisää, kun tyttö sieltä kuitekin voisi vielä tulla?

Itselläni vain siskoja. Ei meillä isä mitenkään vetäytynyt, ja vanhempani ovat olleet naimisissa nyt 40 vuotta, onnellisia edelleen. Eiköhän se miehestä ole kiinni alkaako vetäytymään tai parisuhde kärsimään siksi, ettei kest estrogeeniä ympärillään...

Meillä on kolme alle 10 vuotiasta tyttöä, enkä minä koe erityisesti vetäytyväni tai jääväni jyrän alle. En minä ole koskaan erityisesti toivonut kumpaakaan sukupuolta. Enempää lapsia ei kumpikaan meistä halua eikä haluaisi, vaikka tietäisimme että seuraava olisi poika.

Se minua vain veljien kanssa kasvaneena hämmästyttää miten laskelmoidun häijyjä tytöt osaavat olla toisilleen ja myös vanhemmille, kun sille päälle sattuvat.

Lapsuuden perheessämme oli 3 tyttöä ja onnetonta. En tiedä, oliko sukupuolillamme merkitystä, mutta pelko saman toistumisesta kytee, kun meillä 2 tyttöä ja lisää lapsia haluaisimme.

Meitä oli lapsuudenperheessä 3 tyttöä, ja isä ei kyllä todellakaan ollut jyrän alla. Oli hyvä isä ja leikki ja vei retkille ym. Äiti ja isä erosivat kylläkin, mutta siihen oli ihan selkeät muut syyt kuin perhedynamiikka (ok, en pysty arvioimaan asiaa objektiivisesti, mutta tietojeni mukaan).

Nyt mulla on kaksi poikaa, enkä äitinä tunne itseäni lainkaan jyrätyksi - pikemminkin olen poikien suosikki ja yrittävät joskus jättää isänsä ulkopuolelle.