Kokemuksenne tavaran/rahan lainaamisesta?

up

Ei ole kokemuksia, koska en ole pahemmin lainaillut mitään. Jos mulla on jotain "lainattavaa", niin useimmiten voin samantien antaakin sen, tai sitten myyn.

Ja mitä tulee tuohon prinsessamekkoosi, niin olen kyllä sitä mieltä että mikäli vaatteita (ETENKIN lastenvaatteita) lainaa toiselle, niin siinä ottaa itse sen riskin että vaate voi hajota tai siihen voi tulla tahra joka ei lähde pesussa pois. Vaate on kuitenkin sellaista käyttötavaraa että sille voi käydä ihan mitä vaan, ja etenkin lapsilla jotka ei ymmärrä varoa. Jos siis lainaa lastenvaatteita, täytyy hyväksyä se että vaate tulee lapsen käyttöön eikä sen palautumiskunnosta ole takeita. Jos sitä ei kestä, tai vaatteella on esim. iso tunnearvo, niin älkää hyvät ihmiset lainatko!!

Ystävän siskolle "lainatut" tavarat jäi sille tielleen, lainasi niitä kun jäivät ystäväni asuntoon.

Naapurille olen lainannut, takaisin sain korkojen kera.

3: siitä opittiin kerrasta. :) Ymmärrän kun kyseessä on ihan vauva- tai taaperoikäisiä lapsia, että vaatetta on hieman haasteellisempaa pitää siistinä. Prinsessamekko oli n. 7-vuotiaan lapsen naamiaismekko, ja pitkä harkinta sen lainaamisesta käytiinkin. Itse asiassa: lainaaja (lapsi) oli ensimmäistä kertaa vierailulla, ja mekon nähdessään kärtti sitä lainaan. Kun oltiin hieman empiväisiä, hän meni hiljaiseksi ja aloitti pienoisen mykkäkoulun. Siinä sitten hellyttiin kun ei muutakaan keksitty näin ensivierailulla... 

No, se mekko ei enää lainaajille mennyt. 

ap

Tuo on sinänsä kuitenkin kurjaa: toisaalta "kaikki" kyllä tietävät, ettei tavara tapaa lainassa ainakaan parantua, mutta kyllä sitä silti hyvien käytöstapojen mukaisesti odottaisi kunnioitusta, törkeimmissä tapauksissa korvausta.

Kallein lainaamani esine maksoi yli viisikymppiä (nuorelle, opiskelevalle ihmiselle tolkuttoman iso summa), joten siinä jo odotti että tämä elektroniikkalaite tulee hyväkuntoisena takaisinkin - kyseessä oli kaveri jota näin joka päivä, luottamustakin oli vaikka en nyt ihan kertamyöntymyksellä suostunutkaan. Laite tuli takaisin pohjasta repeytyneenä niin, että mekaniikka loisti selkeästi alta. Tämä kaveri onneksi pahoitteli, enkä minä hennonnut pyytää korvausta... mikä jälkikäteen harmitti niin vietävästi. 

No, opetusta sekin. Seuraavalla kerralla pitää kuunnella sitä sisäistä ääntä joka karjuu "EI!!!!!", kun joku tulee koiranpentumainen ilme kasvoillaan lainaamaan jotakin. :) 

Ap

Kokemukseni mukaan ne, jotka ovat pyytäneet jotain lainaksi, palauttavat huonoimmin. Sen sijaan ne, joille olen tarjoutunut lainaamaan, ovat kaikki palauttaneet oma-aloitteisesti.

Nyt yleistän, mutta kokemuksiini perustuen kenellekään uskovaiselle en enää lainaa mitään. Muutama uskovainen ihminen on pyytänyt lainaksi mm. kirjoja, vaatteta tai rahaa. Joka kerran sain lainan pyytää takaisin. Vaatteet palautettiin likaisina. Muutama kirja jäi myös sille tielleen.

Edelleenkin voin lainata tavaroitani tai rahaa siskolleni sekä niille ystäville, jotka ovat palauttaneet lainat ajallaan.

Mielenkiintoinen rinnastus uskovaisten lainaamisen suhteen! Enpä ole ikinä tuollaista kuullut. 

Onko kenelläkään kokemusta minkäänlaisesta "lainaringistä"? Esim, naapurien, ystäväpiirin tms. välillä? Naapurien välillä on myös tullut huomattua, että jos tulee lainattua ruohonleikkuria tai muuta vastaavaa, niin se ei enää ole ylittänyt rajaa sitten takaisin päin.

Olen kuullut tällaisiakin tilanteita, että on esim. pari naapuria ostanut yhteisen ruohonleikkurin tai vaikkapa lumilingon. Onko kenelläkään tällaisesta kokemusta, onko toiminut?

Niin, itsekin kuvittelin, että papiksi opiskeleva osaa palauttaa lainaksi pyytämänsä rahat tai kristillisiin kuuluva henkilö lainaksi pyytämänsä tavarat. Olin väärässä heidän suhteensa, joten lainaan mieluummin tästä lähtien vain sellaisille, jotka lainansa hoitavat. (7)

Lisää tarinoita?

Jos jotain inhoan, niin sitä kun joku lainaa kysymättä henkilökohtaisessa käytössä olevia tavaroita. Yksi työkaveri on tässä aivan omaa luokkaansa. En tosiaan halua, että kukaan lainaa esim. kuulokkeita tai kenkiäni. Jälkikäteen tämä vain ilmoittaa, että lainasin sun sitä ja tätä tavaraa.

En lainaa ikinä mitään kenellekään.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:31"]

Kellään kokemuksia, että vastapuoli on loukkaantunut (verisesti) kun ei ole saanut jotakin lainalle? 

[/quote]

Puolison veli viimeisen 15 vuoden ajalta... :)

Kaikkea on pyydetty mitä ihmeellisimpien syiden nojalla. Mitään ei ole saanut ja on tietty loukkaantunut verisesti.

Muut sitten ovat lainailleet ja hiljaista on ollut takaisinmaksun kanssa.

Itse seuraan näytelmää virnuillen sivusta.

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 12:06"]

Ap, joskus vuosia sitten työkaverini pyysi lainaksi vohvelirautaani. Koska Vappu oli tulossa, oletin hänen tekevän vohveleita omiin vappubileisiin. No, hän olikin mennyt pitämään vohvelipöytää kylätoimikunnan vapputorille. Kun se minunkin rautani oli koko päivän kovassa käytössä, voitte vain kuvitella, millaisessa kunnossa sain miltei uuden rautani takaisin. Seuraavana vuonna hän piti itsestään selvyytenä, että taas saa omiin bisneksiinsä minulta raudan lainaksi. No, no ei tasan tarkkaan saanut. Oli nenä nyrpyssä, kun joutui ostamaan itselleen pari rautaa. Ei nimittäin saanut enää muualtakaan lainatuksi.

[/quote]

Enpä muuten tullut ajatelleeksi, että se voisi joskus ollakin olennainen tieto että mitä tarkoitusta varten lainaa! No, yleensä kun olen itsekin olettanut, että lainatavara menee lainaajan omaan käyttöön, niin kuin näemmä sinäkin... :) Kohteliasta olisi kertoa, jos tarkoitus on jokin muu, etenkin jos on tuollainen myyntitilaisuus.

Ja toinen tuo, että lainatavara lainautuu eteenpäin alkuperäisen lainaajan tietämättä. Minä ainakin haluan tasan tarkkaan tietää, että lainatavara menee hänelle jolle sen lupasin, eikä kierrä minulle tuntemattomille ihmisille. Tiedä onko nyt varsinaista karesmieltä, mutta luotto on vielä vähäisempi jos tavara kulkeutuu ihan uppo-oudoille. Täällä selasin useampaa vanhaa lainakeskustelua, ja älyttömästi oli vastauksia että esim. kirja tai vaikkapa vauvanvaatteet/tavarat kulkeutuvatkin eteenpäin, vaikka alun perin on ihan lainasta ja palautuksesta sovittu.

56 oli siis ap. :)

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:53"]

Mikä on kohtuullinen laina-aika? Itse joskus lainailen tavaroita ja olen aina takaisin saannut. Mutta useamman kerran olen miettinyt että pitäisikö pyytää jo takaisin vai palauttaako oma-aloitteisesti. Tämähän on vähän tavarakohtaista, mutta mikä olisi sellainen kohtuullinen aika minkä voisi lainata?

[/quote]

Kyllä laina-aika on silloin ollut jo liian pitkä, mikäli omistaja alkaa tavaroitaan itselleen kaivata. Ikävä kyllä jotkut tavaroiden lainaajat kun eivät kovin oma-aloitteisia palauttamisen suhteen ole.

Entisellä opiskelukaverilla oli pienessä kirjahyllyssään sitten kirjastosta vuosia sitten lainattu taidekirja, joka oli kai jotenkin päässyt lainausjärjestelmän ohi, kun sitä ei oltu  koskaan karhuttu takaisin. Hänelle ei siis pieneen mieleenkään tullut palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon! Oli jopa muuttanut toiselle paikkakunnallekin tuo kirjastosta pihistetty kirja mukanaan.

Kai se sitten meni jonain "sotasaaliin" esittelynä, kun kyseisessä kirjahyllyssä ei muuten kovin montaa kirjaa ollut. Saattoi jopa ajatella, että kirja jotenkin muuttui hänelle jo "omaksi", kun kerran ei sitä oltu kaivattu.

Tapansa kullakin, mutta jotenkin aika kummallinen suhtautuminen lainattuihin tavaroihin.

[/quote]

Oletko varma, ettei ostanut kirjaa kirjaston poistomyynnistä? Niissä on ne kaikki kirjaston tarrat tallella, vaikka ne myydään pois. Minullakin on paljon cd-levyjä, joissa on kirjaston tarrat edellä mainitusta syystä.

En lainaa nykyisin yhtään mitään kenellekään. Liian huonot kokemukset lainaamisesta. Rahat saa huonoiten takaisin. Laina-aikaa venytetään  ja venytetään. Lainaaja odottaa, että asia unohtuu - ja jos siitä muistuttaa, niin "oi, mä olin ihan unohtanut. Maksan heti suraavasta tilistä." Ja taaskaan maksua ei tuu.

Samoin kirjat, dvd:t ja esim. vaatteet jäävät sille tielleen. Takaisin niitä ei saa ja jos ne jotenkin saa, niin kunto on tosi huono. 

Oma perhe on asia erikseen. Samoin miehen perhe. 

Miehen kokemukset lainaamisesta ovat samat, joten eipä hänkään lainaa rahaa tai tavaroita.

En tiedä meneekö tämä lainaamisen vai varastamisen piikkiin, mutta nuoruusmuistoja tämäkin: minulla jäi eräs lehti silloisen kaverini luokse. Kaveri oli luovuttanut lehden syystä tai toisesta eteenpäin toiselle kaverille, jolle tämä lehti oli jäänyt minun tietämättäni. Kyllähän sen lehden puuttuminen harmitti, sellainen pieni tiedonjyvä oli että kenellä lehti oli mutta ei ollut "todisteita". Eikä nyt viitsinyt yhden lehden perään itkeä, vaikka lapsi olikin. :)

En sitten tiedä oliko tämä lehden ottaja ottanut onkeensa, ja hän toi lehden takaisin ilmoittaen, että häntä harmitti tämä lehden katoaminen, joten hän osti uuden. Joutui vähän ikävään välikäteen siinä seisoessaan: kysyimme, mistä oli saanut käsiinsä vielä vanhan, jo myynnistä poistuneen lehden. En muista mitä vastasi, mutta toinen kysymys oli että mistä oli peräti löytänyt myynnistä saman lehden, jossa oli minun nimeni takana... :) No, mukava kuitenkin että palautti. 

*

Mietin, missä määrin menee lainaamisen ja varastamisen raja? Onhan heitäkin, jotka mieltävät lainaavansa vaikka luvatta ottavat. :) Minulta katosi kouluaikoina uudet, tuliterät lenkkarit. Suututti, epäilytti (varsinkin kun minulta varasteltiin paljon kiusaamisen yhteydessä), ja tuli mietittyä aikansa että olenko vain itse unohtanut lenkkarit. 

No, aikojen kuluttua samat lenkkarit ilmestyivät kuin taikaiskusta naulakoille ihan, kuin olisivat aina siinä olleet: toki käytettyinä, ihan liian pieninä.

Teininä lainasin paidan ja cd:n yhdelle kaverille, joka lupasi palauttaa ne seuraavalla viikolla. Kun tuli aika palauttaa, tavaroita ei näkynyt ja ne olivat aina seuraavillakin kerroilla "unohtuneet". Tässä vaiheessa oli jo selvää, ettei kaverilla ollut aikomustakaan palauttaa niitä. Halusin paidan ja cd:n takaisin, joten päätin lainata tältä henkilöltä jotain ja kun sopiva tilaisuus tuli, pyysin häneltä lainaksi hänen takkiaan. Kun kaveri rupesi kyselemään lainattua takkia, käytin samaa tekosyytä mitä hän oli aiemmin käyttänyt ja vihjasin että voin palauttaa takin kun olen saanut tavarani takaisin. Kas kummaa, seuraavalla kerralla kun tapasimme, niin molemmat olivat yhtäkkiä löytyneet :-) Sain tavarani takaisin ja hän takkinsa.

Mitä tästä (ja muista lainauskerroista eri henkilöille) olen oppinut:

- älä lainaa mitään mitä sinulla ei ole varaa menettää

- jos jokin lainattu asia on jäänyt kerran palauttamatta tai on rikottu, niin älä lainaa kyseiselle henkilölle mitään uudestaan

- jos kaikki menee pieleen ja tavaraa ei saa muuten takaisin, voi äärimmäisessä tapauksessa harkita "pantin" ottamista tai vaivihkaa napata oma tavara esim. kaverin luona kylässä takaisin.

- rahaa ei kannata lainata kuin pieniä summia ja isommista summista kannattaa tehdä velkakirja.

Pitääpä mainita muuten kokemus omilta nuoruusajoilta.

Olin saanut joululahjaksi kivan konsolipelin, jota pelailin onnessani, toki en minä siitä mitään meteliä pitänyt eikä tullut siitä juuri toimiteltua. Siispä yllätyin, kun vähän etäisempi tuttava soitti varta vasten ja ilmoitti tietävänsä että minulla on tällainen konsolipeli. No, minun olisi pitänyt antaa peli hänelle lainaksi, että hän olisi saanut tehdä levystä piraattiversion omaan käyttöönsä. 

Miksi minä nuorena tyttönä olin paljon rohkeampi sanomaan ei? Tällä kertaa siis totta kai kieltäydyin vähän häkeltyneenä yllättävästä huomiosta. 

Serkun toiselta kaasolta olen odottanut hänen osuuttaan polttareista sekä häälahjasta puolitoista vuotta. Aina kun kysyin rahojen perään oli hän "unohtanut", "juuri menossa pankkiin (?)", "aikomassa maksaa seuraavasta tilistä" jne. Jossain vaiheessa kyseinen ilmeinen mt-tapaus lakkasi vastaamasta viesteihin.

Yksi kaverini on ikuinen elämäntapaopiskelija joka ilmeisesti olettaa, että kun minä käyn töissä niin mulla on varaa "lainata" ikuisiksi ajoiksi rahaa. Palkkani kuitenkin on pieni ja 40 euroa jo iso summa.

Enää en lainaa kenellekään ainakaan rahaa.