Kokemuksenne tavaran/rahan lainaamisesta?

En lainaa enää mitään. Annoin vauvanvaatteet ja kalliimman puoleiset rattaat lainaan lapseni tädille ja sovimme palautuksesta aivan selkeästi, vaatteet oli kaikki merkittyjä, puolet vaatteista jäi sille tielleen ja tiedän hänen myyneen ainakin osan kirpparilla, yksikään merkkivaate ei tullut takaisin, rattaat sain takaisin käyttökelvottomina ja rikkinäisinä, sekä aivan hävyttömän likaisina. Samaiselle henkilölle olin aiemmin lainannut puhelimen, kun omansa oli mennyt rikki, kyseessä ei ollut mikään kahdenkympin luuri vaan ihan kunnon vehje vaikkakin pari vuotta vanha. Sovimme, että saan omani takaisin, kun hän saa uuden ostettua. Ei ole vaikea varmaan arvata, etten nähnyt puhelintani enää koskaan, mitään ei näistä myöskään korvannut ja kaupanpäälle sain haukut ja välimme katkesivat. Toiselle kaverille lainasin vanhaa, mutta täysin pakasta vedettyä puhelinta, joka häneltä varastettiin, siitäkään en saanut minkäännäköistä korvausta. Työkaverille lainasin kalliit apuvälineet selkäkipuihinsa joita olen kysellyt takaisin nyt jo kolme vuotta, aina eri selityksiä, miksei voinut palauttaa. enää emme ole edes samassa paikassa ja hän ei ole puoleen vuoteen vastannut yhteydenottoihini. Entiselle parhaalle ystävälleni lainasin isompia lastentarvikkeita ja sovimme palautuksesta, jos itselle tulee taas tarvetta tai hän ei enää tarvitse, koskaan en saanut niitä takaisin ja emme ole enää väleissä, jouduin ostamaan uudet. Kirjat katoavat poikkeuksetta tai ne ovat kaameassa kunnossa ja sivuja taiteltu hiirenkorville. Rahaa en ole lainannut, enkä lainaa. Tavaroiden lainaamisen olen myös lopettanut nut kokonaan lähes pelkkien huonojen kokemusten vuoksi. Lapsia olen myös kieltänyt lainaamasta mitään kenellekään tai keneltäkään. En myöskään itse lainaa mitään muilta.

Kuinka pitkälle noita lastentarvikkeiden hajoamisia/kulumisia/eteenpäin luovuttamisia voi perustella? Täällä jo tuli alussa kommentti, että vaatteista ei voi odottaakaan että tulisivat takaisin, lapset kun eivät osaa varoa leikkiensä lomassa. Mutta minusta on kyllä melkoista, jos (63) saadaan tärveltyä rattaita myöten kaikki lainattu! Puhumattakaan tuosta kirpparilla myymisestä. Ihan uskomatonta. :o

[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 16:58"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:53"]

Mikä on kohtuullinen laina-aika? Itse joskus lainailen tavaroita ja olen aina takaisin saannut. Mutta useamman kerran olen miettinyt että pitäisikö pyytää jo takaisin vai palauttaako oma-aloitteisesti. Tämähän on vähän tavarakohtaista, mutta mikä olisi sellainen kohtuullinen aika minkä voisi lainata?

[/quote]

Kyllä laina-aika on silloin ollut jo liian pitkä, mikäli omistaja alkaa tavaroitaan itselleen kaivata. Ikävä kyllä jotkut tavaroiden lainaajat kun eivät kovin oma-aloitteisia palauttamisen suhteen ole.

Entisellä opiskelukaverilla oli pienessä kirjahyllyssään sitten kirjastosta vuosia sitten lainattu taidekirja, joka oli kai jotenkin päässyt lainausjärjestelmän ohi, kun sitä ei oltu  koskaan karhuttu takaisin. Hänelle ei siis pieneen mieleenkään tullut palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon! Oli jopa muuttanut toiselle paikkakunnallekin tuo kirjastosta pihistetty kirja mukanaan.

Kai se sitten meni jonain "sotasaaliin" esittelynä, kun kyseisessä kirjahyllyssä ei muuten kovin montaa kirjaa ollut. Saattoi jopa ajatella, että kirja jotenkin muuttui hänelle jo "omaksi", kun kerran ei sitä oltu kaivattu.

Tapansa kullakin, mutta jotenkin aika kummallinen suhtautuminen lainattuihin tavaroihin.

[/quote]

Oletko varma, ettei ostanut kirjaa kirjaston poistomyynnistä? Niissä on ne kaikki kirjaston tarrat tallella, vaikka ne myydään pois. Minullakin on paljon cd-levyjä, joissa on kirjaston tarrat edellä mainitusta syystä.

[/quote]

Kertoi itse, että kirja on kirjastosta "lainassa" eli ei siis ostettu.

Kerran lainasin vajaa sata euroa ja sain vain puolet takaisin. Ne puolet sain vuoden päästä lainapäivästä melkein uhkailemalla. Aina kuulema ei ollut varaa ja lupaili myöhemmin. En ole tämän takia enään missään tekemissä kyseisen henkilön kanssa. Nykyisin on vaan muutama henkilö jolle lainaan rahaa, sukulaisia lähinnä.

Tavaroita olen lainaillut ja aina kaiken saanut takaisin samassa kunnossa kun olen lainannutkin. En lainaa kuitenkaan ihan kenelle tahansa.

Tästä ketjusta voisi päätellä, että aika monella on kauan sitten toisilta lainattuja tavaroita kotonaan tai kaverilta pyydettyjä lainoja maksamatta. Kertokaahan tavaroiden ja rahan lainaajat: mikä siinä palauttamisessa tai lainan takaisin maksamisessa on niin vaikeaa?

up?

Minulta lainaa aika usein yksi kaveri rahaa, mutta todellakin maksaa takaisin sitten palkkapäivänään. Mukava auttaa toista, kun tietää, että apua pidetään arvossa.

Sitten kaveripiiriin kuuluu paljon sellaisia "passiivisesti" lainaajia, eli kun ollaan vaikkapa kaupungilla kahvittelemassa, viihteellä tai muuta, löytää itsensä yllättäen maksumiehen roolista, kun "juuri nyt ei satu olemaan rahaa" ja perään merkitsevä katse. No pakkohan siinä on sille kaverille se drinkki tai kahvi tarjota, olettaen että se tulisi joskus ehkä takaisin edes murto-osana. Ilmeisesti kuitenkin työssäkäyvä opiskelija on sen verran pohatta, että työssäkäymättömät opiskelijakaverit (joita vanhemmat tukevat taloudellisesti) voivat surutta ostattaa tällä juomia Koskaan tarjoamatta mitään takaisin.

Minä olisin oikeasti tosi tyytyväinen, jos kymmentä tarjoamaani drinkkiä tai kahvia kohtaan minulle tarjottaisiin yksi takaisin - mutta ei. (Toisaalta olen minä muutenkin aika tyytyväinen.)

Mutta niinhän se vähän menee suurimmalla osalla ihmisistä, että kun sitä rahaa ei ole, ei sitä voi myöskään käyttää, ja sitten kun sitä on, niin ei siitä haluta luopua.

Miksihän 73 sai alapeukun?
Näkemyksiä kehiin!

No tuo on kyllä aika törkeää jos ei malta lupaakaan kysyä lainaamiselleen. :) Toki riippuen siitä, mitä lainaa. Tulisi levoton olo jos vaikka käväisisi kahvitunnilla ja sillä välin jokin tavara vaihtaa käyttäjää ilman että edes tietäisin asiasta... varsinkin, jos tavara on ollut jossakin vähän syrjemmässä, että sitä on pitänyt ihan etsimällä etsiä. 

Minä lainaan kaikkea mahdollista mitä kukaan pyytää eikä usein edes haittaa jos tavara jää sinne, rahaa en lainaa vaan yleensä sitten tarjoan eli annan sitä rahaa. Tosi monta kirjaa on jäänyt lainapaikkaan ja olen aina sanonut että lainatkaa etenpäin jos joku haluaa, nyt rinkka on ollut vuoden lainassa ja jatkaa matkailuaan ilman minua. Maailmalla on myös rattaita, vaatteita, suksia ja työkaluja, juu ja astioita. Miksi ne varastossa lojuisivat jos joku niitä voi käyttää?

Outoa, ettei mekkoa lainannut perhe pesettänyt tahraantunutta pukua.

Olen lainannut kirjoja, jotka on palautettu minulle appelsiinimehulla tai rasvalla kuorrutettuina. Erittäin epäsiistejä lukijoita. Heitin kirjat pois ja ostin uudet kappaleet.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 22:44"]

Ei ole kokemuksia, koska en ole pahemmin lainaillut mitään. Jos mulla on jotain "lainattavaa", niin useimmiten voin samantien antaakin sen, tai sitten myyn.

Ja mitä tulee tuohon prinsessamekkoosi, niin olen kyllä sitä mieltä että mikäli vaatteita (ETENKIN lastenvaatteita) lainaa toiselle, niin siinä ottaa itse sen riskin että vaate voi hajota tai siihen voi tulla tahra joka ei lähde pesussa pois. Vaate on kuitenkin sellaista käyttötavaraa että sille voi käydä ihan mitä vaan, ja etenkin lapsilla jotka ei ymmärrä varoa. Jos siis lainaa lastenvaatteita, täytyy hyväksyä se että vaate tulee lapsen käyttöön eikä sen palautumiskunnosta ole takeita. Jos sitä ei kestä, tai vaatteella on esim. iso tunnearvo, niin älkää hyvät ihmiset lainatko!!

[/quote]
Olen tuossa ehkä hieman eri mieltä. Tai no, siinä olen samaa mieltä että pikkulapsi ei vaatteita varo ja vaate kuluu enemmän. Mutta voiko vastuuta tavaran tuhoutumisesta sälyttää tuosta vain lainaajalle itselleen asenteella "no, itsepä lainasit"? 

En minäkään odota, että nykypäivänä valmistettu lastenvaate kestäisi käyttöä useamman lapsen kohdalla, mutta kun sama kohtelu tuntuu olevan vähän vaatteesta riippumatta. Yhtä lailla se yksiä juhlia varten lainattu juhlavaate saattaa tulla yhtä ryvettyneenä takaisin kuin löysä, trikoinen potkupuku. 

Minulle ei tämä vauvanvaatteiden/tarvikkeiden lainaaminen koko vauva-ajaksi ole tuttua tai ajankohtaista, varmaan siinä on viisainta sopia jo etukäteen säännöt että mitä, jos se trikoopuku ei kestäkään. Mutta näin nyrkkisääntönä olisi kohteliasta kuitenkin palauttaa vaatteet pestyinä ja siistissä pinossa, ilmoittaen jos jokin/jotkin vaatteet ovat menneet pilalle. 

Saahan näitäkin tarinoita kuulla, että on saman tien myynyt lainaksi tarkoitetut vaatteet tai lainannut jollekulle toiselle. Siinä ei enää ole minusta mitään lainaajaa kunnioittavaa, kaikkea muuta. 

14: se oli kieltämättä vähän ikävä tilanne. Meidän piti pestä puku aika useaan kertaan, ennen kuin tämä mystinen tahra lähti pois. Eikä mitään hajua, mistä oli edes tullut: ei ollut mikään pikku tahra, vaan kunnon läikkä. 

Kun myöhemmin sitten tuli vastavierailu, niin eipä se mikään ihme ollut. Heidän siisteyskäsityksensä oli vähän poikkeava, jos kohta mekään emme mitään siivoushirmuja ole. :)

Ikävä, että jouduit maksamaan kirjoista jotka on joku toinen pilannut! Kirjat ei nyt ihan aina niitä halvimpia ole, ellei sitten hanki kaikkia kirjoja eurolla kirpparilta. 

Minä itse lainasin kerran pari kiinnostavaa kirjaa, ja omistaja oli ilmeisesti saanut aiemmin kehnoa kohtelua tai oli sitten muuten epäluuloinen: hän painotti tarkasti, että kirjat pitää pysyä täysin samanlaisena, sivukaan ei saa taittua eikä nurkka kierähtää hiirenkorvalle. Ja varmisteli useamman kerran siinä lainankin aikana. 
No, kirjat menivät alkuperäisessä kunnossa takaisin, niin kuin oli sovittukin. 

ap

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:25"]

Minä lainaan kaikkea mahdollista mitä kukaan pyytää eikä usein edes haittaa jos tavara jää sinne, rahaa en lainaa vaan yleensä sitten tarjoan eli annan sitä rahaa. Tosi monta kirjaa on jäänyt lainapaikkaan ja olen aina sanonut että lainatkaa etenpäin jos joku haluaa, nyt rinkka on ollut vuoden lainassa ja jatkaa matkailuaan ilman minua. Maailmalla on myös rattaita, vaatteita, suksia ja työkaluja, juu ja astioita. Miksi ne varastossa lojuisivat jos joku niitä voi käyttää?

[/quote]
Mukavan levollinen suhtautuminen. Eikö sinua koskaan mietitytä, jos alun perin kallis tavara jää sille tielleen, ja mitä teet jos tarvitset joskus tätä ikuisuuslainatavaraa itse? Ostatko uudet vai tuleeko laina helposti takaisin? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

Lainasn kaverille kesällä 200e, ei ole vieläkään maksanut vaikka olen useaan otteeseen kysynyt takaisin. Aina sama virsi: "Joo joo, saat seuraavasta palkasta."

Mikä on kohtuullinen laina-aika? Itse joskus lainailen tavaroita ja olen aina takaisin saannut. Mutta useamman kerran olen miettinyt että pitäisikö pyytää jo takaisin vai palauttaako oma-aloitteisesti. Tämähän on vähän tavarakohtaista, mutta mikä olisi sellainen kohtuullinen aika minkä voisi lainata?

Minulla on aika vähän mitään, mitä kukaan haluaisi lainata. Keväällä lupasin antaa tohtorinmiekan lainaksi promootioon, en edes tiedä, kenelle se menee, tieteenalayksikkö hoitaa lainauksen ja palautuksen. 

Rahaa lainaan säännöllisesti parille työkaverille jotain lounaan hintoja ja silloin tällöin yhdelle toiselle kaverille vähän enemmän. Nämä on aina tulleet takaisin hyvin pian. Lisäksi olen kerran lainannut 3000 euroa tietäen, että en tule niitä koskaan saamaan takaisin. Enkä edelleenkään usko saavani, vaikka olen tämänkin ihmisen kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti tekemisissä. En edes kysele perään, koska tiedän, ettei sillä ole rahaa maksaa. Jos olisi, se maksaisi kyllä.

miehelläni on veljiensä, äitinsä ja parin kaverinsa kanssa rinki, jossa kaikki ostetut ammattityökalut ovat aina kaikkien lainattavissa. Vehkeet ovat ammattityökaluja, aika kalliita ja koska niitä käytetään työhön, aina välillä ne kuluvat loppuun jonkun käytössä. Sen takia rikkoutumisiin suhtaudutaan aika tyynesti ja niitä tiedetään odottaa. Välillä on myös melko hupaisaa seurata, kun ne soittelevat toisilleen kysellen, missä mikäkin vekotin tällä erää on, kuka sitä käyttää ja koska tai miten sen saisi käyttöön. On kuitenkin kaikkien etu, että jokaisen ei tarvitse ostaa joka vekotinta erikseen. 

Raha ei tule koskaan takaisin, tavara saattaa tulla mutta vain rämässä kunnossa. Tähän tiivistyy jokainen kokemukseni lainaamisesta.

Jos haluan auttaa läheistä ihmistä, tästä lähin annan jotain enkä lainaa.

Lainasin useasti (joo en tiedä miksi) hyvälle ystävälleni rahaa, ja aina sen takaisin saaminen oli mahtavan taistelun takana. Kerran suutahdin melko paljon, kun tämä lähti matkalle ulkomaille vaikka oli minulle n. 200e velkaa eikä niitä ollut varaa maksaa takaisin.

Tavaroista lainasin ko. henkilölle joskus mm. puista sormusta (tuli kahtena palana takaisin), upouusia korkokenkiä (takaisin korot täynnä mutaa ja ruohoa sekä päällikangas rullautuneena) ja mekkoa (pesemättömänä takaisin, mukavat deodoranttitahrat vielä kainaloissa, no sen onneksi sai pestyä, mutta olisihan se kohteliasta edes pestä lainaamansa vaatteet ennen palautusta).

Tässä tätä kirjoittaessani en oikein ymmärrä kuinka naiivi olin kun aina uskoin pahoitteluja ja lainasin rahaa/tavaroita uudestaan ja uudestaan, mutta kaikki päättyi sitten siihen kun joskus taas lainaamaani kahtakymppiä takaisin tiedustellessani tämä henkilö pimahti ja haukkui minut pystyyn kertoen kuinka minulla on kaikkien kanssa rahaongelmia ja kaikki vihaavat minua tästä syystä, ja hänkin on velkojansa maksanu useaan kertaan minulle jotta en suuttuisi. Ok, no itse en ole kenellekään muille lainaillut rahaa/koskaan keneltäkään rahaa lainannut, kun taas tämä henkilö on velkaa vähän kaikillle ja luottotiedotkin menneet. No, onneksi se avasi silmät ja sanoin ettei tarvitse minuun ottaa enää yhteyttä.

Mutta joo, hyviä kokemuksia :-)

Lainasin kaverille pitkähihaista paitaa. Seuraavan kerran kun näin hänet, hänellä oli tuo paita päällä ja siinä oli hihassa iso läiskä verta. Kaveri sanoi: "Mulla tuli huuleen haava ja pyyhin tähän sun paitaas, et varmaan haluu tätä enää takas."

Arrghh.. Alkoi ärsyttää tän kirjoittaminenkin ja kyseinen kaveri. Entinen kaveri (muista syistä). Ja ei, en ottanut paitaa takaisin.