Kokemuksenne tavaran/rahan lainaamisesta?

Enää en lainaa. Toki jotkut ovat palauttaneet hyvässä kunnossa ja ajallaan, mutta liian paljon ihmisiä, jotka palauttavat tavarat hirvittävässä kunnossa tai heitä saa muistuttaa useaan otteeseen. Tällä hetkellä yksi kaveri on satasen velkaa ja kehtaa vielä lisää pyytää vaikka entistäkään ei maksa. Sanoin suoraan miksi en lainaa, kaveri kait suuttui ja nyt ei vastaa edes viesteihin, joten saa nähdä saanko rahoja enää ollenkaan takaisin. Harkitkaa tosiaan kahteen kertaan ennen kuin lainaatte.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:08"]

Lainasin useasti (joo en tiedä miksi) hyvälle ystävälleni rahaa, ja aina sen takaisin saaminen oli mahtavan taistelun takana. Kerran suutahdin melko paljon, kun tämä lähti matkalle ulkomaille vaikka oli minulle n. 200e velkaa eikä niitä ollut varaa maksaa takaisin.

Tavaroista lainasin ko. henkilölle joskus mm. puista sormusta (tuli kahtena palana takaisin), upouusia korkokenkiä (takaisin korot täynnä mutaa ja ruohoa sekä päällikangas rullautuneena) ja mekkoa (pesemättömänä takaisin, mukavat deodoranttitahrat vielä kainaloissa, no sen onneksi sai pestyä, mutta olisihan se kohteliasta edes pestä lainaamansa vaatteet ennen palautusta).

Tässä tätä kirjoittaessani en oikein ymmärrä kuinka naiivi olin kun aina uskoin pahoitteluja ja lainasin rahaa/tavaroita uudestaan ja uudestaan, mutta kaikki päättyi sitten siihen kun joskus taas lainaamaani kahtakymppiä takaisin tiedustellessani tämä henkilö pimahti ja haukkui minut pystyyn kertoen kuinka minulla on kaikkien kanssa rahaongelmia ja kaikki vihaavat minua tästä syystä, ja hänkin on velkojansa maksanu useaan kertaan minulle jotta en suuttuisi. Ok, no itse en ole kenellekään muille lainaillut rahaa/koskaan keneltäkään rahaa lainannut, kun taas tämä henkilö on velkaa vähän kaikillle ja luottotiedotkin menneet. No, onneksi se avasi silmät ja sanoin ettei tarvitse minuun ottaa enää yhteyttä.

Mutta joo, hyviä kokemuksia :-)

[/quote]

Hilpeintä on, että tuollaisia ihmisiä tosiaan on, jotka ei näe siinä mitään, että tärvelevät toisilta lainaamiaan tavaroita ja suunnilleen raivostuvat kun lainoja pyytää maksamaan! Onneksi me muut jonkun ajan kuluttua kuluttua opitaan, että eipä noita kannata rahoittaa.

Mulla kanssa ollut vähän vastaavanlainen kaveri, jonka kanssa välit meni poikki, kun aloin karhuta häneltä lainaamiani rahoja. Tämän kaverin suhtautuminen muihin oli sitä luokkaa, että koska hän on opintojaan pitkittänyt köyhä ikuisuusopiskelija, pitää suunnilleen muiden "huolehtia" hänestä, koska muuthan käyvät töissä!

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:25"]

Minä lainaan kaikkea mahdollista mitä kukaan pyytää eikä usein edes haittaa jos tavara jää sinne, rahaa en lainaa vaan yleensä sitten tarjoan eli annan sitä rahaa. Tosi monta kirjaa on jäänyt lainapaikkaan ja olen aina sanonut että lainatkaa etenpäin jos joku haluaa, nyt rinkka on ollut vuoden lainassa ja jatkaa matkailuaan ilman minua. Maailmalla on myös rattaita, vaatteita, suksia ja työkaluja, juu ja astioita. Miksi ne varastossa lojuisivat jos joku niitä voi käyttää?

[/quote]
Mukavan levollinen suhtautuminen. Eikö sinua koskaan mietitytä, jos alun perin kallis tavara jää sille tielleen, ja mitä teet jos tarvitset joskus tätä ikuisuuslainatavaraa itse? Ostatko uudet vai tuleeko laina helposti takaisin? Ihan mielenkiinnosta kysyn.

[/quote]Ostan uuden jos tarvitsen. Yhtä kirjaa olen ostanut jo neljä kappaletta, yksikään ei taaskaan ole minulla :) Viimeksi tytär halusi lainaksi yhtä sähkötyökalua puoleksi vuodeksi joten ostin hänelle oman joululahjaksi. Ei tarvitse miettiä missä se oma on. Unohtaisin kuitenkin. Ja on tosi mukava mennä kaverille kylään ja löytää sieltä kirja jota en ole lukenut vuosiin, kaikissa kirjoissani lukee nimeni kyllä joten erotan ne.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:08"]Lainasin useasti (joo en tiedä miksi) hyvälle ystävälleni rahaa, ja aina sen takaisin saaminen oli mahtavan taistelun takana. Kerran suutahdin melko paljon, kun tämä lähti matkalle ulkomaille vaikka oli minulle n. 200e velkaa eikä niitä ollut varaa maksaa takaisin.

Tavaroista lainasin ko. henkilölle joskus mm. puista sormusta (tuli kahtena palana takaisin), upouusia korkokenkiä (takaisin korot täynnä mutaa ja ruohoa sekä päällikangas rullautuneena) ja mekkoa (pesemättömänä takaisin, mukavat deodoranttitahrat vielä kainaloissa, no sen onneksi sai pestyä, mutta olisihan se kohteliasta edes pestä lainaamansa vaatteet ennen palautusta).

Tässä tätä kirjoittaessani en oikein ymmärrä kuinka naiivi olin kun aina uskoin pahoitteluja ja lainasin rahaa/tavaroita uudestaan ja uudestaan, mutta kaikki päättyi sitten siihen kun joskus taas lainaamaani kahtakymppiä takaisin tiedustellessani tämä henkilö pimahti ja haukkui minut pystyyn kertoen kuinka minulla on kaikkien kanssa rahaongelmia ja kaikki vihaavat minua tästä syystä, ja hänkin on velkojansa maksanu useaan kertaan minulle jotta en suuttuisi. Ok, no itse en ole kenellekään muille lainaillut rahaa/koskaan keneltäkään rahaa lainannut, kun taas tämä henkilö on velkaa vähän kaikillle ja luottotiedotkin menneet. No, onneksi se avasi silmät ja sanoin ettei tarvitse minuun ottaa enää yhteyttä.

Mutta joo, hyviä kokemuksia :-)

[/quote]

Aivqn parasta että joku maksaa lainat takaisin ettet suutu... ja useita kertoja vielä. Pitäisikö olla lainaamatta useita kertoja ihmisiltä mitään...huh onneksi pääsit eroon.

En ole lainaaja tyyppi. En pyydä lainaan, enkä halua antaa lainaan. Rahaa saa pankista lainaan ja jos ei saa, niin sellaiselle ei kannata lainta missään tapauksessa. Jos tarvitsen jonku tavaran niin ostan tai vuokraan sen, tai sitten pärjään ilman.Haen peräkärrynkin mielummin lainaan ikeasta tai bauhaussista, kuin että pyytäisin naapurilta. Oman kärryn myin aikoinaan pois, kun se alkoi olla enemmän lainassa kuin omalla pihalla.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:53"]

Mikä on kohtuullinen laina-aika? Itse joskus lainailen tavaroita ja olen aina takaisin saannut. Mutta useamman kerran olen miettinyt että pitäisikö pyytää jo takaisin vai palauttaako oma-aloitteisesti. Tämähän on vähän tavarakohtaista, mutta mikä olisi sellainen kohtuullinen aika minkä voisi lainata?

[/quote]

Kai se on sopimuskohtaista, kuinka pitkäksi aikaa. Minä olen esim. kirjoja lainannut aika pitkäänkin. Ei ole kivaa repiä keskeneräistä kirjaa tassuista pois. :) Mutta toki olen sen rajan pitänyt, että viimeistään kun valmistun koulusta niin kaikki tavarat ovat takaisin kotopuolessa. En ryhdy ihan toiselle puolen Suomea matkustamaan tavaroideni perässä.

Raha onkin sitten konstikkaampi. Omat kokemukseni ovat että mikäli sen jättää leijumaan "palauta sitten kun on rahaa", niin sitä rahaa ei ole milloinkaan. Selkeä sopimus että maksa ensi kuun se-ja-se-päivä, ja mieluummin sitten vaikka kirjallisena jos ei muuten. Euroa-paria en takaisin varmaan pyytele, mutta kun puhe on sadoista ja jopa tuhansista euroista, niin siinä jo harmittaa jos niin iso summa jää unohduksiin.

26: olet ostanut samaa kirjaa neljä kappaletta, kun lainaajat eivät ole vanhoja palauttaneet!? :D Nyt täytyy myöntää että itselläni kärsivällisyys katkeaisi jo siinä vaiheessa, kun pitää toista kertaa ostaa sama kirja... 

Pakko kysyä: minkälainen päätös teillä on antaa rahaa lainaan? Minä olen lainannut/(antanut) lähinnä muutamien eurojen luokkaa, sisaruksilleni olen tarpeen mukaan siirtänyt kympistä ylöspäin jos tarve on ollut. Mutta jos puhutaan satasista, tuhansista euroista, niin ei kyllä irtoaisi vaikka olisin vakitöissä. 

Ymmärrän tietty, että mikäli on hyvissä viroissa ja muutenkin vakavarainen niin on se ihan eri juttu lainata vaikka tonnikin rahaa, kun että on matalapalkkaisella alalla ja lainaisi saman summan... 

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:40"]

26: olet ostanut samaa kirjaa neljä kappaletta, kun lainaajat eivät ole vanhoja palauttaneet!? :D Nyt täytyy myöntää että itselläni kärsivällisyys katkeaisi jo siinä vaiheessa, kun pitää toista kertaa ostaa sama kirja... 

[/quote]

Samaa mieltä, kärsivällisyyteni ei kyllä kestäisi... tai toisaalta ajattelen kai asian vähän eri tavalla - minulle omat kirjat ovat omia kirjoja enkä mielelläni anna niitä kenellekään luettavaksi. Piste.

Vähemmän tärkeitä kirjoja en kuitenkaan pidä "omina" ja annan ne yleensä kavereille kiertoon heti kun olen ne itse lukenut. Ja jos on jokin suosikkikirja, josta ajattelisin ystävänikin pitävän, ostan ystävälle samanlaisen ihan spontaanina lahjana. Olen usein niin tehnytkin.

Nämä ovat siis kuitenkin pokkareita. Mitään 30-euron kovakantisia opuksia en lahjoittele tai anna lainaan. Sitä varten on kirjastot, jos ei halua omaa ostaa.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:43"]

Pakko kysyä: minkälainen päätös teillä on antaa rahaa lainaan? Minä olen lainannut/(antanut) lähinnä muutamien eurojen luokkaa, sisaruksilleni olen tarpeen mukaan siirtänyt kympistä ylöspäin jos tarve on ollut. Mutta jos puhutaan satasista, tuhansista euroista, niin ei kyllä irtoaisi vaikka olisin vakitöissä. 

Ymmärrän tietty, että mikäli on hyvissä viroissa ja muutenkin vakavarainen niin on se ihan eri juttu lainata vaikka tonnikin rahaa, kun että on matalapalkkaisella alalla ja lainaisi saman summan... 

[/quote]

Minä en totta puhuakseni osaa kuvitella tilannetta, jossa olisi järkevää ja perusteltua antaa isompia summia (sanotaan nyt vaikka jo yli 50 euroakin) lainaan.

Mikä voisi olla sellainen äkillinen rahantarve? Jos puhutaan ihmisestä, joka tarvitsee pikavippiä saadakseen vuokransa, vesilaskunsa ja päivän ruokakassin maksettua, niin kenenkään ystävän, tuttavan tai sukulaisen ei kannata alkaa "sossuksi". Kavereilta lainailu ei todellakaan tule tilannetta pelastamaan.

Jos taas puhutaan ihmisestä, joka on vaikkapa huume- tai pelivelkaa väärille tahoille, niin... joo. Eipä taida kavereilta lainailu tällaisessakaan tapauksessa paljon auttaa. Ehkä kannattaisi mennä enemminkin katkolle tai poliisin puheille.

Jos taas kyseessä on ihminen, joka lainaa kavereiltaan saadakseen elämäänsä lisäluksusta - vaikkapa uuden merkkilaukun ja ulkomaanmatkan - niin huh huh. Olen sanaton.

Ainoa tapaus, jonka voin kuvitella perustelluksi, on esim. sellainen, että ihmiseltä varastetaan lomamatkalla lompakko ja hän lainaa kaverilta sen verran, että saa ruokakulunsa maksettua. Mutta en tiedä voiko tuollaista hätätilannetta nyt edes lainaksi sanoa, jos ko. ihminen heti kotimaassa maksaa rahat takaisin.

Siskoltani olen kerran pahassa paikassa vuosia sitten lainannu pienen rahasumman jonka palautin sovitusti seuraavalla viikolla. Toisinpäin tämä ei ole koskaan oikein toiminut. Sisko pyytää kyllä lainaa kun rahat ovat loppu, mutta rahoja ei kuulu takaisin ja usein onkin lopulta niin että sisko on "järkeillyt" jotenkin pitävänsä rahat "palkkiona" jostain, siis vielä minun kanssani asiasta sopimatta.

Nyt en enää ikäväkseni siskolle halua lainata, kuin ehkä äärimmäisessä hädässä, kun tämä kuvio on jo nähty. Antaisin ollakin kun rakkaasta ihmisestä kuitenkin kyse, mutta harmittaa tuo asenne, että "päätin etten maksa takaisin kun kuitenkin pääsit mun kyydissä silloin kauppaan kerran, muistatkos"..

Sanoisi edes rehellisesti että annanko viiskymppiä kuin puhuisi lainasta.

Ja jos joku miettii niin en todellakaan "lainaile" palveluksia siskolta jotta tämä olisi oikeutettua.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:40"]26: olet ostanut samaa kirjaa neljä kappaletta, kun lainaajat eivät ole vanhoja palauttaneet!? :D Nyt täytyy myöntää että itselläni kärsivällisyys katkeaisi jo siinä vaiheessa, kun pitää toista kertaa ostaa sama kirja... 

[/quote]Mun mielestä on hienoa että ihmiset lukevat ja tämä on sellainen klassikko jonka saa helposti hankittua.

En lainaile mitään. Moni pyytää milloin mitäkin, koska meillä on ns. maksimalistinen koti eli tavaraa vaikka kuinka, mutta olen todennut, että kaikkea tätä roinaa saa kaupasta, kannattaa hakea sieltä. Moni luulee, että jos en käytä jotain tavaraa vaan ainoastaan varastoin sen, niin se olisi jotenkin vapaata riistaa.

Mulla on niin monta ikävää kokemusta kavereille lainaamisesta, että en sitä nykyisin enää tee mielelläni. Olen lainannut sitten jotakin kodin laitetta tai vaatetta tai lastentavaraa saan aina kissojen ja koirien kanssa anella niitä takaisin. Vaikka olisin sanonut jo lainatessa, voin lainata mutta tarvitsen sen takaisin viikon kuluttua itselleni, olen aina joutunut erikseen kyselemään palautuksen perään. Moni leffa ja cd on jäänyt myös niille teilleen. Että kyllä minusta lainaajan vastuulla on myös tavaran palautus sovitussa ajassa. Lainaus ei ole omaksi antamista! Pelkää hyväksikäyttöä tuntuu monella tämä lainaaminen olevan. Olenkin ajatellut periä seuraavalla kerralla vuokraa :-D. Koska lainaamisesta ei saa edes hyvää mieltä itselleen. 

Tämä tarina on pakko kuljettaa eteenpäin, oli sen verran hupaisa vaikken itse ollut kumpikaan osapuoli, tuttu lähinnä mutkan kautta: 

Eräs tuttavani ryhtyi seurustelemaan miehen kanssa, jolla oli... noh, tavallista kovempi tarve rahalle. :) Hän oli kova lainailemaan rahaa, ja tosiaan palautukset menivät vähän niin ja näin. Hänen härskein rahanlainauksensa oli, kun hän työpäivän päätteeksi lähti ajamaan erään työkaverin perään - asuivat siis ihan eri suunnissa. Työkaveri oli aikansa ihmetellyt kun tyyppi seuraa kuin hai laivaa, ja lopulta oli porhaltanut ihan pihaan asti. Siitä oli alkanut kaunis ja hyvin perusteltu anelu, että rahaa tarvitsisi. Työkaveri oli kuunnellut hämmentyneenä: he eivät mitään läheisiä ystäviä eivätkä edes kavereita, kunhan nyt samalla työmaalla sattuivat sillä kerralla olemaan. No, työkaveri löi sitten setelin kouraan (onneksi summaa pienemmän, ymmärsin että pyydetty summa oli aivan älytön) ja sanoi, että ei tarvitse palauttaa, kunhan nyt menee matkoihinsa. 

Se jäi selvittämättä, mitä tarkoitusta varten raha piti saada. Pelivelkoja kuulemma oli, mutta mieleen jäi niin elävästi tuo perään lähteminen. Miettikää nyt jos joku teidän hyvän päivän tuttu lähtee seuraamaan teitä ja tulee ihan pihaan asti kärttämään rahaa vaikkei edes samalla suunnalla asu. :D

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 17:55"]

[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 16:40"]26: olet ostanut samaa kirjaa neljä kappaletta, kun lainaajat eivät ole vanhoja palauttaneet!? :D Nyt täytyy myöntää että itselläni kärsivällisyys katkeaisi jo siinä vaiheessa, kun pitää toista kertaa ostaa sama kirja... 

[/quote]Mun mielestä on hienoa että ihmiset lukevat ja tämä on sellainen klassikko jonka saa helposti hankittua.

[/quote]
Heh. :) Tuo oli jo niin ihana perustelu ettei tuohon ole nokan koputtamista. 

Mun ensimmäinen huono kokemus lainaamisesta tuli jo alakoulussa, kun lainasin kaverille kaksi euroa. Kesti vuosi saada toinen niistä euroista takaisin ja toista en saanut ikinä, vaikka säännöllisesti kyselin roposteni perään. Nykyään kaksi euroa ei ole paljon, mutta silloin se oli kohtalainen summa ja onhan se tietty kohteliasta maksaa takaisin jos lainaakin. Ja jos on niin vaikeaa maksaa tuollainen pikkusumma takaisin, miten käy isomman kanssa?

Kerran lainasin yhtä vaatetta toiselle kaverille ja sain sen takaisin lähtemättömän tahran kanssa, mutta kaveri kyllä lupasi korvata sen. En pitänyt asiaa kovin vakavana, joten annoin olla. Muuten en kyllä vaatteita juuri lainaillutkaan, ellemme olleet samassa paikassa tai tehneet vaihtokauppoja, mutta kyseessä oli erikoistapaus.

Aika moni on myös ihastellut kenkäkokoelmaani ja harmitellut, kun eivät voi niitä lainata mun pienen jalankoon takia. Hyvä näin, niin ei tarvitse erikseen kieltäytyä, sillä kengät nyt eivät ainakaan käytössä parane.

Nykyään lainaan rahaa lähinnä silloin, jos tiedän varmasti saavani takaisin (eli harvoin) tai jos on oikea hätätilanne. Jos kaveri pyytää baarissa rahaa juomaan, voin antaa, mutta en odota takaisinmaksua, tosin yleensä olen saanut sen jossain muodossa kuitenkin. Kirjoja tai keräilylehtiä en suostu lainaamaan, sillä minulle ne ovat arvokkaita ja olen liian monta kertaa nähnyt ihmisten taittelevan sivuja merkiksi siitä, mihin kohtaan ovat jääneet. Pelottaa myös jonkin verran ottaa kirjoja muilta lainaan, jos niille vahingossa kävisikin jotain, mutta joskus kaveri on tuputtanut jotain mielestään hyvää kirjaa lainaksi ja kohtelen sitä sitten hyvin varoen.

En kyllä itsekään lainaa muilta mielelläni. Jos joudun lainaamaan, pyrin nostamaan rahaa aika lailla heti saman päivän aikana ja maksamaan heti takaisin. Ja jos mulla ei ole tilillä johonkin tarpeeksi rahaa, en lainaa joltakulta vaan olen ilman. Myöskin inhoan sitä, kun yritän tuputtaa jotain kaverilta lainaamaani juttua tai rahaa takaisin hänelle ja kaveri ei ota sitä vastaan, kun ei kuulemma ole kiire. Sitten helposti unohdan koko lainan ja homma jää häiritsevän keskeneräiseksi.

Inhoan olla velkaa kellekään.

Minä myös inhoan olla velkaa kellekkään. Niinpä en voi ymmärtää erästä tuttuani joka aina "unohtaa" koskaan rahaa lainanneensakkaan. En enää lainaa hänelle.

Yleensä ottaen olen aina saanut kaiken lainaamani hyvässä kunnossa takaisin, usein korkojen kera. Poikkeuksena (opiskelu)kirjat. Olen pyytänyt ettei alleviivailtaisi, mutta aina niissä on ollut palautettaessa merkintöjä. Yksi monen sadan euron kirja oli musta ihan värityskirjaksi muuttunut, ja sinne oli käännetty sanoja ja tehty muistiinpanoja. Todellä ärsytti!

[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 00:54"]

Minä myös inhoan olla velkaa kellekkään. Niinpä en voi ymmärtää erästä tuttuani joka aina "unohtaa" koskaan rahaa lainanneensakkaan. En enää lainaa hänelle.

Yleensä ottaen olen aina saanut kaiken lainaamani hyvässä kunnossa takaisin, usein korkojen kera. Poikkeuksena (opiskelu)kirjat. Olen pyytänyt ettei alleviivailtaisi, mutta aina niissä on ollut palautettaessa merkintöjä. Yksi monen sadan euron kirja oli musta ihan värityskirjaksi muuttunut, ja sinne oli käännetty sanoja ja tehty muistiinpanoja. Todellä ärsytti!

[/quote]
Olisikohan tuollaisessa tilanteessa jo oikeus vaatia ihan maksamaan kirjan hinta takaisin, jos on aivan villiinnytty tekemään merkintöjä? Esim. lukiokirjat on kalliita, ja epäilen että iso osa haluaa myydä ne eteenpäin. En tiedä onko huonokuntoinen kirja enää edes myyntikelpoinen.

Tuli vaan mieleen kun lainasin 20 e tutulle, sanoi viikon sisällä maksavan takasin. Kuukauden jälkeen soitin kyseiselle henkilölle velan takia. ( ei mulla mikään kiire kaks kymppistä ollu takas saada, mut periaatten vuoksi ärsytti kun ei sitten voinu sovitusti maksaa takasin) Kauheeta huutoa sain vaan kun vittu ei ooo rahaa ny ja plaaplaaplaa. Eiks tossa tilaanteessa olisi kuulunut pahotella ja sopia uusi maksu päivämäärä ym. Jäi kyllä viimeseks kerraks ku tutuille lainaan rahaa. Paremmille ystäville kyllä, niihin luotan että saan takasin. Ei huvittanut enää soitella perään ja jäi saamatta toi 20 euronen