Kokemuksenne tavaran/rahan lainaamisesta?
Mitkä ovat pahimmat kokemuksenne tavaran/rahan lainaamisesta ja takaisin saamisesta? Vai oletteko saaneet lainaamaanne asiaa koskaan takaisin?
Vai onko päinvastoin ollut vain positiivisia kokemuksia? Kuinka ylipäätään suhtaudut tavaran lainaamiseen?
Oma kokemukseni: varhaisin kokemus on, kun lainattu itsetehty, siisti prinsessamekko tuli takaisin... valtavan, keltaisen tahran kera, joka ei meinannut lähteä pesussa millään!
No niin: taisteluareena avattu. Kertokaa! :)
Kommentit (88)
Multa yksi tyyppi pyysi lenkkareita lainaan. Olin ostanut edellisellä viikolla satasen lenkkarit ja kaveri näki ne. Seuraavana päivänä soitti, että heillä on vaelluspäivä töissä ja tarvisi lainaan lenkkareita, kun omat on hajalla. Menin mykäksi. Lenkkarit lainaan ja vielä uudet? Ja johonkin metsävaellukselle, kun itse olin vasta ehtinyt testata pienen katukävelyn? En tosiaan lainannut...
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="08.03.2014 klo 00:54"]
Minä myös inhoan olla velkaa kellekkään. Niinpä en voi ymmärtää erästä tuttuani joka aina "unohtaa" koskaan rahaa lainanneensakkaan. En enää lainaa hänelle.
Yleensä ottaen olen aina saanut kaiken lainaamani hyvässä kunnossa takaisin, usein korkojen kera. Poikkeuksena (opiskelu)kirjat. Olen pyytänyt ettei alleviivailtaisi, mutta aina niissä on ollut palautettaessa merkintöjä. Yksi monen sadan euron kirja oli musta ihan värityskirjaksi muuttunut, ja sinne oli käännetty sanoja ja tehty muistiinpanoja. Todellä ärsytti!
[/quote]
Olisikohan tuollaisessa tilanteessa jo oikeus vaatia ihan maksamaan kirjan hinta takaisin, jos on aivan villiinnytty tekemään merkintöjä? Esim. lukiokirjat on kalliita, ja epäilen että iso osa haluaa myydä ne eteenpäin. En tiedä onko huonokuntoinen kirja enää edes myyntikelpoinen.
[/quote]
Todellakin on oikeus vaatia rahat kirjasta. Mua pistäis ketuttamaan erittäin rankasti mun kirjojen turmeleminen, vielä kun on erikseen pyydetty pitämään se merkinnättömänä! En muutenkaan ymmärrä, miten kukaan raaskii tussailla sitä kallista kirjaa, kun pitämällä sen siistinä saisi paljon suuremman osan rahoistaan takaisin. Tunneilla opettajatkin on joskus käskeneet alleviivata tiettyjä kohtia, mutta turha toivo, kirjoitan mieluummin vihkoon kaikki elintärkeät asiat.
En muuten ymmärrä, mikä kirjoista tekee sellaisia, että niitä ei kukaan pysty palauttamaan alkuperäisessä tai edes kohtalaisessa kunnossa. Olen muutaman kirjan antanut lainaksi elämäni aikana, ja jokainen niistä on tullut takaisin täysin kelvottomana. Yhdestä on revitty kannet irti, toinen on sutattu tussilla, kolmas on keittokirja täynnä ruokatahroja ja neljännestä on sivut repaleina, jne.
Kohteleeko kukaan kirjaston kirjoja näin? Ilmeisesti ei, koska nehän täytyisi korvata!
Lainasin sekä rahaa että tavaroita, kuten just kirjoja, nuorena helpostikin, mutta olen lopettanut sen kokonaan. Pari kirjaa ja kerta iso summa rahaa lainaajalle jääneenä riitti siihen, että en lainaa enää. Kaikissa tapauksissa vielä homma meni niin, että anelin niitä takaisin, ja henkilöt kusetti ihan kympillä selitellen kaikenlaista, sopivat vaikka että juu tule hakemaan torstaina klo 12, eivätkä olleetkaan paikalla, ja katosivat sitten täysin. Näitä ennen olimme ystäviä.
Lapsillenikin olen neuvonut, että älä ikinä lainaa kelleen yli 50e jos muka on pakko lainata, niin ei harmita niin paljon kun et saa sitä takaisin.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 01:39"]
Lainasin sekä rahaa että tavaroita, kuten just kirjoja, nuorena helpostikin, mutta olen lopettanut sen kokonaan. Pari kirjaa ja kerta iso summa rahaa lainaajalle jääneenä riitti siihen, että en lainaa enää. Kaikissa tapauksissa vielä homma meni niin, että anelin niitä takaisin, ja henkilöt kusetti ihan kympillä selitellen kaikenlaista, sopivat vaikka että juu tule hakemaan torstaina klo 12, eivätkä olleetkaan paikalla, ja katosivat sitten täysin. Näitä ennen olimme ystäviä.
Lapsillenikin olen neuvonut, että älä ikinä lainaa kelleen yli 50e jos muka on pakko lainata, niin ei harmita niin paljon kun et saa sitä takaisin.
[/quote]
No johan on ollu kaveri jos tekee rehellisen katoamistempun kun pitäisi lainoja palautella! Kirjojen kohdalla en ymmärrä sitten millään, mutta onko rahalaina ollut jotenkin tavallista suurempi? Tuo katoaminen kuulostaa ihan hullulta... :D
Hitchickers Guide to the Galaxy, eng kielinen.versio. Kolme kertaa lainattu, kolme kertaa joutunut ostamaan uuden kun kirja jäi teilleen. Neljättä kertaa en osta (viimeisin lainaus, taas kirja hukassa). Kaikki muut kirjat ovat tulleet takaisin ajallaan ja moitteettomassa kunnossa. Toi Hitchickers ei vaan ikinä tule takas. Päätin että en enää ko kirjaa osta. Se on manattu :)
Lainaan rahaa vain ajatuksella, etten välttämättä saa sitä takaisin.
Yksi tuttuni haluaa aina lainata minulta kirjoja muttei palauta niitä ja saattaa jopa hukata tai kysymättä lainata eteenpäin. Minua nolottaa vinkua jotain pokkareita takaisin mutta harmittaa kyllä tuollainen suhtautuminen.
Ap, joskus vuosia sitten työkaverini pyysi lainaksi vohvelirautaani. Koska Vappu oli tulossa, oletin hänen tekevän vohveleita omiin vappubileisiin. No, hän olikin mennyt pitämään vohvelipöytää kylätoimikunnan vapputorille. Kun se minunkin rautani oli koko päivän kovassa käytössä, voitte vain kuvitella, millaisessa kunnossa sain miltei uuden rautani takaisin. Seuraavana vuonna hän piti itsestään selvyytenä, että taas saa omiin bisneksiinsä minulta raudan lainaksi. No, no ei tasan tarkkaan saanut. Oli nenä nyrpyssä, kun joutui ostamaan itselleen pari rautaa. Ei nimittäin saanut enää muualtakaan lainatuksi.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 11:53"]
Mikä on kohtuullinen laina-aika? Itse joskus lainailen tavaroita ja olen aina takaisin saannut. Mutta useamman kerran olen miettinyt että pitäisikö pyytää jo takaisin vai palauttaako oma-aloitteisesti. Tämähän on vähän tavarakohtaista, mutta mikä olisi sellainen kohtuullinen aika minkä voisi lainata?
[/quote]
Kyllä laina-aika on silloin ollut jo liian pitkä, mikäli omistaja alkaa tavaroitaan itselleen kaivata. Ikävä kyllä jotkut tavaroiden lainaajat kun eivät kovin oma-aloitteisia palauttamisen suhteen ole.
Entisellä opiskelukaverilla oli pienessä kirjahyllyssään sitten kirjastosta vuosia sitten lainattu taidekirja, joka oli kai jotenkin päässyt lainausjärjestelmän ohi, kun sitä ei oltu koskaan karhuttu takaisin. Hänelle ei siis pieneen mieleenkään tullut palauttaa kirjaa takaisin kirjastoon! Oli jopa muuttanut toiselle paikkakunnallekin tuo kirjastosta pihistetty kirja mukanaan.
Kai se sitten meni jonain "sotasaaliin" esittelynä, kun kyseisessä kirjahyllyssä ei muuten kovin montaa kirjaa ollut. Saattoi jopa ajatella, että kirja jotenkin muuttui hänelle jo "omaksi", kun kerran ei sitä oltu kaivattu.
Tapansa kullakin, mutta jotenkin aika kummallinen suhtautuminen lainattuihin tavaroihin.
Lähisukulaisille lainaan ja olen lainaillut tavaraa.Välillä tavaraa hajoaa mutta pääsääntöisesti tulevat kuitenkin takaisin samassa kunnossa kuin lainatessa.
Ärsyttävin tapaus on nuoruusvuosilta.Lainasin pyynnöstä luokkakaverille erikoisempaa kirjaa ja hän ei koskaan palauttanut sitä.Sitten koukussa tuli tehtäväksi pitää esitelmä kirjasta ja tyyppi pokkana toi ko. kirjan.Kun sanoin että tuohan on mun kirja, selitys oli että ei kun hänen äitinsä on ostanut sen hänelle.Toinen kaveri säesti vieressä että hän oli paikalla kun x sai sen.Myöhemmin olivat riidoissa ja tämä kaveri paljasti että x oli pakottanut valehtelemaan ja oikeasti oli minun kirja.Otti niin päähän ja kyllä paskan maku lainaamisesta.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2014 klo 06:17"]Lähisukulaisille lainaan ja olen lainaillut tavaraa.Välillä tavaraa hajoaa mutta pääsääntöisesti tulevat kuitenkin takaisin samassa kunnossa kuin lainatessa.
Ärsyttävin tapaus on nuoruusvuosilta.Lainasin pyynnöstä luokkakaverille erikoisempaa kirjaa ja hän ei koskaan palauttanut sitä.Sitten koukussa tuli tehtäväksi pitää esitelmä kirjasta ja tyyppi pokkana toi ko. kirjan.Kun sanoin että tuohan on mun kirja, selitys oli että ei kun hänen äitinsä on ostanut sen hänelle.Toinen kaveri säesti vieressä että hän oli paikalla kun x sai sen.Myöhemmin olivat riidoissa ja tämä kaveri paljasti että x oli pakottanut valehtelemaan ja oikeasti oli minun kirja.Otti niin päähän ja kyllä paskan maku lainaamisesta.
[/quote]
Ihan terveeltä ei tuo kirjan lainannut (kähveltänyt) ihminen kuulosta... Tarinana tuo käytös aika hupaisakin.
Mulle on käynyt niin monta kertaa ikäviä tapauksia rahan lainaamisen kanssa, että toivottavasti ottaisin jo opikseni...Olen huono sanomaan ei joten nykyään jätän vastaamatta puhelimeen, jos siellä on joku näistä lainaajista.
Olen lainannut rahaa ihan ruoka/bensa kuluihin, että toinen pääsee töihin, saa syötyä, mutta myös koska tyyppi on tavannut vuosien jälkeen kaverin, ja haluaa lähteä sen kanssa baariin.Koskaan ei tullut tää raha takasin.
Nää lainaajat on yleensä tyyppejä, jotka palkan /tuet saatuaan joutuu jakamaan ne lainaajilleen suurelta osin pois, ja taas on uusi lainaamiskierre valmis.Yleensä vielä niin, että maksetaan niitä lainoja, tosin vingutaan suuntaan jos toiseen, että ei voi nyt maksaa kaikkea, kun tuli niin vähän rahaa, joten "lyhennetään vaan vähän "Sitten ostetaan itselle jotain kivaa, kallista ja ei todellakaan tarpeellista, kuten uusi makea vaate, joka on pakko saada, tai uusi kännykkä ym. tai lähdetään "tuulettumaan" tilillä jää sitten joku vajaa satku, jolla pitäisi elää se loppukuu, mutku eihän se riitä, niin taas viimeistään viikko tilistä ollaan lainaamassa.En ole yhtään rikkaampi kuin näåä lainaajat, mutta mä tiedän että päivä se on huomenakin, enkä siksi laita kaikkea menemään, kun rahaa saan.Ärsyttää, kun tietävät esim. että lapsilisäpäivänä mulla on rahaa, ja olen pahis, jos en lainaa.
En itse ota enää mitään lainaan.
Rahaa lainaan muille vain sen summan, minkä olen valmis myös antamaan.
Tavaroista lainaan vain sellaisia, minkä menetys tai rikkoutuminen ei kaada budjettia.
En tykkää periä tavaroita, se hiertää ihmissuhteita ja jää vaivaamaan pitkäksi aikaa.
Kirjat on jääneet sille tielleen, vaatteet löytyneet mytyssä pesemättöminä kaverin vaatehuoneesta. Yksi kirja palautui kastuneena, kun lemmikki kaatoi vesilasin päälle.
Itse lainasin kaverilta kenkiä (erikoisemmat juhlakengät) ja korkohan siitä meni poikki. Mekosta hajosi vetskari.
Kolme kirjaa lainasin vuonna 2000 ja viimeksi tänään harmittelin niitä hyllyssä. Kaveri muutti aikoinaan ulkomaille, eikä yhteyttä olla pidetty yli kymmeneen vuoteen millään lailla. Poiskaan en kehtaa heittää, kun oli perinyt kirjat äidiltään. Siellä ne pyörii pölyttymässä ja mielen päällä painolastina. En oikein tiedä, miten lähtisin niitä palauttamaankaan, en löytänyt edes facebookista eikä yhteisiä tuttujakaan ole.
Lainaamisesta siis tosi huonoja kokemuksia puolin ja toisin. Aina just niille lainakamoille käy jotain.
Minä en lainaa ainakaan rahaa muuten kun vain kirjallista lainakirjaa vastaan. Siinä lukee tarkasti kaikki ehdot ja molemmat osapuolet allekirjoittavat sen todistajien läsnäollessa. Molemmille osapuolille jää kopio sopimuksesta.
Ja lainassa on tietenkin myös korko, minä annan lainaa 100% korolla.
Ei kannata lainata yhtään mitään kenellekkään niin ei tule ongelmia kenenkään kanssa, se on niin helppoa ja yksinkertaista. Varsinkin sukulaisille jos lainaa rahaa niin ne jättää todennäköisimmin maksamatta. Lainaamisesta ei muutenkaan ole sinulle itselle koskaan mitään hyötyä, otat vain ainoastaan itse turhan riskin että tavara hajoaa tai rahat jää saamatta.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 12:08"]
Lainasin useasti (joo en tiedä miksi) hyvälle ystävälleni rahaa, ja aina sen takaisin saaminen oli mahtavan taistelun takana. Kerran suutahdin melko paljon, kun tämä lähti matkalle ulkomaille vaikka oli minulle n. 200e velkaa eikä niitä ollut varaa maksaa takaisin.
Tavaroista lainasin ko. henkilölle joskus mm. puista sormusta (tuli kahtena palana takaisin), upouusia korkokenkiä (takaisin korot täynnä mutaa ja ruohoa sekä päällikangas rullautuneena) ja mekkoa (pesemättömänä takaisin, mukavat deodoranttitahrat vielä kainaloissa, no sen onneksi sai pestyä, mutta olisihan se kohteliasta edes pestä lainaamansa vaatteet ennen palautusta).
Tässä tätä kirjoittaessani en oikein ymmärrä kuinka naiivi olin kun aina uskoin pahoitteluja ja lainasin rahaa/tavaroita uudestaan ja uudestaan, mutta kaikki päättyi sitten siihen kun joskus taas lainaamaani kahtakymppiä takaisin tiedustellessani tämä henkilö pimahti ja haukkui minut pystyyn kertoen kuinka minulla on kaikkien kanssa rahaongelmia ja kaikki vihaavat minua tästä syystä, ja hänkin on velkojansa maksanu useaan kertaan minulle jotta en suuttuisi. Ok, no itse en ole kenellekään muille lainaillut rahaa/koskaan keneltäkään rahaa lainannut, kun taas tämä henkilö on velkaa vähän kaikillle ja luottotiedotkin menneet. No, onneksi se avasi silmät ja sanoin ettei tarvitse minuun ottaa enää yhteyttä.
Mutta joo, hyviä kokemuksia :-)
[/quote]
Se on näille huijareille juuri sellainen näytelmä minkä ne pistää päälle kun yrittävät juonitella ettei tarvi maksaa velkoja.. :)
Huonoja kokemuksia minullakin. Rahaa en ole lainannut enää ikuisuuksiin kenellekään, koska 7/10 jättää lainan maksamatta. Joskus tarjoan kahvin tai ruoan kaupungilla, jos ei tuttavalla ole rahaa, mutta en edes kuvittele saavani vastapalvelusta. Näin toimiessa ei harmita läheskään yhtä paljon :D
Samoin toimin lastenvaatteiden yms. kanssa eli mieluummin annan tarvitsijalle kuin lainaan. Arvokkaita tai tunnearvoltaan tärkeitä vaatteita en edes lainaa, jottei tarvitse surra myöhemmin. Itsekään en mielelläni ota lainaan yhtään mitään, lastenvaatteita varsinkaan. Siitäkin jostain syystä toiset tuntuvat loukkaantuvan..? Varsinkin vauvanvaatteita useampikin tuttava on kaupitellut lainaan ja olen sanonut suoraan mieluummin ostavani omaksi, jottei tarvitse aina varoa tahroja ja pesua :)
Pääsääntöiseti en lainaa työkaluja, koska ne jotka haluaa nitä lainta, eivät osaa niitä käyttää ja rikkovat ne. Ne jotka osaa käyttää ovat hankkineet omat tai heillä on paikka josta saavat ne lainaan.