En halua vauvaa(?), mutta muiden vauvauutiset "satuttaa"

Kateuden syytä en tarkemmin tiedä, muuta kuin kadehdit, että toinen saa jotain, mitä itse olet ajatellut jääväsi ilman. Kirjaapa vaikka yksin ja miehen kanssa yhdessä paperille, että mikä olisi miinusta ja mikä plussaa jos saisitte lapsen, niin sitten ne ajatukset jää alitajuntaan jylläämään ja vastaus tulee kyllä.

Itse olen 31, enkä halua lapsia. Itse tunnen toisinaan sellaista pientä surullisuutta (vain hetken ajan. olen kyllä aidosti onnellinen heidän puolestaan sitten kun oma "alkujärkytys" menee ohi :D) muiden samanikäisten ystävieni ja tuttavieni vauvauutisista. Ehkä siksi, että pelkään muutosta ja sitä, että menetän heidät ystävinä, kun heistä tulee vanhempia (eli moni asia muuttuu mitä tulee yhteiseen vapaa-ajan viettoon ja puheenaiheisiin). Onhan se aika typerää ajatella näin.

Niin ehkä kateus on väärä sana. Mutta jonkinlainen kaiho tulee mieleen..."kun ei me saada"... vaikka ei olla edes yritetty! ;) Höh, on ihmismieli kumma. Niin ja tosiaan pidän nykyisestä laiskasta elämästä, mutta väistämättä tulee mieleen: riittääkö tämä mulle/meille esim. 10 vuoden päästä? Ja sitten onkin jo myöhäistä perustaa perhe, jos tulee toisiin aatoksiin.

Tuo kohdun sijainti edessä tai takana ei vaikuta muuten tippaakaan hedelmällisyyteen. Naisen kohtu on yleensä eteen kallellaan, joillain se on pystyssä ja joillain kallistuu taakse. Ei sillä mitään käytännön merkitystä ole.

Taakse päin kallistunut kohtu ei ole minkäänlainen este raskaudelle, vain fysiologinen ominaisuus. Itselläni myös taaksepäin kallistunut kohtu. Vaikutti ainoastaan siihen, että maha ei raskausaikana ollut suuren suuri kun vauva kasvoi selkään päin enemmän. Tulin ensimmäisestä yrityskierrosta raskaaksi.

Luulen myös että kyllä te lapsen päädytte tekemään ennemmin tai myöhemmin. Kokemusta on että kun noita ajatuksia kerran tulee, ne alkavat jossain vaiheessa pyöriä mielessä enemmän ja enemmän ja lopulta vauvakuume on ihan hurja. Parempi tietysti nyt 5 vuoden sisään kuin sitten nelikymppisenä, joten ota ihmeessä asia miehen kanssa puheeksi heti huomenna! :)

Kyllä tuo vaikuttaa orastavalta vauvakuumeelta, noin se alkaa.

Miksi et halua lapsia jos kuitenkin pidät lapsista?

Se et kohtu on takana ei vaikuta mitenkään. Maha yleensä ei kasva yhtä isoksi ja sehän on vaan hyvä

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 20:54"]

Niin, tuntuu, että olen aika solmussa sen suhteen mitä haluan ja mitä en.

Olen 28-vuotias naimisissa oleva nainen. Olemme olleet vajaa 10 v yhdessä, joista n. 3v naimisissa. Olemme puhuneet miehen kanssa vauva-asioista ja esim. viime vuoteen asti molemmat ovat olleet sitä mieltä, että emme halua lapsia - tai emme ainakaan vielä. Syksyllä mulla käväisi jonkinasteinen...no ei vauvakuume, mutta perheenperustamishaavevaihe. Se meni  ohi (oli 2. koko elämäni aikana), mutta jokin jäi kuitenkin kaihertamaan jollain tasolla.

Nautin nykyisestä elämästämme: saamme elää rentoa ja "vastuutonta" elämää nauttien arjen hölläilystä. Silti...kun kuulen työkaverien/kavereiden/tuttujen vauvauutisista, tunnen piston sisälläni. Onko se kaihoa/kateuttaa...en osaa sanoa.

Olen jollain tasolla "päättänyt" ettei kehoni edes pystyisi tulla raskaaksi. Tähän vaikuttaa ekan gynekäynnin yhteydessä kuulemani tokaisu asiasta (kohtu takana). En tiedä kuinka paljon tuo "diagnoosi" on alitajuisesti vaikuttanut siihen, etten halua lapsia (jos en halua, ei haittaa vaikken saakkaan -ajattelua?)

Työskentelen pk:ssa hoitajana, joten pidän kyllä lapsista ja paljon, mutta haluanko omia.... Huomaan, että biologinen kello tikittelee siinä mielessä, että joka menkkojen jäljeen mietin, että olen taas yhden hetken verran lähempänä hedelmällisyyden laskua ja että mun pitäis miehen kanssa vaan päättää mitä me oikeasti haluamme.

Sekavia mietteitä lastenhoitajan suusta, eikö totta? Osaisiko joku köökkipsykologi yrittää avata mun sotkuista päänsisältöä? :)

[/quote]

En osaa auttaa,muuten kuin antamalla vertaistukea :) Olen 26v. ja aina ajatellut,etten halua lapsia. Nyt yhdellä ystävälläni on alle vuoden ikäinen lapsi ja toinen saa vauvan kesällä.Jotenkin tuntuu,että itselläkin alkanut viime aikoina "biologinen kello tikittää",ja vaikka edelleen ajattelen etten edes halua lapsia,jotenkin surettaa ajatus etten voisi niitä hankkia vaikka haluaisinkin(taloudellinen tilanne ja parisuhde eivät ole riittävän vakaalla pohjalla,enkä tiedä tulevatko koskaan olemaankaan).

Kiitos paljon viesteistä :)  Tuntuu, etten enää itse tiedä mitä ajattelen, tunnen tai toivon. Ääh. Tosiaan työskentelen lasten kanssa ja saan siitä tosi paljon. Ehkä se riittää minulle, ehkä ei.

Olen ärsyttävä jahkailija ja mietin asioita niiiin monelta kantilta. Onhan se hyvä, ettei lapsentekoon säntää päätä pahkaa, koska "niin kuuluu tehdä", mutta on tämä ajatusten soutaminen ja huopaaminen rasittavaa.

Järjellä tiedostan, että taakse kallistunut kohtu ei välttämätttä hankaloita raskaaksi tuloa, mutta olen silti lyönyt itseeni leiman "hedelmätön". En ole mikään kaikkein naisellinen nainen, joten mielestäni se "sopisi" mun tyyliin, etten edes pystyisi täyttämään naisen velvollisuuksia.

Kehosi koettaa saada sinut raskaaksi. Kehosi ei piittaa siitä, mitä haluat elämältä tai mitkä asiat tuovat sinulle onnea. Se haluaa ainoastaan, että pullautat maailmaan pari mukulaa. Onneksi tällaisten "vauvakuumeiden" ei tarvitse johtaa raskautumiseen, vaan voit itse päättää lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä.

Älä muuten luota siihen, ettet voisi tulla raskaaksi. Pidä huolta ehkäisystä. 

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:24"]

Kehosi koettaa saada sinut raskaaksi. Kehosi ei piittaa siitä, mitä haluat elämältä tai mitkä asiat tuovat sinulle onnea. Se haluaa ainoastaan, että pullautat maailmaan pari mukulaa. Onneksi tällaisten "vauvakuumeiden" ei tarvitse johtaa raskautumiseen, vaan voit itse päättää lasten hankkimisesta tai hankkimatta jättämisestä.

Älä muuten luota siihen, ettet voisi tulla raskaaksi. Pidä huolta ehkäisystä. 

[/quote]

Tätä mäkin olen epäillyt,luonnon salajuoni siis. Onneksi on kierukka voimassa vielä ainakin pari vuotta,niin ei tule tehtyä mitään hätikötyä :)

Nro 9

Älähän nyt mieti yhtään tuota gynen lausuntoa enempää. Naisellisuudella ja hedelmällisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään ja kohdun suunta ei asiaan ainakaan vaikuta. Meidän kaveripiirissä alle 30 v on vielä "nuori äiti", vauvakuume voi tulla kun ympärille alkaa tosiaan tulla enemmänkin lapsia. Ja jos ei tule, niin sekin on ihan hyvä tiedostaa ja nauttia muunlaisesta elämästä.

Kyllä tuo kuulostaa siltä, että vauvakuume on heräämässä :) Kateus on oikealla tavalla käsiteltynä voimavara elämässä, koska se kertoo, mihin suuntaan kannattaa pyrkiä.

Jos tuo kohtu takana kommentti tarkoittaa sitä, että kohtu on kallistunut taaksepäin, ei sillä ole raskauden kannalta mitään merkitystä. Kai ihan pieni hedelmöittymistä hidastava tekijä se voi olla, mutta ei kuitenkaan mikään sen luokan vaiva, että se yksistään johtaisi lapsettomuuteen tai edes lapsettomuushoitoihin päätymiseen.

Miksi en halua lapsia? Hmmm, pidän siitä, että nykyinen elämäni on helppoa ts. en ole vastuussa kenestäkään (paitsi miehestä ja lemmikeistä, heh). Saan mennä ja tulla tai ihan vaan olla (sitä enimmäkseen, olen kuitenkin kotona viihtyvää tyyppiä). Olen aikamoinen hedonisti, joten mulle tä on tärkeää. Olenko siis itsekäs ja kypsymätön? ;)

Oma lapsuuteni oli onnellinen, mutta teini-ikäisenä perheessä oli vaikea aika ja mulla on edelleen selvittämättömiä asioita menneisyydessä. Ehkä pelkään, että ne asiat tulee mun eteen, jos mulla olis oma perhe.

9, monet kokevat sterilisaation jälkeen voimakasta surua, vaikka eivät olisi koskaan halunneet lapsia. Ihmismieli ei siedä sitä, kun vaihtoehtoja otetaan pois pöydältä. Vaikka emme haluaisi jotakin, koemme menetyksen tunteita, kun emme voi sitä enää saada. --11

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:15"]Se et kohtu on takana ei vaikuta mitenkään. Maha yleensä ei kasva yhtä isoksi ja sehän on vaan hyvä

[/quote]

Jep,minulla oli taaksepäin kallistuva kohtu ja niin pieni vatsa että kätilökin katsoi ihmeissään kun menin synnyttämään ;)!!

[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:31"]

Miksi en halua lapsia? Hmmm, pidän siitä, että nykyinen elämäni on helppoa ts. en ole vastuussa kenestäkään (paitsi miehestä ja lemmikeistä, heh). Saan mennä ja tulla tai ihan vaan olla (sitä enimmäkseen, olen kuitenkin kotona viihtyvää tyyppiä). Olen aikamoinen hedonisti, joten mulle tä on tärkeää. Olenko siis itsekäs ja kypsymätön? ;)

[/quote]No, sitten meitä on kaksi. --11

Tuo kohtuasia ei siis ole pääsyy, miksi olen "päättänyt" etten voi saada lasta. Se on vain hyvin pitkälti sellainen tunne, että en tulisi raskaaksi helpolla.

Ehkä pelkään muutosta, ehkä, ehkä ja ehkä. Who knows!

Olen 32 ja edelleen sitä mieltä, etten halua lapsia ainakaan muutamaan vuoteen. Tunnen kuitenkin, että muukin elämäni junnaa vähän paikoillaan, usein ajattelen esim. sisarusteni lasten syntymäpäivinä omaa elämääni taaksepäin esim. 5 vuotta ja tajuan junnaavani joidenkin samojen pulmien kanssa, kun samassa ajassa joku kokonainen ihminen on kasvanut ja nuorempiakin sisaruksia on jo ehtinyt syntyä. Eli muut ovat "saaneet jotain aikaan".

Luonnon salajuoni, niin, sitä sen täytyy olla! Menkatkin on olleet viime aikoina kivuliaampia, ehkä keho ilkkuu ja kostaa mulle, kun en hoida luonnon kiertokulun systeemejä asiallisesti. Voi perskeles!