Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En halua vauvaa(?), mutta muiden vauvauutiset "satuttaa"
11.02.2014 |
Niin, tuntuu, että olen aika solmussa sen suhteen mitä haluan ja mitä en.
Olen 28-vuotias naimisissa oleva nainen. Olemme olleet vajaa 10 v yhdessä, joista n. 3v naimisissa. Olemme puhuneet miehen kanssa vauva-asioista ja esim. viime vuoteen asti molemmat ovat olleet sitä mieltä, että emme halua lapsia - tai emme ainakaan vielä. Syksyllä mulla käväisi jonkinasteinen...no ei vauvakuume, mutta perheenperustamishaavevaihe. Se meni ohi (oli 2. koko elämäni aikana), mutta jokin jäi kuitenkin kaihertamaan jollain tasolla.
Nautin nykyisestä elämästämme: saamme elää rentoa ja "vastuutonta" elämää nauttien arjen hölläilystä. Silti...kun kuulen työkaverien/kavereiden/tuttujen vauvauutisista, tunnen piston sisälläni. Onko se kaihoa/kateuttaa...en osaa sanoa.
Olen jollain tasolla "päättänyt" ettei kehoni edes pystyisi tulla raskaaksi. Tähän vaikuttaa ekan gynekäynnin yhteydessä kuulemani tokaisu asiasta (kohtu takana). En tiedä kuinka paljon tuo "diagnoosi" on alitajuisesti vaikuttanut siihen, etten halua lapsia (jos en halua, ei haittaa vaikken saakkaan -ajattelua?)
Työskentelen pk:ssa hoitajana, joten pidän kyllä lapsista ja paljon, mutta haluanko omia.... Huomaan, että biologinen kello tikittelee siinä mielessä, että joka menkkojen jäljeen mietin, että olen taas yhden hetken verran lähempänä hedelmällisyyden laskua ja että mun pitäis miehen kanssa vaan päättää mitä me oikeasti haluamme.
Sekavia mietteitä lastenhoitajan suusta, eikö totta? Osaisiko joku köökkipsykologi yrittää avata mun sotkuista päänsisältöä? :)
Kommentit (45)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 21:44"]
Tutustani kaikkein toisteisinta ja junnaavinta elämää elävät he, joilla on lapsia. En myöskään osaa pitää ehkäisyn pois jättämistä minään erityisenä saavutuksena. Toisaalta kivahan se on, kun on lapsia, niin ei tarvitse omalla elämällään tehdä mitään tähdellistä.
[/quote]
Ei kyllä minun. Ne, joilla ei ole lapsia, elävät edelleen samanlaista elämää kuin 5 tai 10 vuotta sitten me elimme opiskelijoina. Biletetään, ehkä vaihdetaan avokkia ja harrastetaan jumppia jne. Ei siis mitään erikois-super-hyper-hienoa. Ihan perusarkea vain.
Lapsiperheissä taas on elämä vaihtunut 5 tai 10 vuoden takaisesta väistämättä, koska on ne lapset.
Jotkut nysvää kotona, niinkuin mekin lapsettoman pariskunnan näkökulmasta, mutta sen lisäksi harrastetaan perheenä tosi paljon. Lasketellaan, hiihdetään ja luistellaan näin talvisin.
Minä olen tehnyt väitöskirjan ja väitellyt lasten syntymän jälkeen. Kaksi kertaa ollaan muutettu. Ensin Suomessa kertaalleen ja nyt ollaan jo tovi asuttu toisessa maassa. Elämää siis täysivaltaisesti. Kokonaan uudet ympyrät, kieli ja kulttuuri.
Lapsettomana pariskuntana nämä muutokset olisi neljä kertaa helpompi tehdä, mutta onnistuu ne lapsienkin kanssa, jos haluaa. Ja edelleen ne lapsettomat tutut ja sinkut - ne pyörii edelleen siellä samoissa ympyröissään Suomessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Off topic, mutta ei "kohtu takana" tarkoita hedelmällisyyden kannalta yhtään mitään! Joillakin kohtu kallistuu taakse, joillakin eteen, se on vain rakenneominaisuus. Itselläkin kohtu "takana" ja kolme lasta, jokainen raskaus tärpännyt ekasta yrityksestä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 22:16"]
Ei kyllä minun. Ne, joilla ei ole lapsia, elävät edelleen samanlaista elämää kuin 5 tai 10 vuotta sitten me elimme opiskelijoina. Biletetään, ehkä vaihdetaan avokkia ja harrastetaan jumppia jne. Ei siis mitään erikois-super-hyper-hienoa. Ihan perusarkea vain.
Lapsiperheissä taas on elämä vaihtunut 5 tai 10 vuoden takaisesta väistämättä, koska on ne lapset.
[/quote]
Eli lapsettomat ystäväsi junnaavat jumpissa, te laskettelemassa? Ja millä perusteella teidän elämänne on mielenkiintoisempaa?
Olen 25 vuotias nainen ja nyt ekaa kertaa raskaana. Mulla oli myös pelko "elämän menettämisestä", että kaikki ilo loppuu lapsien myötä, ja tunnen niin toisinaan vieläkin. En oikeasti edes tiennyt haluanko lapsia, en nimittäin viihdy lasten seurassa, enkä ole todellakaan syntynyt äidiksi, jos näin voi sanoa niin oikeastaan jopa pelkään lapsia ja nyt sitten kun Olen 6 kk raskaana, kaikki käsitykset on alkanut muuttua oudolla tavalla. Kysyn joskus jopa itseltäni että hetkinen, Sähän et tykkää lapsista, sä et osaa edes puhua niistä, Miksi yhtä äkkiä kaikki kiinnostaa, Miksi tunnetkin yhtä äkkiä olevasi äiti! Luonto hoiti tehtävänsä ja hormoonit ilmeisesti lopun, kesällä syntyy sitten ainakin yksi uusi äiti, joka ei äidiksi edes halunnut :D haluan tällä sanoa että me jotka ei olla synnytty äideiksi me kasvetaan siihen raskauden myötä!
Alue: Aihe vapaa
Olin kolmikymppiseksi ihan varma etten halua lapsia. Tapasin mieheni, ja ajatukseni alkoivat pikkuhiljaa muuttua. Mies taas oli aina ajatellut hankkivansa lapsia. Meni siinä silti muutama vuosi ennenkuin olin valmis hankkimaan ensimmäisen. Toinen ei sitten tulekaan yhtä helposti, ja nyt harmittaa että oli niin pitkään ajatusta vastaan. Voisin kuvitella saavani usemmankin... Mutta en kovin vanhana, joten jos toisen saamme niin täytyy jo olla todella tyytyväinen.