Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosien nielemät kaverit säälittävät
21.02.2014 |
Joskus kuulee sanottavan, että lapsettomat kolmikymppiset ovat jääneet elämään jonkinlaista ikuista opiskeluelämää eivätkä ole "siirtyneet eteenpäin" eli alkaneet elää sitä normatiivista lapsiperhe-elämää kakkavaippoineen ja harrastuskuskauksineen. Täältä toiselta puolelta aitaa näyttää kuitenkin siltä, että juuri nämä heti opiskelujen jälkeen tai niiden aikana raskaaksi hankkiutuneiden elämänpiiri on jäänyt todella kapeaksi ja aikaa riittää vain ja ainoastaan työhön ja lapsiin.
Nyt kun on opiskeluvuosien jälkeen rahaa ja vakituinen työsuhde, voi ihan eri tavalla toteuttaa itseään, opetella uusia taitoja, pitää yllä ystävyyssuhteita, harrastaa, matkustella ja kokea eri asioita yksin ja yhdessä kumppanin kanssa. Minusta on surullista, että joiltakuilta jää tällainen elämäntapa kokematta. Nekin, jotka sitten myöhemmin päätyvät hankkimaan lapsia, varmasti arvostaisivat tätä kokemusta. Toisaalta ei kai sitä osaa kaivata sellaista, josta ei tiedä.
Onko muita lapsettomia, joiden kavereille on käynyt näin?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:04"]
valehteleppas nyt tähän mistä luonnosta ja taiteesta nautit enemmän kuin lapsia saaneet? Ettekö voi saada lapsia? Eikö suku kehu teitä lapsettomia vaiko miksi päteä täällä? Pikkasen lattea otat ja laitat koneen kiinni ja alat nauttia lapsettoman hiljaisesta kodista..
[/quote]
Kylläpä minun elämäni kirvoittaa sinussa katkeria kommentteja. Etkö ole tyytyväinen omaan tilanteeseesi, vai miksi koet tarvetta alentua tuollaiseen? Hymyä nyt huuleen vain! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hähää no sentään meitä perheellisiä käy joku katsomassa, kun olemme viimeistään 40 vuoden päästä vanhainkodissa ja sinä liian dementoitunut muistaaksesi yhtään mitään niistä reissuista Espanjaan! ^_^
Kuule sillä ei ole mitään väliä missä iässä lapset hankkii, omaa aikaa jää pitkällä tähtäimellä saman verran. Ja jos et aio hankkia lapsia lainkaan, miksi olet täällä?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:16"]
Me ajateltiin väistää ruuhkat. Suunnitelma on ollut seuraavanlainen: löysä talous; pitkään elettiin ilman lainaa velattomassa kodissa. Kun tulot nousi huomattavasti, pieni laina, mutta talous pysyy edelleen yllä yksillä tuloilla. Vaikka meillä on siis lapsi, siis 1kpl, meillä on huomattavasti vapaa-aikaa kun töitä ei ole pakko jatkuvasti paahtaa, ollaan vuorotellen oltu kotona ja tehty lyhennystä. Muut on ottaneet lainaa niin paljon kuin irtoaa ja ostelleet edustusasuntoja. Kaksi täyspäivätöissä olevaa vanhempaa kahden lapsen kanssa harrastuksineen - ei juurikaan omaa aikaa. Toinen merkittävä tekijä on, että meifän lapsi ei harrasta. Alkaa harrastamaan siinä vaiheessa kun osaa vaatia, ja tod näk liikkuu sitten jo itse. Tärkein tekijä on yksi lapsi, menot pienet, optimaalinen aikuislapsi suhde. Sain vielä lapsen nuorenakin, että 3-kymppisenä olenkin jo ison koululaisen äiti ;) ei aikomusta siirtyä ruuhkaan!
[/quote]
Kuulostaa tosi hyvältä! Kumpa useampi ymmärtäisi tehdä näin. Ihmiset olisivat varmasti onnellisempia. -ap
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 21:25"]
Lasten kanssa moniin arkisiin juttuihin saa uutta näkökulmaa. Jos vaikka ajatellaan (taide-)museo kierrosta, niin lapset yleensä näkevät asiat hieman eri tavalla kuin aikuiset, mikä avartaa sitä kautta myös sitä aikuisen kokemusta.
[/quote]
Tällaiset Peter Pan -aikuiset osaavat kyllä ihmetellä maailmaa myös ilman lasten apua. :) -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en nyt ihan ymmärrä tätä oletusta, että lasten vanhemmat eivät voisi tehdä sitä sun tätä? Mehän voidaan tehdä ihan mitä me halutaan! Me voimme matkustaa kumppanin kanssa kaksin romanttiselle matkalle, me voimme matkustaa kavereidemme kanssa erikseen kaverimatkoille, me voimme matkustaa perheenä perhematkoille. Voimme valita aika monesta vaihtoehdosta miten haluamme matkustaa jos haluamme matkustaa.
Voimme harrastaa mitä haluamme, voimme nähdä kavereita niin paljon kun haluamme, voimme oikeasti tehdä aivan niitä kaikkia samoja asioita kuin muutkin juuri niin paljon kun haluamme. MUTTA suurin osa perheellistä valitsee sen, että haluaa olla mielummin kotona perheen kanssa, tai haluaa matkustella perheen kanssa tai jättää matkustamatta. Se voi sitten sinusta ap vaikuttaa siltä, kun meillä perheellisillä ei olisi mahdollisuuksia, mutta voi kyllä meillä on. Ihan kaikki maailman mahdollisuudet. Ja itseasiassa hieman enemmän kuin teillä lapsettomilla, sillä te, ette voi viettää aikaa perheen kanssa, ettekä matkustaa perheen kanssa.
Annetaan nyt niiden lapsettomien kuvitella, että heillä on asiat paremmin, kun se on heille niin kauhean tärkeää...Annetaan heidän kuvitella, että me ollaan hirveän väsyneitä ja haluttaisiin hirveästi omaa aikaa ja ollaan niiiiiiin kateellisia. Ei kerrota, että meillä on jotain paljon parempaa kuin yksin matkustelu ja yksin taidenäyttelyissä hortoilu ja yksin hiljaisessa kodissa oleilu. Meillä on se kaikkein suurin rakkaus minkä kokee vain jos saa kunnian tulla vanhemmaksi...mutta ei kerrota niille, ettei niille tule liian paha mieli eikä tarvitse tehtailla näitä mulla onkin asiat paremmin ku teillä-katkeria aloituksia av:lle..;).t. Yhden lapsen kanssa elämänsä seesteisintä ja onnellisinta aikaa elävä äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset antavat mielettömän perspektiivin ihan kaikkeen. Viimeksi tänään olin aivan ymmälläni kuunnellessani 10-vuotiaani ajatuksia, miten olenkaan voinut saada jotain niin mahtavaa aikaiseksi! Vaikka usein kiristää hermoja kun arki takkuaa ja väsyttää niin sitä useammin on kuitenkin niitä onnenhetkiä jolloin aivan pakahtuu onnesta ja ahdistuu siitä ajatuksesta että joskus tulee se päivä kun lapset lentävät pesästä.
Mikään muu kuin omat lapset eivät ole saaneet itsessäni esiin sellaista tunteiden kirjoa ja arvostusta elämää kohtaan.
Mikään ei voita omaa lasta ja perhettä! Ei mikään asia maailmassa.
Hah, kappas en tiennytkään että ruuhkavuodet tarkoittaa: unohda oma elämäsi kokonaan. Me ollaan päälle kolmikymppiset, 2 alle kouluikäistä lasta. Molemmat ollaan kokopäivätyössä. Silti jotenkin vaan ehditään harrastamaan tahoillamme (vuorotellen) useampi tunti viikossa. Vanhempi lapsi harrastaa myös, tällä hetkellä yhden kerran viikossa, ja kannustetaan häntä koko perhe. Eihän ajankäyttö ole kuin aikataulukysymys! Meillä ei kyllä mitään putouksia sitten katsellakaan.... Mies lähti juuri vkl ulkomaille kavereittensa kanssa yhteen harrastukseensa liittyvään tapahtumaan, itse menen seuraavana vkl Hkiin työhöni liittyvään koulutukseen ja lähden päivää aiemmin ja ymppään mukaan ystävän kanssa tapaamisen shoppailuineen ja taidenäyttelykäynteineen ym. Matkustetaan myös miehen kanssa kahdestaan kaupunkilomille, sekä koko perheen voimin. Kaikki eivät hautaudu kotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa. Kadehdin usein lapsettomien ihmisten aikaa, pitkiä iltoja, hitaita aamuja, matkoja, kaupungilla haahuilemista ja kirjan lukemista sadepäivinä. Muistan sen kaiken hyvin vahvasti, ajan jolloin minä olin vain minä. Mutta vaihatisinko tätä? En ikinä. Omat lapset, jos niitä joskus saat ovat suurin asia koko elämässä. Ne ovat kaiken tarkoitus ja kaikki mitä on ja teet , teet pohjimmiltasi vain heitä varten. Jokainen juhla ja aamu muuttaa merkityksensä. Ensimmäiset askeleet, sanat, kesäpäivät, uimakoulut, apupyörien poistot, luistelu, kouluun astuminen, kysymykset, voiko ihminen nauttia niin paljon toisen onnistumisesta. Itsekkyys väistyy lapsen myötä, oma napa ei ole enää tärkein. Sitä kasvaa, minäkin muutuin, toivottavasti sinäkin
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:20"]
Olet oikeassa. Kadehdin usein lapsettomien ihmisten aikaa, pitkiä iltoja, hitaita aamuja, matkoja, kaupungilla haahuilemista ja kirjan lukemista sadepäivinä. Muistan sen kaiken hyvin vahvasti, ajan jolloin minä olin vain minä. Mutta vaihatisinko tätä? En ikinä. Omat lapset, jos niitä joskus saat ovat suurin asia koko elämässä. Ne ovat kaiken tarkoitus ja kaikki mitä on ja teet , teet pohjimmiltasi vain heitä varten. Jokainen juhla ja aamu muuttaa merkityksensä. Ensimmäiset askeleet, sanat, kesäpäivät, uimakoulut, apupyörien poistot, luistelu, kouluun astuminen, kysymykset, voiko ihminen nauttia niin paljon toisen onnistumisesta. Itsekkyys väistyy lapsen myötä, oma napa ei ole enää tärkein. Sitä kasvaa, minäkin muutuin, toivottavasti sinäkin
[/quo
Kauniisti kirjoitettu, kiteytit ajatukseni...<3 T. Toinen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:48"]
Toiselta nimeltään "Peter Pan aikuiset". Eivät ne lattet ja matkustelu ole koko elämän sisältö.
[/quote]
Ihana termi. :) Keksitkö itse? Lattet ja matkustelu eivät ole koko elämän sisältö, mutta lattet, matkustelu, mielekäs työ, parisuhde, ystävät, harrastukset, taide, luonto, liikunta ja monet muut tällaiseen elämään mahtuvat asiat kyllä ovat. Elämä on parasta, kun se on mielekästä, kiinnostavaa ja leppoisaa eikä mitään raatamista. -ap
[/quote]
Mä olen matkustellut, juhlinut, harrastanut ja vaikka sun mitä. Asun eteläisessä Helsingissä ja kenties edustan koko valtakuntaan verrattuna marginaalia. Nimittäin kahdesta pienestä lapsesta huolimatta matkustelen, syön ulkona, tapaan ystäviä, juhlin, harrastan ja minulla on mielekäs työ. Ehdin käydä kolmesti viikossa salilla, ratsastaa ja matkustetaan sekä perheen kanssa yhdessä ja erikseen.
Ihmettelen tota iänikuista mustavalkoista lapset-lapsettomuus asetelmaa. On ihan todella muutakin elämää, itsestä ja asenteesta se on kiinni.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:20"]
Olet oikeassa. Kadehdin usein lapsettomien ihmisten aikaa, pitkiä iltoja, hitaita aamuja, matkoja, kaupungilla haahuilemista ja kirjan lukemista sadepäivinä. Muistan sen kaiken hyvin vahvasti, ajan jolloin minä olin vain minä. Mutta vaihatisinko tätä? En ikinä. Omat lapset, jos niitä joskus saat ovat suurin asia koko elämässä. Ne ovat kaiken tarkoitus ja kaikki mitä on ja teet , teet pohjimmiltasi vain heitä varten. Jokainen juhla ja aamu muuttaa merkityksensä. Ensimmäiset askeleet, sanat, kesäpäivät, uimakoulut, apupyörien poistot, luistelu, kouluun astuminen, kysymykset, voiko ihminen nauttia niin paljon toisen onnistumisesta. Itsekkyys väistyy lapsen myötä, oma napa ei ole enää tärkein. Sitä kasvaa, minäkin muutuin, toivottavasti sinäkin
[/quote]
Tähän tulee kohta jokin ylemmyydentuntuinen vastaus, että niin kyllä minä ymmärrän, että luonto on järjestänyt asian hormonitoiminnan jne. kautta niin, että jälkeläisiä hankkineet kokevat merkitykselliseksi heistä huolehtimisen yms. Ja että MINÄ olen asian edeltä jo tiennyt ja nähnyt että se ei sovi minulle ja haluan elämältä lattea ja matkustelua ja tiedän kyllä, että lapsiperhe-elämä sulkee ne pois jne. jne. Ole hyvä vaan, ap, kirjoitin jo viestin puolestasi, sinun ei tarvitse.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me vietimme tuollaista elämää mieheni kanssa ennen lapsia, mutta parissa vuodessa se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Rahaa oli yllon kyllin, mutta jotain puuttui.
Mies sanoi ensin ääneen sen mitä molemmat ajattelimme: halusimme lapsen. Niitä sitten saimmekin kaksi. Vilpittömästi voin sanoa, etten ikinä kaipaa aikaa ennen lapsia. Äitinäkin olen saanut tarpeeksi aikaa itselleni, en koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin.
Me vietimme tuollaista elämää mieheni kanssa ennen lapsia, mutta parissa vuodessa se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Rahaa oli yllon kyllin, mutta jotain puuttui.
Mies sanoi ensin ääneen sen mitä molemmat ajattelimme: halusimme lapsen. Niitä sitten saimmekin kaksi. Vilpittömästi voin sanoa, etten ikinä kaipaa aikaa ennen lapsia. Äitinäkin olen saanut tarpeeksi aikaa itselleni, en koe jääneeni mistään paitsi, päinvastoin.
Voi voi kun nyt meni ihan nurinkurin ja hyrskynmyrskyn koko ap:n aloituksen tarkoitus..Äidit rakastavatkin lapsiaan yli kaiken eivätkä haluaisikaan vaihtaa tylsään tyhjään lapsettomaan elämään(minkä kaikki äidit ovat jo kokeneet) voi pirulauta sentään...:D
Onneksi näitä aloituksia ei ole tehty vasta kuin 17464990000000 kpl.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:48"]
Toiselta nimeltään "Peter Pan aikuiset". Eivät ne lattet ja matkustelu ole koko elämän sisältö.
[/quote]
Ihana termi. :) Keksitkö itse? Lattet ja matkustelu eivät ole koko elämän sisältö, mutta lattet, matkustelu, mielekäs työ, parisuhde, ystävät, harrastukset, taide, luonto, liikunta ja monet muut tällaiseen elämään mahtuvat asiat kyllä ovat. Elämä on parasta, kun se on mielekästä, kiinnostavaa ja leppoisaa eikä mitään raatamista. -ap
[/quote]
Minulla on tuo kaikki luettelemasi. Sen lisäksi vielä lapset, koirat, laaja suku, järjestötoiminta. Elämä on täyteläistä, mutta kyllä se oli ennen lapsia, koiraa, miestä jne.
Tästä tuli mieleen Vappu Pimiä, joka vasta kehui jossakin, ettei ymmärrä miksi lapsiäidit valittavat ajanpuutteesta. Sehän on vain järjestelykysymys. Silläkin hetkellä hänen oma lapsensa oli hänen vanhemmillaan hoidossa.
No, kaikilla ei asu vanhemmat samalla paikkakunnalla. Jotkut vanhemmat ovat jopa sitä mieltä, että he haluavat hoitaa lapsensa itse, eivätkä varsinkaan hoidattaa ilmaiseksi sukulaisilla.
Lasten kanssa moniin arkisiin juttuihin saa uutta näkökulmaa. Jos vaikka ajatellaan (taide-)museo kierrosta, niin lapset yleensä näkevät asiat hieman eri tavalla kuin aikuiset, mikä avartaa sitä kautta myös sitä aikuisen kokemusta. Samoin kun liikkuu lapsen kanssa luonnossa, saa hänen kauttaa katsoa sitä luonto hieman eri tavalla, aikuinen usein vain kävelee muurahaispesän tai sammakon ohitse, lapsi yleensä pysähtyy ja pohtii näkemäänsä sekä kyselee/juttelee siitä vert. jos on aikuisen kanssa metsässä. Kuntosalille en lapsen kanssa menisi, mutta jos on esim. kalassa niin se lapsen jännitys, ilo, onnistumisen riemu ja muu on ihan sanoinkuvailemattomaa verratuna siihen että itse/puoliso saa kalan.