Lue keskustelun säännöt.
Ruuhkavuosien nielemät kaverit säälittävät
21.02.2014 |
Joskus kuulee sanottavan, että lapsettomat kolmikymppiset ovat jääneet elämään jonkinlaista ikuista opiskeluelämää eivätkä ole "siirtyneet eteenpäin" eli alkaneet elää sitä normatiivista lapsiperhe-elämää kakkavaippoineen ja harrastuskuskauksineen. Täältä toiselta puolelta aitaa näyttää kuitenkin siltä, että juuri nämä heti opiskelujen jälkeen tai niiden aikana raskaaksi hankkiutuneiden elämänpiiri on jäänyt todella kapeaksi ja aikaa riittää vain ja ainoastaan työhön ja lapsiin.
Nyt kun on opiskeluvuosien jälkeen rahaa ja vakituinen työsuhde, voi ihan eri tavalla toteuttaa itseään, opetella uusia taitoja, pitää yllä ystävyyssuhteita, harrastaa, matkustella ja kokea eri asioita yksin ja yhdessä kumppanin kanssa. Minusta on surullista, että joiltakuilta jää tällainen elämäntapa kokematta. Nekin, jotka sitten myöhemmin päätyvät hankkimaan lapsia, varmasti arvostaisivat tätä kokemusta. Toisaalta ei kai sitä osaa kaivata sellaista, josta ei tiedä.
Onko muita lapsettomia, joiden kavereille on käynyt näin?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:26"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:35"]
Me vietimme tuollaista elämää mieheni kanssa ennen lapsia, mutta parissa vuodessa se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Rahaa oli yllon kyllin, mutta jotain puuttui.
[/quote]
Minun elämäni ei ole koskaan tuntunut tyhjältä eikä varsinkaan siltä, että se kaipaisi lapsia. Olen elänyt lapsettomassa parisuhteessa kohta kaksikymmentä vuotta, ja mitä kauemmin voin näin elää, sitä parempi. Tuntuu, että olen todella etuoikeutettu, koska voin tehdä paljon sellaista, mikä on vanhemmille hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
[/quote]
Onneksi useimmilla on valinnanvapaus tämän asian suhteen. Itse ajattelen olevani etuoikeutettu koska olen saanut 3 lasta ja ihanan perheen. Saan kokea asioita joista lapsettomilla ei ole tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:26"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:35"]
Me vietimme tuollaista elämää mieheni kanssa ennen lapsia, mutta parissa vuodessa se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Rahaa oli yllon kyllin, mutta jotain puuttui.
[/quote]
Minun elämäni ei ole koskaan tuntunut tyhjältä eikä varsinkaan siltä, että se kaipaisi lapsia. Olen elänyt lapsettomassa parisuhteessa kohta kaksikymmentä vuotta, ja mitä kauemmin voin näin elää, sitä parempi. Tuntuu, että olen todella etuoikeutettu, koska voin tehdä paljon sellaista, mikä on vanhemmille hyvin vaikeaa tai mahdotonta.
[/quote]
Sano yksikin asia mikä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta lapsiperheelliselle?
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:31"]
Saan kokea asioita joista lapsettomilla ei ole tietoakaan.
[/quote]
Tässä on minusta tarpeeton omahyväisyyden vire. Kyllä lapsettomilla voi olla paljonkin tietoa siitä, minkälaista lapsiperhe-elämä on. Kaikkihan meistä ovat lapsiperheessä kasvaneet, ystävillämme on lapsia, ja aiheesta on kirjoitettu hyllymetreittäin kirjoja. Vanhemmuuden kokemusta ei voi tietenkään saavuttaa, mutta eipä tuolla ole niin väliä. Sen verran aiheesta voi tietää, että osaa päätellä, kiinnostaako se vai ei.
Öööh...kuinka
monta kymmentä vuotta ajattelit olla villi vapaa reissaava dinkki? Jos omalta kantilta asiaa mietin, niin ikävälillä 19-28 ehdin opiskella DI:ksi, tehdä töitä osa-aikaisesti 4,5 vuotta ja vakiduunissa 4 vuotta, matkailla 4 vk/kesä ympäri Eurooppaa, harrastaa ja rempata pari kämppää. Matkailua jatkettiin lastenkin kanssa ja vaikka on kiireistä ollutkin, ei ole jäänyt mitään uupumaan. Nyt kun lapset alkavat olla omillaan, on taas omaa aikaa vaikka mihin. Jos lastenteko olisi jäänyt 40+-ikään, voisi nyt oikeasti väsyttää.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:35"]
Sano yksikin asia mikä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta lapsiperheelliselle?
[/quote]
Itse en varmastikaan olisi kirjoittanut kirjaa, asunut yhdeksää kuukautta ulkomailla tai vaihtanut työtäni, jos minulla olisi lapsia. Olisin matkustellut vähemmän, viettänyt vähemmän aikaa ystävieni kanssa, joutunut kiristämään vyötä ja todennäköisesti riidellyt enemmän mieheni kanssa. Elämäni olisi kaikkineen mennyt aika eri lailla.
Varmasti löytyy supervanhempia, joille mikään ei ole mahdotonta. Mutta löytyy myös meitä tavallisia ihmisiä, jolla on rajallisesti aikaa ja energiaa. Jos lisää elämäänsä niinkin ison projektin kuin lapsen kasvattamisen, jostakin täytyy luopua. Tämä on ihan selvä juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:38"]
Öööh...kuinka
monta kymmentä vuotta ajattelit olla villi vapaa reissaava dinkki?
[/quote]
Neljäkymmentä, jos mahdollista.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:35"]
Sano yksikin asia mikä on hyvin vaikeaa tai mahdotonta lapsiperheelliselle?
[/quote]
Itse en varmastikaan olisi kirjoittanut kirjaa, asunut yhdeksää kuukautta ulkomailla tai vaihtanut työtäni, jos minulla olisi lapsia. Olisin matkustellut vähemmän, viettänyt vähemmän aikaa ystävieni kanssa, joutunut kiristämään vyötä ja todennäköisesti riidellyt enemmän mieheni kanssa. Elämäni olisi kaikkineen mennyt aika eri lailla.
Varmasti löytyy supervanhempia, joille mikään ei ole mahdotonta. Mutta löytyy myös meitä tavallisia ihmisiä, jolla on rajallisesti aikaa ja energiaa. Jos lisää elämäänsä niinkin ison projektin kuin lapsen kasvattamisen, jostakin täytyy luopua. Tämä on ihan selvä juttu.
[/quote]
-Mikä olisi parempi tilaisuus kirjoittaa kirjaa kuin äitiysloma. Yhden lapsen äidillä varsinkin on kaikki aika maailmassa kun vauva nukkuu paljon. Kirjoittamiseen olisi jäänyt taatusti enemmän aikaa äitiyslomalla kuin esim työssäkäyvällä joka kirjoittaa vapaa-aikanaan.
-Miksi et olisi asunut ulkomailla? Perhehän kulkee mukana sinne missä ikinä asuukin. Ehkä missään solukämpässä ei tulisi asuttua, mutta ulkomailla olisi hyvin helppo asua myös lasten kanssa. Aika harva kylläkään lähtee 9 kuukaudeksi asumaan ulkomaille aikuisiällä muutenkaan, oli lapsia tai ei, mikäli on täällä päässä omaisuutta kuten omistusasunto. Jos taas puhut jostain nuoruuden reissuta, niin kyllähän me perheellisestkin ollaan oltu nuoria ja lapsettomia ja asuttu ulkomailla.
- Et olisi viettänyt vähempää aikaa ystävien kanssa. Itseasiassa äitiyslomalla ja hoitovapaalla sitä näkee ystäviään enemmän kuin koskaan muulloin elämässään. Siinä mukavasti tipahtaa myös sellaiset turhat kaverisuhteet pois ja ne todelliset ystävät jää jäljelle.
- Kiristämään vyötä? Ihmiselle riittää se tulotaso mikä on. Jos olisit perheellinen niin sinulla ehkä olisi eri asiat mihin haluaisit rahasi käyttää. Toki voisit rahat käyttää ihan samanlaillakin kun lapsettomana, ei sitä kukaan kieltäisi. Suomessa kun lapsista saa tukia ja niilläkin pärjää jos ei lapseensa halua panostaa. Mutta moni haluaa koska rakastaa lapsiaan.
- Ja tätä riitely asiaa en ymmärtänyt nyt alkuunkaan. Minkä takia lapset lisäisivät riitaa kumppanin kanssa? Kyllä meillä ainakin riitojen määrä on pysynyt vakiona ennen lapsia ja lasten saannin jälkeen. Aiheet on vaan muuttuneet. Ehkä nyt riitelee semmosista oikeasri tärkeistä asioista kun ennen lapsia ne aiheet on olleet ihan naurettavia nyt näin jälkikäteen ajateltuna. Mutta emme me ainakaan mieheni kanssa juurikaan edes riitele. En usko, että tästä vähempää voi edes riidellä.
Ja kas niin siinä kävi, että et keksinyt yhtäkään juttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 23:53"]
Ja kas niin siinä kävi, että et keksinyt yhtäkään juttua!
[/quote]
Luulenpa, että tiedän oman elämäni sinua paremmin.
Sinulla vaikuttaa olevan kova tarve todistaa jotakin. Miksi? Koetko valintani uhaksi itsellesi?
Virheesi on tehdä oletus siitä, että kaikki nauttisivat samoista asioista kuin sinä. Joku nauttii lapsista, toinen omasta ajasta. Ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:36"]
Virheesi on tehdä oletus siitä, että kaikki nauttisivat samoista asioista kuin sinä. Joku nauttii lapsista, toinen omasta ajasta. Ok?
[/quote]
Päätellen siitä, kuinka paljon tälläkin palstalla itketään oman ajan perään, sanoisin ettei tämä pidä paikkaansa. Kaikki nauttivat omasta ajasta, toiset vain saavat sitä vähemmän kuin toiset.
Miksi säälit heitä? Ruuhkavuodet ovat edessä kaikilla, joilla on työ ja jotka haluavat lapsia. Se on vain yksi vaihe, jonka jälkeenkin ehtii toteuttamaan itseään. Vastineeksi noista vuosista, joita jotkut kuvailevat jopa elämänsä onnellisimpina loppujen lopuksi, jää loppuelämäksi ne lapset. Se on vain pieni hetki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:39"][quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:36"]
Virheesi on tehdä oletus siitä, että kaikki nauttisivat samoista asioista kuin sinä. Joku nauttii lapsista, toinen omasta ajasta. Ok?
[/quote]
Päätellen siitä, kuinka paljon tälläkin palstalla itketään oman ajan perään, sanoisin ettei tämä pidä paikkaansa. Kaikki nauttivat omasta ajasta, toiset vain saavat sitä vähemmän kuin toiset.
[/quote]
Valtaosa hankkii silti lapsia ja usein vielä useampia. Heidän mielestään he ilmeisesti saavat tilalle jotain tärkeämpää kuin oma aika.
Niin, tässä hetkessä voi tuntua että elämä on valintoja ja voi saada vain joko perhe-elämän tai sitten elämän jossa on muutakin sisältöä. Mutta, perheelliset kaverisi ehtivät saada vielä kaiken, sillä pikkulapsiaika on vain pieni osa elämästä. He ehtivät aivan hyvin matkustella sekä lasten kanssa että ilman lapsia. Vain pieni hetki, ja heidänkin lapsensa ovat jo aikuisia, ja he voivat matkustaa aikuisporukalla mihin haluavat, vanhemmat ja lapset yhdessä. Ihmisen elämä ei pääty nelikymppisenä. Se aika, jolloin lapsia voi saada, on loppujen lopuksi lyhyt aika elämästä, kun sitä vertaa ihmisen koko elämänkaareen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhosin tuota vaihetta elämässäni. Olin onnellinen kun viimein perustin perheen. Voin tehdä tuota kaikkea perheen kanssa yhdessä, mitä ennen tein yksin.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:41"]
Valtaosa hankkii silti lapsia ja usein vielä useampia. Heidän mielestään he ilmeisesti saavat tilalle jotain tärkeämpää kuin oma aika.
[/quote]Kaikki eivät kyllä valitettavasti saa. Senkin saa selville tätä palstaa lukemalla. Sitten voikin kätevästi syyttää kaikkia muita omista virheistään.
Nyt kun on opiskeluvuosien jälkeen rahaa ja vakituinen työsuhde, voi ihan eri tavalla toteuttaa itseään, opetella uusia taitoja, pitää yllä ystävyyssuhteita, harrastaa, matkustella ja kokea eri asioita yksin ja yhdessä kumppanin kanssa. Minusta on surullista, että joiltakuilta jää tällainen elämäntapa kokematta. Nekin, jotka sitten myöhemmin päätyvät hankkimaan lapsia, varmasti arvostaisivat tätä kokemusta. Toisaalta ei kai sitä osaa kaivata sellaista, josta ei tiedä.
Onko muita lapsettomia, joiden kavereille on käynyt näin?
[/quote]
Toiselta nimeltään "Peter Pan aikuiset". Eivät ne lattet ja matkustelu ole koko elämän sisältö.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:48"]
Toiselta nimeltään "Peter Pan aikuiset". Eivät ne lattet ja matkustelu ole koko elämän sisältö.
[/quote]
Ihana termi. :) Keksitkö itse? Lattet ja matkustelu eivät ole koko elämän sisältö, mutta lattet, matkustelu, mielekäs työ, parisuhde, ystävät, harrastukset, taide, luonto, liikunta ja monet muut tällaiseen elämään mahtuvat asiat kyllä ovat. Elämä on parasta, kun se on mielekästä, kiinnostavaa ja leppoisaa eikä mitään raatamista. -ap
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:32"]Toisaalta ei kai sitä osaa kaivata sellaista, josta ei tiedä.
[/quote]
Kuten sinäkään et tiedä. Saattaisit olla huippuonnellinen, jos olisit valinnut toisin.
t: eräs, joka ei ole elänyt kummankaan mainitsemasi kaavan mukaan
Riippumatta siitä onko perustanut perheen vai ei, ihminen voi jämähtää. Tarkoitan sitä, että esim. yksi tuttuni on 30+ ja viettänyt nyt n. 10 vuotta sitä "opiskelijaelämää", edelleen käy kaiken maailman kyykkäkisoissa sun muissa. Ehkä tuo on sitä omaa aikaa, mutta sen "oman ajan" voisi minun mielestäni käyttää paremminkin.
Lisäksi jos verrataan ikuista opiskelijaa (joka tekee hanttihommia sivussa) vert. perheellinen jolla motivaatio hankkia ns. hyvä työpaikka, niin uskon että loppuviimeksi sen perheellisen rahat menevät ns. fiksumpaan kuluttamiseen (omistusasunto vert. vuokralla asuminen, perheenä matkustaminen vert. baareissa juokseminen).
Nuo noin niinkuin näkökulmina, uskon että suurin osa ihmisistä elää oman näköistään elämäänsä tyytyväisenä, riippumatta siitä missä vaiheessa lapsia on hankkinut.
Ja sekin kannattaa muistaa, että ihmiset elävät terveinä pidempään mitä ennen, nuorempina lapsia hankkineilla on n. 45-vuotiaasta sitä omaa aikaa ku lapset muuttavat omilleen. Toki osa kuolee nuorina, mutta monelle se haave saada lapsia ja elää heiden kanssaan "mahdollisimman pitkään" on isompi haave vert. matkustaa ja harrastaa yksin/puolison kanssa.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 22:35"]
Me vietimme tuollaista elämää mieheni kanssa ennen lapsia, mutta parissa vuodessa se alkoi tuntua jotenkin tyhjältä. Rahaa oli yllon kyllin, mutta jotain puuttui.
[/quote]
Minun elämäni ei ole koskaan tuntunut tyhjältä eikä varsinkaan siltä, että se kaipaisi lapsia. Olen elänyt lapsettomassa parisuhteessa kohta kaksikymmentä vuotta, ja mitä kauemmin voin näin elää, sitä parempi. Tuntuu, että olen todella etuoikeutettu, koska voin tehdä paljon sellaista, mikä on vanhemmille hyvin vaikeaa tai mahdotonta.