Oon lähdössä 2 kuukaudeksi matkalle ja kaduttaa niin
Oon menossa 2 kuukaudeksi työmatkalle ja tiedän, että siitä on hyötyä mulle ainakin melko varmasti tulevaisuudessa. Tää on siis potentiaaliesti iso juttu ja voi vaikuttaa mun seuraavaan uraportaaseen (tai siihen, että onko sellaista) huomattavasti. Ja matkakohdekin on hyvä ja aikataulu väljä ja niin edelleen.
Mut kun mua hermostuttaa ja pelottaa olla niin kauan poissa kotoa. Jos täällä vaikka sattuu jotain - ihan varmasti sattuu teinin koulunkäynnin suhteen vähintään, enkä mä pysty sieltä juuri mitenkään sitä estämään. Ja hirveä ikävä on jo valmiiksi, mut mieskin vaan sanoi, että eiköhän ole parempi kun ei liikaa soitella, ettei tule vaan huonompi olo. Vaatteitakaan mulla ei oikein ole koska siellä mihin menen on erilainen ilmasto, eikä täällä nyt myydä mitään sinne soveltuvaa. Hirvittää niin, etten meinaa pystyä istumaan.
Ehkä mun ei sittenkään pitäisi lähteä? Ois oikeampi pysyä kotona vaan? Miten mä tästä selviän?
Kommentit (21)
Tästä syystä miehet yleensä hoitaa vaativammat työt.
En lähtisi. Mies menee varmasti ikävissään vieraisiin, ja teini alkaa käyttää huumeita. Hylätty olo tulee lapselle. Etkö yhtään välitä perheestäsi? Surullista.
Mene, hyvä ihminen. Kahden kuukauden kuluttua olet ylpeä itsestäsi. Ellet mene, nynnyytesi nakertaa itsetuntoasi.
Nykyään on skypet ja kaikki, niin voitte olla yhteyksissä vaikka päivittäin. Ja kai voivat tulla vaikka jossain välissä käymään? Olisi varmaan teinillekin mielenkiintoista.
Olet varmaan toivonut töissä lisää vastuuta ja vaativampia tehtäviä. Nämä ovat nyt niitä. Ja jos pärjäät hyvin, niin lisää on luvassa.
Minkälaiseen kulttuuriin ja oloihin olet menossa? Sillä on aika paljon eroa että onko konttorihommissa ja hotellimajoituksessa maassa jossa osataan jossain määrin jotain samaa kieltä mitä itsekkin osaa, tai jossain työmaaparakissa ja majoitus jossain läävässä eikä kukaan ymmärrä mitään mitä yrität selittää.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 19:43"]
Nykyään on skypet ja kaikki, niin voitte olla yhteyksissä vaikka päivittäin. Ja kai voivat tulla vaikka jossain välissä käymään? Olisi varmaan teinillekin mielenkiintoista.
[/quote]No riippuu vähän mihin on menossa. Joka paikassa ei netit toimi.
Toi on toi ennen-matkaa-hermostuttaa-ja-kaduttaa-koko-matka -syndrooma. Tuttua, mutta menee ohi!
Pärjäät kyllä, ja perhekin pärjää:)
Kaksi kuukautta on TODELLA lyhyt aika. Perhe pärjää kotona oikein hyvin ja sinä pärjäät töissä. Tsemppiä ja matkaan!
Älä ny höpötä! Sä pärjäät siellä loistavasti, samoin teini ja mies kotona. Luottamusta kehiin.
Mä vain haaveilen tuollaisesta mitä sä pääset toteuttamaan.
Hermoile, mutta älä liikaa. Nauti ja saa uusia kokemuksia. Olet taatusti onnellinen reissustasi, kun olet sieltä kotiutunut.
Olisi korkea aika alkaa luottaa mieheesi ja teiniisi ja antaa niille vastuu selviytymisestään.
Grow up. Mies pärjää, teini pärjää ja sinä pärjäät. Kai sulla nyt joatin päälle laitettavaa on kaapissa lentomatkalle ja osta paikallisesti sitten tarvitsemasi vaatteet.
Lähde!! Kaikki menee ihan varmasti hyvin.
Ihme rukutusta. Onneksi ei ole lapsia, niin ei tarvitse tuollaistakaan miettiä.
Ei olenvaatteita koska erilainen ilmasto täällä kuotenkin on lähes kaikki ilmastot käytössä et kai sulta nyt jotai löytyy?
Kokoa itsesi :) Minä olen ollut monta kuukautta kotona kahden lapsen kanssa kun mies on ollut työkomennuksilla milloin missäkin. Jos olet tropiikkiin menossa, osta valmiiksi jotkut siistit ohuet, löysähköt housut ja ohuita puuvillapaitoja niin ei hiki tule kovin äkkiä. Ehkä minimekkoja ei kannata töissä harrastaa jos ilmapiiri on vanhoillinen (usein on). Joudut varmaan vähän ulos comfort zoneltasi, mutta kun asiat sujuvat ok, saat hyvän mielen ja uskallat palattuasikin enemmän kuin ennen. Ja saat elämästä enemmän irti. Tsemistä!
Taitaa olla sun ensimmäinen ulkomaanmatka? Ihme vinkumista kahden kuukauden takia.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 18:56"]Niinpä niin. Tiedän selviäväni. Mut niin hermostuttaa.ap
[/quote]
Kyllä muakin hermostuttais. Tsemppiä kovasti.