Lue keskustelun säännöt.
Täytän tänä vuonna 40, ahdistaa tosi paljon.
19.02.2014 |
Mä en vaan siedä vanhenemista. Kuolema lähestyy koko ajan vaan nopeammin. Naama ja kunto rupsahtaa. Mä haluan olla ikusesti parikymppinen huoleton tytönhupakko, mut ei se vaan mene niin. Vihaan kun mulle tullaan sanomaan, että sä käyt sitten jo viittäkymmentä. Voisin vetää sanojaa pataan siitä hyvästä.
Tiedän että turha tästä on marista, mut suren valtavasti. Miksi ajan täytyy olla niin armoton? Hävettää vastata sit joskus kun kysytään ikää, että olen neljäkymmentä. Voisin saman tien vastata, että olen ikäloppu kehäraakki. Toivottavasti ketään ei onnittele tai muista sitä. Pakenen ulkomaille kun synttäripäivä lähestyy.
Kommentit (71)
Täytän 50 v viiden vuoden kuluttua ja tekee mieli viiltää ranteet auki. Sitä ei turhaan sanota että 44-vuotiaana nainen on onnettomin. Silloin kaikki ulkonäköön ja kuntoon liittyvä romahti. Kauneusleikkauksiin menemisen estää vain pelko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella niin päin, että olen sentään jo 40, mutta vielä näin skarppi, timmi ja muutenkin iskussa. Ajattele, että kyllä tähän ja tähänkin nuoret pystyy, ei se heille mitään, mutta kun tämmöinen "täti" tekee saman, niin siinä on meininkiä! Ne nuoret pystyvät asioihin pelkän ikänsä takia, mutta nelikymppinen osaa tehdä ja tekee oikeita ratkaisuja ollakseen teräkunnossa.
Mulla on, ap, sama juttu. Mä häpeen ikääni. Ja mä täytän jo 41 tänä vuonna. Haluaisin olla nuori.
Onpa piskuinen ero 3:n ja 4:n mielenmaisemassa! Voi luoja anna minun olla 4:n kaltainen, kun se ikä tulee!
Mulla samat tuntemukset, ikää jo 41. En koe olevani sama kuin ikäni. Eniten vihaan sitä että kaksikymppiset suhtautuvat ikäisiini siten kuin olisimme syntyneet vanhoiksi. Olemme jotain erikoisia otuksia nuorten silmissä. Vihaan sitä että persoonalliset kasvonpiirteet iän myötä litistyvät ja sitten katoavat. Olen edelleen hoikka ja hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta se ei muuta minua yhtään paremman näköiseksi. Vihaan sitä että ikäiseni miehet kuvittelevat ikääntyvän jotenkin paremmin kuin naiset. Suurin osa työpaikkani nelikymppisistä miehistä on kaljuuntuneita ja erittäin ylipainoisia, silti katselevat kaksikymppisiä harjoittelijatyttöjä siten kuin heillä olisi niihin mahdollisuuksia.
Vihaan sitä että elossa pysyminen on tästä eteenpäin samaa kuin rupsahtamista vielä pahemmin ja vielä pahemmin. Ei ole mitään mitä odottaa. Kaikki on jo tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei täällä eräs 40v! Musta tuntui, että yhden vuoden aikana tapahtui täysi rupsahdus! Vai tapahtuiko? Aloinko tarkastella itseäni jotenkin eri tavalla? Myönnän, että itselläni on ikäkriisi! Huomaan vertaavani itseäni töissä nuorempiin kollegoihin. Toisaalta koen sellaista itsevarmuutta, jota ei ole aikaisemmin ollut. Elän ristiriitaista aikaa itseni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:47"]
Yritä ajatella niin päin, että olen sentään jo 40, mutta vielä näin skarppi, timmi ja muutenkin iskussa. Ajattele, että kyllä tähän ja tähänkin nuoret pystyy, ei se heille mitään, mutta kun tämmöinen "täti" tekee saman, niin siinä on meininkiä! Ne nuoret pystyvät asioihin pelkän ikänsä takia, mutta nelikymppinen osaa tehdä ja tekee oikeita ratkaisuja ollakseen teräkunnossa.
[/quote]
Kuule, ei kaikilla mene asiat noin. Minä menetin pitkäaikaisen työpaikkani YT-neuvottelujen seurauksena juuri sinä vuonna kun täytin 40. Sen jälkeen en ole enää päässyt töihin vaikka olen lisäkouluttautunutkin. Nuoremmat kiilaavat ohitse. On aika helvettiä olla 42 ja työtön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee sama kuin minun vaimoni, sekoa totaalisesti ja tee miehesi elämästä yhtä helvettiä! Muuttuu ainakin elämä tapahtumarikkaaksi.
Täytän 40 ensi vuonna, vielä ei ainakaan kirpaise. Itse koen päinvastoin jotenkin vapauttavana, ettei tarvitse olla ikuisesti nuori. Jostain kumman syystä olen aina iän suhteen ollut vähän askeleen edellä eli olen mieltänyt itseni nelikymppiseksi jo pari vuotta. Ehkä siitä syystä se tasaluvun täyttyminen ei hirvitä. Osa ihmisen osaa on hyväksyä oma kuolevaisuutensa. Kun sen hyväksyy, oppii nauttimaan myös jokaisesta hetkestä. Jokaisessa iässä on omat hyvät puolensa. Itse en haluaisi takaisin nuoruuden kummallista yhdistelmää: ehdottomuutta ja epävarmuutta. Tässä iässä olen paremmin sinut itseni kanssa kuin olin parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sita ikaa voi valita. Vanhempien ja haurastuvien on vain siirryttava syrjaan ja annettava kentta nuorille ja kauniille. 40 vuotias on yleensa jo tehnyt sen mihin hanet on luotu ja voi hyvin siirtya harmaiden panttereiden klubiin.
On vain myonnettava itselle, etta on jo aloittanut sen viimeisen vaiheen elamassaan eli loppukirin.
Siis onko teille ulkonäkö ainoa tärkeä asia elämässä?
Keskittykää enemmän henkisen puolen kehittämiseen ja iloitkaa elämänkokemuksen tuomasta viisaudesta.
Järkyttävän pinnallisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis, täytin just.
JOtenkin tuntuu että MITÄ NYT?
Aiemmin oli vielä kaikki mahdollista, kaikki edessä. Nyt on jo liian vanha tekemään lapsia (riskillä ehkä äkkiä vielä yksi), varmaan työpaikkakin pitäisi jo vakiintua mutta mitä kun se nykytyökään ei nappaa mutta ei parempaa näköpiirissä. Opiskellakaan tuskin kannattaa enää mitään uutta - ja mitä sekään sitten olisi.
Puolisoakaan ehkä hankala enää vaihtaa, pitää saman alkoholin käyttöön taipuvaisen kanssa vaan jaksaa.
Kiloja kertyy, kunto huono, ei ole aikaa eikä jaksamista tehdä asialle mitään (tai kun teenkin, niin jaksan 1-2 vk sitä "hyvää elämää" mutta sitten työstressi ym. vaan vetää vanhoihin tapoihin takasin, herkkuja ja viinilasi rauhoittaa.)
Peilistä näkyy tosi inhottava naama, se en ole minä. Työmatkat ja tilaisuudet on tuskaa kun joutuu miettimään pukeutumista enemmän ja tajuaa että mikään siisti vaate ei enää mahdu ja kaupasta ei löydy mitään uuttakaan tilalle kun on niin omituisen muotoinen.(Jos maha mahtuu, on rinnasta, selästä jne. pussilla ja pitkät hihat.)
JOtenkin tuntuu ettei ole enää mitään toivoa, ja just kaikki laihduttaminen ja muukin on jo niin hankalaa, kun ei tästä kuitenkaan kuin enää rumistu. Aineenvaihdunta käy jo hitaalla.
Väsyttää.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:54"]
Tee sama kuin minun vaimoni, sekoa totaalisesti ja tee miehesi elämästä yhtä helvettiä! Muuttuu ainakin elämä tapahtumarikkaaksi.
[/quote]
Kerro tarkemmin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täytän parin kuukauden päästä 40. Mullakin oli neljänkympin kriisi, mutta en mä ainakaan vielä ole vanhentunut yhtään sen kiivaammin kuin ennenkään. Olen hoikka ja nuorekas. Kaikki eivät vanhene rumasti (vrt. vaikka Jennifer Lopez, joka on yli nelikymppinen).
Meikkaa kasvot ja tee huolellinen pohjameikki kasvojen ihoon, muotoile ja meikkaa kulmat erityisen huolellisesti, taivuta ripset ylöspäin, pidä nuorekas kampaus, pukeudu nuorekkaisiin vaatteisiin, ole iloinen ja kas, kukaan ei usko ikääsi. Mua luullaan järjestelmällisesti kolmekymppiseksi.
Minä täytin 2 kk sitten neljäkymmentä ja kyllä tämä on kamala ikä :( tunnen itseni ikälopuksi enkä kehtaa edes kertoa ikääni...elämä on ollut vielä täynnä surua ja vastoinkäymisiä viime ajat,joten tuntuu että oleN ulkoisestikin vanhentunut vuosia... Stressi tosiaan vanhentaa kasvonpiirteitä :(
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:55"]
Ei sita ikaa voi valita. Vanhempien ja haurastuvien on vain siirryttava syrjaan ja annettava kentta nuorille ja kauniille. 40 vuotias on yleensa jo tehnyt sen mihin hanet on luotu ja voi hyvin siirtya harmaiden panttereiden klubiin.
On vain myonnettava itselle, etta on jo aloittanut sen viimeisen vaiheen elamassaan eli loppukirin.
[/quote]Miksi sun pitää kirjoittaa noin ilkeästi? Ei neljäkymppinen vielä vaapu haudan partaalla vaan elinikää voi olla jäljellä vielä toinen mokoma.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:54"]
Tee sama kuin minun vaimoni, sekoa totaalisesti ja tee miehesi elämästä yhtä helvettiä! Muuttuu ainakin elämä tapahtumarikkaaksi.
[/quote]
Toivottavasti vaimosi jättää sinut. Hän ansaitsee parempaa!
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:54"]
Tee sama kuin minun vaimoni, sekoa totaalisesti ja tee miehesi elämästä yhtä helvettiä! Muuttuu ainakin elämä tapahtumarikkaaksi.
[/quote]
Mistä vetoa, että olet itse tehnyt aikaisemmin vaimosi elämästä helvettiä.
Paino on onneksi asia, josta sun ei tarvi kärsiä missään iässä. Painon voi pudottaa missä iässä vaan terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. En ymmärrä mikset pudota painoasi. Mä painan alle 60 kiloa ja oon tosi nuoren näköinen nelikymppinen.
Joo siitä se alamäki alkaa. Ei vaan voi mitään. Ainakin mulle kävi niin mutta tiedätkö mitä, voin lohduttaa, että nyt lähestyessäni viittäkymmentä minusta tuntuu orastavasti siltä, että elämä jatkuu sittenkin! Että ehkä tässä elämässä on vieläkin vähän valonpilkahduksia vaikken enää ihan nuori tyttö olekaan.
Siinä neljänkympin jälkeen saattaa monella olla jonkinlainen pohjakosketus josta sitten vielä noustaan ylöspäin jos Luoja suo.