Lue keskustelun säännöt.
Täytän tänä vuonna 40, ahdistaa tosi paljon.
19.02.2014 |
Mä en vaan siedä vanhenemista. Kuolema lähestyy koko ajan vaan nopeammin. Naama ja kunto rupsahtaa. Mä haluan olla ikusesti parikymppinen huoleton tytönhupakko, mut ei se vaan mene niin. Vihaan kun mulle tullaan sanomaan, että sä käyt sitten jo viittäkymmentä. Voisin vetää sanojaa pataan siitä hyvästä.
Tiedän että turha tästä on marista, mut suren valtavasti. Miksi ajan täytyy olla niin armoton? Hävettää vastata sit joskus kun kysytään ikää, että olen neljäkymmentä. Voisin saman tien vastata, että olen ikäloppu kehäraakki. Toivottavasti ketään ei onnittele tai muista sitä. Pakenen ulkomaille kun synttäripäivä lähestyy.
Kommentit (71)
Minä myös täytän 40 ja se tuntuu masentavalta, ei sen takia että vanhenen ja rupsahdan, mutta vääjämättä lähestyvä kuolema on alkanut pelottaa, ja se että mitä jos ei kuolekaan siinä alle kasikymppisenä, vaan kituu vielä 20 vuotta vanhana tiedottomana vihanneksena jossain laitoksessa paskat housuissa ja joskus saa vähän kylmää kauravelliä. Tuntuu että tässä aletaan odottaa vaan sitä surkeaa vanhuutta.
Minä toivon että Suomessa hyväksytään eutanasia ennenkuin olen pysyvästi poissa henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä täytin 40 viime vuonna. Ensimmäiset todelliset terveysvaivat alkoivat myöskin viime vuonna. Sitä ennen olin aina terve. Nyt olen toipumaan päin, mutta se oikein korosti matalaa fiilistä mikä tuohon numeroon liittyi... Lisäksi olen huomanut alkaneeni flirttailemaan nuorille naisille (olen siis mies). Varmaan aika säälittävää, mutta liittyy ikäkriisiin. Toisaalta päivä on pelastettu kun 20-30 vuotias nainen vastaa flirttiin tai flirttailee itse. Toisaalta nyt harrastan liikuntaa enemmän kuin koskaan ennen. Nyt sen merkityksen ymmärtää.
Odotan myös kertomusta vaimon sekoamisesta! Jospa vaikka itsekin sekoaisi. Tulisi joku ratkaisu tähän kalvavaan ikäkriisiin!
Mä täytän kans tänä vuonna 40 eikä masenna yhtään! Mun mies on 51, joten mä oon aina tosi nuori! :-) Eikä kelleen ikää kysyvälle tartte totta puhua, aina voi sanoa, että oon 37v. Koska en näytä nelikymppiseltä, niin saan jo ihan riittävän pitkiä katseita kun kysyttäessä kerron, että meillä on 20 ja 24 -vuotiaat lapset. Eihän ne toki mun tekemiä ole, mut harva sitä kysyy.
Mä aloin tapailla itseäni 15 vuotta vanhempaa miestä (eli 55-vuotiasta). Tunnen itseni tosi nuorekkaaksi, kun hänen silmissään näytän tosi nuorelta. Suosittelen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ihan samat fiilikset ap. sun kanssa vaikka täytän "vasta" 34v. Kun käytin 33v ei ollut mitään kriisejä, mutta 34v on niin paljon. Melkein 35v ja se on jo tosi paljon! Pelottaa mitä se on sitten, kun täytän 40v. Toivon kyllä, että siihen mennessä olen sinut tämän vanhenemisen kanssa (niin moni sitä hokee), mutta ap kuulostaa niin samalaiselta kuin minä, että mulla on varmasti ihan samalainen kriisi silloin.
Mulla on tämä vanhenemisen kriisi ollut vasta ihan viime aikoina. Tekeekö sitten tämä nykymaailma, selfie-villitys ja fitness-villitys ja kaikenlainen ulkonäkökeskeisyys tämän pahemmaksi? Joka puolella ihannoidaan nuorta ja kaunista naista. Pitäisi olla aina viimeisen päälle. Lehdissäkin hehkutetaan vain seksikkyyttä jne. Naisille luodaan hirveät paineet.
Huh huh mitä itseinhoista itseruoskintaa! Olen liittymässä neljänkympin klubiin parin viikon sisään eikä kuulkaa tunnu missään. Olen suht hoikka, suht hyväkuntoinen, olen unelmieni työssä. Lasten vauva- ja taaperovaiheet ovat ohi, alkavat olla mahtavassa iässä niin että vapaa-aika sen kun lisääntyy. Asuntolainakin on jo loppusuoralla, pian kaunis, tilava, remontoitu kotimme on ihan oikeasti meidän. Seksielämä ja parisuhde miehen kanssa kukoistaa, hyvät ystävät ovat pysyneet matkassa nuoresta asti.
En todellakaan haluaisi elää uudelleen teini-iän hornaa, opiskeluajan köyhyyttä ja epävarmuutta, koliikkivauvan kanssa valvomista kolmekymppisenä jne. jne.
Jokaisessa elämänvaiheessa on hyvää ja huonoa. Itse ajattelen, että paras ikä on se, jota elää, jos vain terveys säilyy. Pää pystyyn, kypsät siskot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vaimon sekoaminen on ihan varmasti sitä, että mies itse kohdellut vaimoaan huonosti pitkään ja vaimo lopultakin saanut tarpeeksi. Vaimo on alkanut löytämään itseään ja omaa tahtoaan ja sehän tietysti on miehelle liikaa.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:18"]
Huh huh mitä itseinhoista itseruoskintaa! Olen liittymässä neljänkympin klubiin parin viikon sisään eikä kuulkaa tunnu missään. Olen suht hoikka, suht hyväkuntoinen, olen unelmieni työssä. Lasten vauva- ja taaperovaiheet ovat ohi, alkavat olla mahtavassa iässä niin että vapaa-aika sen kun lisääntyy. Asuntolainakin on jo loppusuoralla, pian kaunis, tilava, remontoitu kotimme on ihan oikeasti meidän. Seksielämä ja parisuhde miehen kanssa kukoistaa, hyvät ystävät ovat pysyneet matkassa nuoresta asti.
En todellakaan haluaisi elää uudelleen teini-iän hornaa, opiskeluajan köyhyyttä ja epävarmuutta, koliikkivauvan kanssa valvomista kolmekymppisenä jne. jne.
Jokaisessa elämänvaiheessa on hyvää ja huonoa. Itse ajattelen, että paras ikä on se, jota elää, jos vain terveys säilyy. Pää pystyyn, kypsät siskot!
[/quote]
Mutta et sä voi vähätellä toisen tunteita. Toinen kokee asiat eritavalla kuin sinä, ei sitä pidä alkaa kenenkään "huhhuttelemaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytän muutaman kuukauden kuluttua 43 v., mutta ei kyllä ahdista yhtään. Lähinnä naurattaa tällanen lukema :D Miten hitossa noita vuosia on kertynyt jo tuommoinen määrä?! :) Silti, ei pukkaa ikäkriisiä, ei.
Kyllähän sitä toki välillä katsoo itseään peilistä ja ihmettelee, kuka kumma keski-ikäinen sieltä katselee takaisin. Siitäkin huolimatta koen eläväni nyt elämäni parasta aikaa. Ehkäpä siksi, että lapset ovat vielä pieniä, perhe-elämä on mallillaan, kunto ok ja aivotkin pelaa vielä sen veraan hyvin, että töiden ohessa luen itselleni mahdollista uutta ammattia.
Joten alkää nyt ikäiseni naiset hanskoja vielä lyökö tiskiin! Meillähän on edessä vielä vuosikymmeniä energistä ja hyvää elämää! (Toki aina voi sairastua tai tulla elämässä muita isoja murheita, mutta niinhän voi käydä huomattavasti nuoremmallekin.) Joten häntä pystyyn ja kuono kohti kevättä :D
Olisitteko te sitten halunneet kuolla nuorina, kun elämän jatkuminen ahdistaa? Olisko ollut kiva kuolla kolmikymppisenä, ei tarttis täyttää neljääkymmentä? Miettikää vähän, uuvatit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän tässä juuri on pointti, että vanhenee. Eli siis elämän loppu lähestyy.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:09"]
Odotan myös kertomusta vaimon sekoamisesta! Jospa vaikka itsekin sekoaisi. Tulisi joku ratkaisu tähän kalvavaan ikäkriisiin!
[/quote]
En enää juurikaan halua asiaa muistella, mutta muutama asia aiheesta kuitenkin.
@19: "Toivottavasti vaimosi jättää sinut. Hän ansaitsee parempaa!"
Kiitos tästä mielipiteestä. En voi muuta kuin ihailla kykyäsi löytää ratkaisu näinkin vähäisillä tiedoilla tilanteestamme
@20: "Mistä vetoa, että olet itse tehnyt aikaisemmin vaimosi elämästä helvettiä."
Kyllähän minä sen tiedän, että olen yksin vastuussa vaimoni onnellisuudesta.
Tässä vinkit niille, jotka suunnittelevat sekoamista:
0. rakastu nuorena ja kokemattomana lähes tavalliseen mieheen, hanki pari lasta, omakotitalo, farmariauto ja muutama lemmikkieläin
1. nelikymppisenä parinkymmennen vuoden avioliiton jälkeen kyllästy elämääsi, itseesi, lapsiisi ja mieheesi
2. päätä, että syy ongelmiisi on miehesi käyttäytyminen
3. etsi parisuhteestasi ne asiat, joilla voit itsellesi perustella syyn pahaan oloon
4. ihastu työkaveriisi
5. ala käyttäytyä levottomasti
6. älä vielä tässä vaiheessa kerro miehellesi mitään, vaan nauti ihastumisen tunteesta.
7. demonisoi kaikki siihen mennessä tapahtunut, koko elämä on ollut turhaa siihen asti
8. ala käyttäytyä siten, että saisit miehesi tekemään erohakemuksen
(tästä on hyötyä myöhemmin siitä syystä, että mahdollisen eron jälkeen voit itse sanoa tulleesi jätetyksi ja syyttää erosta vain ja ainoastaan miestäsi)
9. jos miehesi ei kaikesta huolimatta ymmärrä hakea eroa, ärsytä miestäsi lisää (naisille tuskin tarvitsee antaa neuvoja siitä, miten tämä tehdään)
...
...
tästä eteenpäin homma etenee johonkin suuntaan, jotkut "tulevat järkiinsä"; jotkut "tulevat onnellisksi" ja alkavat hehkuttaa uutta elämää netin keskustelupalstoilla.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:19"]
Tuo vaimon sekoaminen on ihan varmasti sitä, että mies itse kohdellut vaimoaan huonosti pitkään ja vaimo lopultakin saanut tarpeeksi. Vaimo on alkanut löytämään itseään ja omaa tahtoaan ja sehän tietysti on miehelle liikaa.
[/quote]
Kertoisitko miten vaimoa kohdellaan huonosti?
Ymmärrän kyllä, että huonoa kohtelua käytetään syynä sekoamiseen, mutta mitkä ovat ne tunnusmerkit, josta huonon kohtelun tunnistaa?
Entä miten vaimoa kohdellaan hyvin?
Kunhan saadaan vastauksen näihin kysymyksiin, voidaan tehdä päätelmät kriisimme syistä.
10
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:30"]
Täytän muutaman kuukauden kuluttua 43 v., mutta ei kyllä ahdista yhtään. Lähinnä naurattaa tällanen lukema :D Miten hitossa noita vuosia on kertynyt jo tuommoinen määrä?! :) Silti, ei pukkaa ikäkriisiä, ei.
Kyllähän sitä toki välillä katsoo itseään peilistä ja ihmettelee, kuka kumma keski-ikäinen sieltä katselee takaisin. Siitäkin huolimatta koen eläväni nyt elämäni parasta aikaa. Ehkäpä siksi, että lapset ovat vielä pieniä, perhe-elämä on mallillaan, kunto ok ja aivotkin pelaa vielä sen veraan hyvin, että töiden ohessa luen itselleni mahdollista uutta ammattia.
Joten alkää nyt ikäiseni naiset hanskoja vielä lyökö tiskiin! Meillähän on edessä vielä vuosikymmeniä energistä ja hyvää elämää! (Toki aina voi sairastua tai tulla elämässä muita isoja murheita, mutta niinhän voi käydä huomattavasti nuoremmallekin.) Joten häntä pystyyn ja kuono kohti kevättä :D
[/quote]
Miksiköhän joku muuten alapeukutti tätä viestiä? Koska ainut oikea asenne 40 ikävuoteen on "tämä on ihan karmeaa"?
35: Tietenkään et ole yksin vastuussa vaimosi onnellisuudesta, mutta tiesitkö, että omasta käyttäymisestäsi olet. Käytöksesi, tekemiset ja tekemättä jättämiset, sanomiset ja sanomatta jättämiset, niillä on merkitystä, jopa enemmän kuin tuolla "onnelliseksi tekemisellä". Minua mies on laiminlyönyt, kohdellut huonosti, vedättänyt lähes koko liittomme ajan. Alan olla väsynyt ja kyllästynyt siihen. Toki miehen mielestä hänessä ei ole mitään vikaa, minussa ainostaan.
Sain vauvan 44 v ja en tuntenut yhtään vanhaksi itseäni, eipä silti en tunne vieläkään ja olen jo reilusti 55
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:19"]
Tuo vaimon sekoaminen on ihan varmasti sitä, että mies itse kohdellut vaimoaan huonosti pitkään ja vaimo lopultakin saanut tarpeeksi. Vaimo on alkanut löytämään itseään ja omaa tahtoaan ja sehän tietysti on miehelle liikaa.
[/quote]
Kertoisitko miten vaimoa kohdellaan huonosti?
Ymmärrän kyllä, että huonoa kohtelua käytetään syynä sekoamiseen, mutta mitkä ovat ne tunnusmerkit, josta huonon kohtelun tunnistaa?
Entä miten vaimoa kohdellaan hyvin?
Kunhan saadaan vastauksen näihin kysymyksiin, voidaan tehdä päätelmät kriisimme syistä.
10
[/quote]
Huonosti: Älä noteeraa vaimoasi mitenkään, erityisesti tee tätä muiden läsnäollessa: Älä vastaa hänen kysymyksiinsä, katsele häntä halveksuen. Kohtele häntä kuin ilmaa. Arvostele kaikesta. Jos et enää keksi todellisia puutteita vaimossa, kehittele niitä. Tee pitkää työpäivää ja harrasta paljon. Vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Älä turhaan ilmoita menemisistäsi. Hauku vaimoa hulluksi, jos hänellä on omastasi eriävä mielipide. Vähättele kaikessa, varsinkin muiden läsnäollessa. Suutu kaikesta ja syyllistä vaimoasi. Älä tee kotitöitä, älä hoida lapsia, älä anna vaimon nukkua, vaikka kuinka väsyneenä pyytäisi. Hänenhän se kuuluu lasten vuoksi valvoa.
Ja miten kohdella hyvin: Tee nuo asiat päinvastoin.
Eipä sulla taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hypätä junan alle ennen tuota päivää.
Mä täytän tänä vuonn 49, enkä mä jaksa yhtään näitä iästään valittavia ihmisiä. Elämää on senkin jälkeen kun täyttää 40.
Siksi, etta 40 vuotias on oikeasti viela nuori, ihan oikeasti. Turhaa pohdintaa kun nuoruudesta on vain muutama vuosi aikaa.