Lue keskustelun säännöt.
Täytän tänä vuonna 40, ahdistaa tosi paljon.
19.02.2014 |
Mä en vaan siedä vanhenemista. Kuolema lähestyy koko ajan vaan nopeammin. Naama ja kunto rupsahtaa. Mä haluan olla ikusesti parikymppinen huoleton tytönhupakko, mut ei se vaan mene niin. Vihaan kun mulle tullaan sanomaan, että sä käyt sitten jo viittäkymmentä. Voisin vetää sanojaa pataan siitä hyvästä.
Tiedän että turha tästä on marista, mut suren valtavasti. Miksi ajan täytyy olla niin armoton? Hävettää vastata sit joskus kun kysytään ikää, että olen neljäkymmentä. Voisin saman tien vastata, että olen ikäloppu kehäraakki. Toivottavasti ketään ei onnittele tai muista sitä. Pakenen ulkomaille kun synttäripäivä lähestyy.
Kommentit (71)
Mä oon jo 45 v ja muistan miten ahdisti tuo 40-v synttäri. Tosiaan tuntui, että se on nyt lopun alkua, elämä eletty jne. Muutaman kuukauden masennuksen jälkeen päätin tehdä asialle jotain. Mua nimittäin ahdisti enemmän se, että jos terveys rapistuu, ei niinkään ulkonäkö, vaikka kyllä silläkin merkitystä on. Olen kuitenkin ollut aina sellainen, että ulkonäkö ei ole pääasia, vaan juurikin henkinen puoli. Olen opiskellut töiden ohessa, harrastanut lukemista, liikuntaa, musiikkia, käynyt kulttuuririennoissa, pitänyt huolta ystävyyssuhteista. Perhettä ja parisuhdetta arvostan yli kaiken ja olen mielestäni tehnyt kaikkeni niiden eteen.
Ensimmäisenä muutin ruokavalioni vhh:ksi, sitten aloitin joogan ja aloin perehtyä luontaistuotteisiin, jotka ylläpitävät terveyttä ja nuorekkuutta ja tilasin niitä ulkomailta, koska ei niitä Suomesta saanut. Aloin kasvattaa pitkiä hiuksia ja pukeutua värikkäämmin, opettelin meikkaamaan, ostin naisellisempia vaatteita, korkkareita, saappaat..
Pian se ahdistus meni ohi ja ymmärsin, että mähän olen vielä nuori ja terve ja voin vaikuttaa terveyteen ja myös nuorekkuuteen. Ja elämäni on hyvää muutenkin, mulla on ihana perhe, eikä enää yövalvomista ja rankkaa pikkulapsielämää. Teinien kans on kiva tehdä yhdessä vaikka mitä, kokkailla ja jutella, tytön kans käydään shoppailemassa ja leffassa yms. Mieheni on paras ystäväni, tukeni ja turvani ja olemme olleet yhdessä yli puoli elämää. Rakastan häntä ja hän minua.
En missään tapauksessa haluaisi olla 2-kymppinen. On mukavaa kun on vapaa-aikaa ja rahaakin kivasti, vaikka emme mitään rikkaita olekaan. Ajattelen, että pitää osata päästää irti entisestä ja astua rohkeasti uuteen. Mua on rohkaissut myös siskoni 57 v ja äitini ja anoppini, molemmat yli 80 v. Siskoni sanoo, että elämähän vaan paranee vanhetessaan. Äitini ja anoppini elävät molemmat itsenäistä ja iloista elämää edelleen, nauttivat pienistä asioista.
Yksi ihanimmista asioista on huimasti parantunut seksielämä. En tiedä johtuuko ruokavaliosta, luontaistuotteista vai iästä vai kaikista yhdessä, mutta haluni ovat kasvaneet hurjasti. Kiihotun helposti ja saan aina orgasmin ja yleensä vaikka kuinka monta ja ne ovat vielä jotenkin niin syvällisiä, ihan erilaisia kuin nuorempana. Koko kroppa on mukana ja mieli liitelee jossain kaukana, ihan kuin olisin jossain ekstaasissa.
Sanoisin, elämäni on paljon parempaa ja nautinnollisempaa kuin nuorena. Olen myös päättänyt, että lääkkeisiin en helpolla turvaudu vaan yritän pärjätä luonnon konstein, kuten äitini, jolla ei ole mitään lääkkeitä. Monesti näyttää, että kun lääkityksen aloittaa, alkaa terveys rapistua ennätysvauhtia. Ja olen myös ajatellut, että mieluusti elämäni saa lyhentyä 10 v, jos se säästää minut lääkekierteeeltä ja sitä kautta laitoshoidolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:17"]
Kuinkahan paljon mua mahtaa sitten ahdistaa kun täytän 40, kun ahdistaa jo näin 28-vuotiaanakin...?
[/quote]
Nyt elät kolmenkympin kriisiä, jolloin on kyse elämään ja tulevaisuuteen liittyvistä peloista. Kymmenen vuoden päästä kriisi iskee taas, mutta aivan toisissa merkeissä, sillä silloin on kyse kuolemaan liittyvistä peloista.
Kuolemanpelkoa tunnetaan tietenkin aika ajoin läpi koko elämän, mutta jostain syystä ne pelot iskevät pahimpana juuri 40 ikävuoden kieppeillä.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:42"]
Pitäisikö ap:n ja muiden ikänsä takia masentuneiden käydä jutustelemassa lääkärin kanssa? Eihän tuollainen ole mitään normaalia, melkein lääkitystä jo suosittelisin...
[/quote]
Päin vastoin, nuo ajatukset nimenomaan OVAT normaaleja.
[/quote] Miten niin? Koska masentuneista ajatuksista on tullut normaaleja? Ovatko siis kaikki, joilla ei ole tällaisia ajatuksia epänormaaleja? :-D Jos näin on, tunnen lähinnä niitä epänormaaleja, mutta jostakin syystä meillä "epänormaaleilla" menee elämä kivasti kaikin puolin, omituinen juttu totta tosiaan... Alkaa ihan naurattamaan tämä teidän vauhkoaminen ja turhan jaarittelu, oletteko lapsiennekin edessä näin hysteerisiä? :-)
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:17"]
Kuinkahan paljon mua mahtaa sitten ahdistaa kun täytän 40, kun ahdistaa jo näin 28-vuotiaanakin...?
[/quote]
Nyt elät kolmenkympin kriisiä, jolloin on kyse elämään ja tulevaisuuteen liittyvistä peloista. Kymmenen vuoden päästä kriisi iskee taas, mutta aivan toisissa merkeissä, sillä silloin on kyse kuolemaan liittyvistä peloista.
Kuolemanpelkoa tunnetaan tietenkin aika ajoin läpi koko elämän, mutta jostain syystä ne pelot iskevät pahimpana juuri 40 ikävuoden kieppeillä.
[/quote]
Joku kuvaili joskus kolmenkympin ja neljänkympin kriisiä jotenkin näin:
Kolmenkympinkriisissä halutaan tehdä keskeneräisestä elämästä valmiimpi, saada konkreettisia asioita aikaiseksi kuten talo, avioliitto, lapset, vakkariduuni tms.
Neljänkympinkriisissä pohditaan jo elettyä elämää, ollaan ehkä saavutettu niitä konkreettisia virstanpylväitä (avioliitto, talo, työpaikka yms.) mutta nyt niitä aletaankin kyseenalaistamaan. Pitäisikö sittenkin aloittaa vielä alusta ennen kuin kuolema korjaa? Mitä minä TODELLA haluan elämältäni sen sijaan että mitä minun odotetaan haluavan elämältä.
Mäkin täytän 40. Henkisesti voin paremmin kuin koskaan. Kunto ja kroppakin on parempi kuin pariinkymmeneen vuoteen. Naaman veltostumisesta en tykkää. Auttaskohan pakkelin radikaali lisääminen. Kirkas huulipuna viemään huomiota lurppaluomista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 18:05"]
Mäkin täytän 40. Henkisesti voin paremmin kuin koskaan. Kunto ja kroppakin on parempi kuin pariinkymmeneen vuoteen. Naaman veltostumisesta en tykkää. Auttaskohan pakkelin radikaali lisääminen. Kirkas huulipuna viemään huomiota lurppaluomista?
[/quote] Kannatan! :-D
41 tuli äskettäin mittariin ja ei harmita. Olen hehkeämpi kuin koskaan, itsevarmuuteni on kasvanut nuoruuden epävarmuudesta huippuunsa, voin tehdä ihan mitä huitsittaa ja pienet elämän rypyt silmäympäristössä ei haittaa kyllä yhtään. En tunne itseäni yhtään "vanhaksi" ja elämää on edessä vielä niin paljon, että mitä vaan ehtii tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://us.cdn281.fansshare.com/photos/christiebrinkley/full-christie-brinkley-932796219.jpg
Tämä nainen täytti just 60 vuotta. Eiköhän se ole mahdollista näyttää meidän muidenkin ihan kohtuulliselta vielä monta vuotta.
Täytän myös 40v. ja olen työtön. Ikääkin suurempi kriisi mulla on juuri tuosta työttömyydestä. Jos en saa ikinä enää töitä, niin seuraavat 20 vuotta pitäisi kärvistellä vielä ennen eläkeikää. Tietyllä tavalla olen kateellinen juuri eläkeläisille. Pitkän työuran jälkeen saa rauhassa levähtää ja jos terveyttä ja kuntoa riittää, matkustella ja harrastaa mitä mieleen tulee. Välillä voi hoidella lapsen lapsia, kuitenkin ilman jatkuvaa ja rasittavaa vanhemmuuden vastuuta. Olisinpa syntynyt 20 vuotta aiemmin. Nyt ulkonäkökin rupsahtaa ja siinä sivussa pitäisi kasvattaa lapset aikuisiksi ja taipua aina vaan kiihtyviin yhteiskunnan vaatimuksiin. Ulkonäkö on melko toissijaista, mutta harmittaahan se tietyllä tavalla kuitenkin, noi rypyt ja harmaat hiukset esimerkiksi. Toisaalta kun ei tarvitse ketään miestä metsästää, niin sen asian kanssa voi ottaa vähän rennommin. Jos tulisi ero, niin tiedän jo etten uutta kumppania lähtisi etsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:42"]
Pitäisikö ap:n ja muiden ikänsä takia masentuneiden käydä jutustelemassa lääkärin kanssa? Eihän tuollainen ole mitään normaalia, melkein lääkitystä jo suosittelisin...
[/quote]
Kirjoita googleen sana: ikäkriisi. Suosittelen itsensä sivistämistä ihmiselle, joka ensimmäistä kertaa elämässään törmää tämän ilmiön olemassaoloon...