Täytän tänä vuonna 40, ahdistaa tosi paljon.

Mä olen 25-vuotias ja toivon että nelikymppisenä olen itsevarmempi ja olen päässyt pakkomielteestä ulkonäköön yms.

tämä 25 vuotta tuntuu myös pahalta. Pitäisi olla jo aikuinen mutta jotenkin tosi heikolla pohjalla kaikki. Nyt alkaa vasta tajuamaan että lapsuudesta ne ongelmat ovat alkaneet ja kehittynyt todella surkea itsetunto :,( 

nyt olen yksin ja aikuinen eikä tukea ja turvaa. pelottaa jos nelikymppisenä olen yhä pikkulapsi. Hui...

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 12:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:19"]

Tuo vaimon sekoaminen on ihan varmasti sitä, että mies itse kohdellut vaimoaan huonosti pitkään ja vaimo lopultakin saanut tarpeeksi. Vaimo on alkanut löytämään itseään ja omaa tahtoaan ja sehän tietysti on miehelle liikaa.

[/quote]

Kertoisitko miten vaimoa kohdellaan huonosti? 

Ymmärrän kyllä, että huonoa kohtelua käytetään syynä sekoamiseen, mutta mitkä ovat ne tunnusmerkit, josta huonon kohtelun tunnistaa?

Entä miten vaimoa kohdellaan hyvin?

Kunhan saadaan vastauksen näihin kysymyksiin, voidaan tehdä päätelmät kriisimme syistä.

10

[/quote]

Huonosti: Älä noteeraa vaimoasi mitenkään, erityisesti tee tätä muiden läsnäollessa: Älä vastaa hänen kysymyksiinsä, katsele häntä halveksuen. Kohtele häntä kuin ilmaa. Arvostele kaikesta. Jos et enää keksi todellisia puutteita vaimossa, kehittele niitä. Tee pitkää työpäivää ja harrasta paljon. Vietä mahdollisimman paljon aikaa poissa kotoa. Älä turhaan ilmoita menemisistäsi. Hauku vaimoa hulluksi, jos hänellä on omastasi eriävä mielipide. Vähättele kaikessa, varsinkin muiden läsnäollessa. Suutu kaikesta ja syyllistä vaimoasi. Älä tee kotitöitä, älä hoida lapsia, älä anna vaimon nukkua, vaikka kuinka väsyneenä pyytäisi. Hänenhän se kuuluu lasten vuoksi valvoa.

Ja miten kohdella hyvin: Tee nuo asiat päinvastoin.

[/quote]

Hyvä lista, kiitos :)
Laskin tuosta 17 tapaa kohdella vaimoa huonosti. Sain tulokseksi 4. Oliko vaimollani siis oikeus "seota"?

10

Mäkin täytän 40 elokuussa, mutta ei ahdista yhtään. Se on pelkkä numero, ei sillä ole väliä. Tällä hetkellä tunnen itseni sisäisesti ihan samaksi ja yhtä elinvoimaiseksi kuin kaksikymppisenä, joten en koe mitään tarvetta miettiä ikääni. Ehtii sitten, jos tulee sairauksia tai ikä alkaa konkreettisesti tuntua jotenkin - en ala sitä terveenä ja energisenä murehtimaan.

Vanhempani ovat jo seitsenkymppisiä ja hekin ovat terveitä eivätkä yhtään "vanhan oloisia" ja väsyneitä, mikä sekin antaa toivoa siitä ettei elämä todellakaan ole lähelläkään sitä että olisi ohi, tai loppuelämä jotain kurjaa. Vanhempieni mielestä elämä on eläkkeellä vasta todella alkanut!

Kyllähän se tuossa iässä vähän kirpaisi, kun iän eka numero vaihtui neloseksi. Mutta se on ohimenevää, usko pois. Olen nyt 54-v, ja ihan onnellinen. Olen löytänyt elämääni miehen, olemme kihloissa ja menemme naimisiin tänä vuonna. En nyt tarkoita sitä, että se mies elämässä olisi ainut autuaaksitekevä, mutta antaa onnen tunteen. Mä olen duunissa, mutta mulla on ihan kivaa myös yksityiselämässä. En ole vielä pystyynkuollut ;)

Säälittää nämä jotkut ketjussa vastanneet naiset, sen siitä saa kun elämä on ollut objektina oloa eikä ole kehitetty sitä TÄRKEINTÄ, eli henkistä pääomaa. Kun elämä on pyhitetty miesten mielyttämisellä ja objektina ololle niin nainen jää tyhjän päälle kun se tärkein asia - eli ulkonäkö rapistuu. Voi, voi, nyt on teillä hyvää aikaa kehittää sitä sisintäkin kun naama rypistyy. Toivon todella etten ole noin säälittävä kun vääjäämättä täytän 40 vuotta niinkun KAIKKI muutkin ihmiset, jos eivät ole sattuneet kuolla ennen syntymäpäivään. 

T: 33 v

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 10:55"]

Ei sita ikaa voi valita. Vanhempien ja haurastuvien on vain siirryttava syrjaan ja annettava kentta nuorille ja kauniille. 40 vuotias on yleensa jo tehnyt sen mihin hanet on luotu ja voi hyvin siirtya harmaiden panttereiden klubiin.

On vain myonnettava itselle, etta on jo aloittanut sen viimeisen vaiheen elamassaan eli loppukirin. 

[/quote]'

Hei vajakki. Vastaa vain yhteen kysymykseen eli miten aiot tappaa itsesi ennen kuit täytät 40? Jos olet nyt esim. 30 niin aika menee aivan sairaan nopeasti, sulla alkaa olla jo kiire että ehdit suunnitella loppusi.

Ja pliis, mäkin olen 40 ja onnellinen. Onko mua sitten elämä kohdellut kauniisti kun en huomaa edes rupsahtaneeni, saan miesten huomiota jos se nyt on elämän tärkein asia, mulla on ystäviä ja perhe. Mitä enempää voisin edes pyytää?

Ihan KAIKKi vanhenevat joten miksi ihmeessä hävetä ikäänsä??? En vaan voi tajuta.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 12:12"]

Mä olen 25-vuotias ja toivon että nelikymppisenä olen itsevarmempi ja olen päässyt pakkomielteestä ulkonäköön yms.

tämä 25 vuotta tuntuu myös pahalta. Pitäisi olla jo aikuinen mutta jotenkin tosi heikolla pohjalla kaikki. Nyt alkaa vasta tajuamaan että lapsuudesta ne ongelmat ovat alkaneet ja kehittynyt todella surkea itsetunto :,( 

nyt olen yksin ja aikuinen eikä tukea ja turvaa. pelottaa jos nelikymppisenä olen yhä pikkulapsi. Hui...

[/quote]

Mulla oli tosi paha ikäkriisi 25-28-vuotiaana. Onkohan se joku yleinenkin ongelma, että tuossa iässä iskee? Etenkin täytettyäni 28, se luku tuntui tosi "aikuiselta" ja paljolta. Kun täytin 30, niin ei mulla silloin kriisiä ollut vaikka aina puhutaan 3-kympinkriisistä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:57"]

35: Tietenkään et ole yksin vastuussa vaimosi onnellisuudesta, mutta tiesitkö, että omasta käyttäymisestäsi olet. Käytöksesi, tekemiset ja tekemättä jättämiset,  sanomiset ja sanomatta jättämiset, niillä on merkitystä, jopa enemmän kuin tuolla "onnelliseksi tekemisellä". Minua mies on laiminlyönyt, kohdellut huonosti, vedättänyt lähes koko liittomme ajan. Alan olla väsynyt ja kyllästynyt siihen. Toki miehen mielestä hänessä ei ole mitään vikaa, minussa ainostaan.

[/quote]

Minussa on tietysti vikoja - kutenmyös vaimossani.

Se hieman harmittaa, kun näissä keskusteluissa(kin) lähes poikkeuksetta todetaan, että ainoa syy vaimojen "sekoamiseen" on siinä, että mies on kohdellut naista huonosti. Eli syy on aina miehessä - tästä sitten haetaan oikeutus "omiin tunteisiin".

Omia kokemuksia tietysti kaikki käyttävät vertailukohtana muihinkin. Ts. jos itseä on kohdeltu huonosti, se on myös oletusarvona muiden tilanteeseen.

35 (10)

Mielestäni nelikymppisten pitäisi olla tyytyväisiä esimerkiksi jo aiemmin mainittuun henkiseen pääomaan, jota on vuosien varrella karttunut. Luultavasti olette tässä iässä saavuttaneet hyvän aseman työmarkkinoilla ja oma talouskin toivon mukaan on terveellä pohjalla. Vapaa-aikaa on varmasti enemmän kuin esimerkiksi parikymppisillä opiskelijoilla tai pienten lasten äideillä.

Nauttikaa elämästä, ei sitä kannata hukata ainakaan ikänsä suremiseen. Kerran täällä vain eletään.

No hei höh ja pöh. Nelkyt ei oo mitään... Aatteles, että sulla on vielä 40 vuotta ennen kuin olet 80 vuotias mummo ja mummoilla vasta hauskaa onkin :D

Pidät vaan terveydestäs huolta, niin jaksat tehdä kaikkea mahdollista. Katso Aira Samulinia ja näitä muita ikinuoria julkkiksia. Ne viis veisaa mikä numero on nollan edessä, tanssii ja bailaa nuorten miesten kanssa. Se on ihan sun asenne, että kuinka paljon se ikä vaikuttaa. 

Mun mielestä vanheneminen on jollain tavalla upeeta :) Ois upeeta, jos sais täyttää 100 vuotta.

Kuinkahan paljon mua mahtaa sitten ahdistaa kun täytän 40, kun ahdistaa jo näin 28-vuotiaanakin...?

Täytän toukokuussa 40 ja asia lähinnä huvittaa. Useat ystävistäni ovat jo täyttäneet 40 vuotta ja yhdelläkään meistä ei ole ollut mitään ikäkriisiä - tuskin tuleekaan. Ulkonäöstä ja vanhenemisesta ainoastaan vitsailemme, vaikka ikäisiemme näköisiä olemmekin. Aloin harmaantumaan jo 25 vuotiaana, joten sekään ei ole mikään uusi asia. Lapset ovat juuri kivassa ja järkevässä iässä, vanhempani ovat meneviä 70 vuotiaita, miehen kanssa olemme olleet kohta 20 vuotta yhdessä ja työni on mukavaa. Suunnitelmia riittää ja innolla odotan joka ikistä tulevaa päivää. En keksi tästä iästä yhtään huonoa, en vaikka koko tämän kirjoittamisen ajan olen sitä yrittänyt miettiä.

Pitäisikö ap:n ja muiden ikänsä takia masentuneiden käydä jutustelemassa lääkärin kanssa? Eihän tuollainen ole mitään normaalia, melkein lääkitystä jo suosittelisin...

Höpsistä. 

Mä täytän myös tänä vuonna neljäkymmentä eikä mulla ole mitään kuvailemiasi tuntemuksia. Ei hävetä eikä ahdista. Olenkin ajatellut että sitten kun se tunne tulee, se taitaa tulla aivan hillittömänä vyörynä kun ei vielä tähän ikään mennessä ole ollut yhtään ikäkriisiä.

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 16:42"]

Pitäisikö ap:n ja muiden ikänsä takia masentuneiden käydä jutustelemassa lääkärin kanssa? Eihän tuollainen ole mitään normaalia, melkein lääkitystä jo suosittelisin...

[/quote]

Päin vastoin, nuo ajatukset nimenomaan OVAT normaaleja. 

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:30"]Täytän muutaman kuukauden kuluttua 43 v., mutta ei kyllä ahdista yhtään. Lähinnä naurattaa tällanen lukema :D Miten hitossa noita vuosia on kertynyt jo tuommoinen määrä?! :) Silti, ei pukkaa ikäkriisiä, ei.

Kyllähän sitä toki välillä katsoo itseään peilistä ja ihmettelee, kuka kumma keski-ikäinen sieltä katselee takaisin. Siitäkin huolimatta koen eläväni nyt elämäni parasta aikaa. Ehkäpä siksi, että lapset ovat vielä pieniä, perhe-elämä on mallillaan, kunto ok ja aivotkin pelaa vielä sen veraan hyvin, että töiden ohessa luen itselleni mahdollista uutta ammattia.

Joten alkää nyt ikäiseni naiset hanskoja vielä lyökö tiskiin! Meillähän on edessä vielä vuosikymmeniä energistä ja hyvää elämää! (Toki aina voi sairastua tai tulla elämässä muita isoja murheita, mutta niinhän voi käydä huomattavasti nuoremmallekin.) Joten häntä pystyyn ja kuono kohti kevättä :D

[/quote]

Samaa mieltä. Valmistun nyt nelikymppisenä uudelle alalle, ja hyvä työpaikkakim löytyi harjoittelun kautta. Avioliitto ja perhe-elämä sujuu mukavasti. Lapsistakin on tullut pärjääviä kivoja koululaisia. Ulkonäkö toki on vähän rapistunut, mutta se ei onneksi koskaan ole ollut ihan ykkösasia itselleni.

Minä täytän 50v jo tänä vuonna ja vieläkään ei ole tuollaista tunnetta. Koen itseni vahvaksi ja voimakkaaksi ja viehättäväksi keski-ikäiseksi naiseksi, joka astuu uuteen elämäntilanteeseen, kun kohta viimeinenkin lapsi muuttaa pois.

Odotapa kun täytät 50. Mä täytin.

40-v. on vielä nuoti!!

Täytän 40 parin vuoden päästä eikä ahista yhtään. Nykymaailma on käsittämättömän ulkonäkökeskeistä ja pinnallista. Noin minäkin ajattelin vielä jokin aika sitten, mutta kun sain välit kuntoon Korkeimman kanssa, arvot heittivät häränpyllyä. Nyt ei voisi ulkonäköasiat, juorut ja skandaalit enää vähempää kiinnostaa. Suosittelen :)

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 11:08"]

Minä täytin 40 viime vuonna. Ensimmäiset todelliset terveysvaivat alkoivat myöskin viime vuonna. Sitä ennen olin aina terve. Nyt olen toipumaan päin, mutta se oikein korosti matalaa fiilistä mikä tuohon numeroon liittyi... Lisäksi olen huomanut alkaneeni flirttailemaan nuorille naisille (olen siis mies). Varmaan aika säälittävää, mutta liittyy ikäkriisiin. Toisaalta päivä on pelastettu kun 20-30 vuotias nainen vastaa flirttiin tai flirttailee itse. Toisaalta nyt harrastan liikuntaa enemmän kuin koskaan ennen. Nyt sen merkityksen ymmärtää.

[/quote]

Nelikymppisiä naisia haukutaan täällä pinnallisiksi jos he harmittelevat menetettyä ulkonäköään, mutta nelikymppiset miehet puolestaan on ihan ok jos he flirttailevat pinnallisen ulkonäkökeskeisesti vain nuorten naisten huomiota hakemalla.