7-vuotiaan yksin liikkuminen

parempi pitää huolta kuin katua jälkeenpäin. paljon häiriintyneitä liikkeellä ja liikenne on aina uhka.

Kyllä tuon ikäiset jo osaa kulkea ja saa kulkea! Osaavat mennä tienkin yli. Suurin osa kulkee koulumatkansa jo tuossa iässä. Onhan sillä merkitystä missä asuu ja lähiössä mekin asutaan, mutta musta asutaan hyvinkin rauhallisella ja turvallisella alueella Eikö lapsesi saa kulkea koulumatkoja yksin?

Lapset ovat persooniltaankin erilaisia. Ensimmäisen lapsen kohdalla olin aika lailla samaa mieltä kanssasi - mutta nyt taas syksyllä kuusi vuotta täyttävä pikkusisar on jo ihan eri tavalla itsenäisempi kuin isosisarensa. Tähän kakkoseen luotan enemmän ja hän Haluaa eri tavalla itsenäisyyttä jo pienempänä.

Tehkää siis niin kuin itse parhaaksi näette. Lasta ei pidä pakottaa liikaan itsenäisyyteen liian varhain.

No koulun alkuun on vielä pari kuukautta, sitä asiaa mietitään sitten syksyllä. Koulu ei ole meillä ihan lähellä, sinne on n. vartin kävelymatka (aikuisen reipasta kävelyä) eli lapsen tahdilla n. puoli tuntia. Ainakin alustavasti olemme ajatelleet vievämme lapsen ainakin syyslukukauden ajan kouluun aamuisin ja hakevamme iltapäiväkerhosta.

Kiva, että joku on myös samaa mieltä kanssani. Kyse ei ole siitä, että lapseni olisi arka vaan siitä, että hän on impulsiivinen ja liiankin rohkea. Ajatuksissaan saattaisi ihan hyvin vaikka kävellä auton alle, en luota yhtään siihen, että osaisi varoa ja muka aina muistaisi katsoa joka suuntaan, tuleeko autoja. Mielestäni vanhemmat ottavat liikaakin riskejä kun jättävät pienet koululaiset oman onnensa nojaan - itse en kestä ajatusta, että jotain tapahtuisi, koska valvonta on riittämätöntä.

Toki ymmärrän, että tietty itsenäisyys on myös toivottavaa, ja lapsi myös hyötyy siitä tiedosta, että häneen luotetaan. Tätä pitää kuitenkin minusta harjoitella hitaasti ja pitää silmällä, että lapsi todella toimii niin kuin on sovittu.

Meidän elokuussa 7v täyttävä kulkee itsekseen tässä omakotitaloalueella kavereilleen. Fillarilla hän ei saa yksin liikkua, kun hänen pyöräilynsä on niin epävarmaa. Samoin kaverit kulkevat itsekseen näitä lyhyitä matkoja, osa fillarillakin. Hän alkaa kulkemaan yksin myös kouluun syksyllä eli pakko on luottaa kulkemaan näitä omia nurkkiakin. Poika on kyllä hyvin varovainen, en ole huolissani auton alle menosta tms. ainakaan kun hän on yksin liikkeellä. Pojalla, kuten kavereillaankin on puhelin aina mukana.

On niin vaikea ottaa kantaa kun ei tiedä, millainen esimerkiksi nron 7 omakotialue on. Meillä yhdelle kaverille olisi n. parinsadan metrin matka, matkan varrella monia pihateitä yms, vaikkei tienylitýksiä olekaan. Ja siis kerrostaloja lähinnä on alueellamme. t. ap

Ei se ikä mitään merkkaa. Jotkut oppii muutaman vuoden ikäisenä, kun opetetaan ja toiset paljon vanhempana. Sama juttu kuin kysyisi kuinka vanha osaa hiihtää tai syödä puikoilla.. Mutta jäljessä olette kyllä ja pahasti..

Meillä myös syksyllä koulunsa aloittava poika, täyttää marraskuussa 7v.
Asumme pienkerrostalossa, pihapiiri muuten rauhallinen, mutta siinä ajoittain autoliikennettä.
Poika muutaman kerran ollut kaverinsa kanssa kahdestaan ulkona, mutta yleensä haluaa että joku vanhempi mukana.
Tuleva koulumatka tulee olemaan vajaat 200m, mutta joutuu ylittämään kaksi erittäin vilkasta autotietä ja olen jo pari vuotta stressannut kuinka tienylityksestä selviää.
Poju on aika rämäpää, jos kavereidensa kanssa olemme liikenteessä, mutta esim kun liikun hänen kanssa kahdestaan on todella rauhallinen ja muistaa aina katsoa tuleeko autoja ennenkuin ylittää tien.

Tai sitten vaan muut ihmiset ovat laiskoja ja lapset pärjäävät, kun on pakko? Sitä mieltä minä olen. Toki jotkut lapsista ovat varovaisia, mutta huolestuttavaa on juuri se, että kulkiessani lasteni kanssa näen jatkuvasti, miten "varovasti" ne pikkukoululaiset tuolla kulkevat. Eikä äidille ja isälle välttämättä kerrota kaikkea, missä ollaan oltu jne. Ehtiihän sitä kasvaa isoksi, miksi pitää kiirehtiä?

Meidän pojat on tuossa iässä saaneet liikkua aika vapaasti. Nyt nuorempi täytti 7 maaliskuussa ja kulkee pyörällä korttelin-parin sisällä rauhallisella okt-alueella. Luvan kanssa saa mennä kauppaan mikä on n. 500 metrin päässä. Tilanteita on toki erilaisia, mutta pikkuisen ylisuojelevalta kuulostat kyllä minustakin. Kyllä tuon ikäinen voi jo vähän oppia pärjäämään itsekseenkin.

Ihan uteliaisuudesta kysyn että kuinka pitkä on lapsesi tuleva koulumatka? Uskaltaisiko lapsesi liikkua yksin lähialueella (vaikkapa korttelin sisällä), vai onko kyse siitä että sinä et uskalla häntä päästää?

Minusta kuulostat hieman ylisuojelevalta. Moni lapsi aloittaa koulun elokuussa eikä ole täyttänyt vielä seitsemää. Kuitenkin ekaluokkalaisen koulumatka voi olla 2,5km suuntaansa ja se pitää kulkea yksin. Minusta ainakin olisi pian 7v täyttävän hyvä osata ja uskaltaa kulkea oman kodin lähettyvillä ilman aikuista saattajaa.

No meillä tuo juuri 7v. saa aika vapaasti kulkea "kylillä" (hyvin rauhallinen paikka, jossa asukkaitta vajaat 600. Kerrostaloja viisi ja loput asunnoista ok-taloja). Tietenkin pitää tulla ilmoittamaan jos menee hakemaan kaveria tai siirtyy toiseen paikkaan (esim. leikkipuistosta jalkapallokentälle).

Tuossa noin viisivuotiaana alettiin "harjoitella" yksin ulkona olemista. Ensin poika sai mennä edeltä etupihalle, minä tulin pikkusiskon kanssa perässä hetken kuluttua. Myöhemmin sai olla etupihalla yksin ja noin kuusivuotiaana sai mennä leikkipuistoon yksin (on tuossa 100 metrin päässä).

Nyt 7-vuotiaana saa tosiaan mennä aika lailla vapaasti. On osoittanut, että osaa noudattaa ohjeita jne. Syksyllä poika joutuu kuitenkin kulkemaan koulumatkat yksin (nooh, matkaa ei ole kuin reilu 100 metriä per suunta).

Meillä on kyllä kiellettyjä paikkoja, joihin ei ole mitään asiaa (laiturit, kalliot ja aallomurtaja) mutta pojalle on teroitettu jo ihan pienestä pitäen, ettei mihinkään noista saa mennä yksin. Aina pitää olla aikuinen mukana. En silti lainkaan epäile, etteikö tulisi tulevaisuudessa rikkomaan sääntöjä mutta karu tosiasia on se, ettemme voi kulkea esim. 10-vuotiaan perässä koko ajan. Nyt lapsella ei noihin paikkoihin ole hinkua, koska ne on niin läpitutut, ettei siellä ole mitään mielenkiintoista. Mieluummin leikitään sitten vaikka hiekkalaatikolla tai rakennetaan majoja tuonne metsikköön.

Täällä ei tuon ikäisiä lapsia ole montaakaan ja olemme vanhempien kanssa keskustelleet noista säännöistä ja ne ovat aika lailla yhtenevät (eli kaikilla lapsilla on kielto em. paikkoihin). Tähän mennessä kukaan ei ole niihin myöskään mennyt.

Loppujen lopuksi oma poikamme on aika harvoin yksin ulkona, koska meillä on myöskin tuo kuopus, joka vaatii vielä valvontaa ulkona. Pojasta on myöskin mukavampaa, kun äiti tai isä on mukana, kunhan emme sekaannu leikkeihin =)

Pointtini on se, että lapsi on sitä tyyppiä, joka unohtaa herkästi säännöt ja ohjeet. On tosi kiltti, mutta kun innostuu jostain tai kaveritkin menevät, lähtee surutta mukaan. On esimerkiksi lähtenyt puiston alueelta ilman lupaa kavereiden kanssa kun olemme olleet kuopuksen kanssa mukana. Vaaranpaikkoja on paljon. Talomme vieressä on vaarallinen risteys. Pudotuksia on myös lähialueella (kallioita). Lisäksi joskus ulkona liikkuu epäilyttävää porukkaa (juoppoja yms).

Nämä lapseni kaverit, jotka saavat liikkua yksin, liikkuvat tosiaan aivan itsenäisesti. Menevät kaverille kylään, sitten puistoon, sitten kauppaan. Kännykkä kaulassa, mutta ei sillä paljon soitella. Kyllä minusta vanhempien pitäisi tarkkaan tietää, missä tuon ikäinen lapsi liikkuu.

Ylempänä kirjoitinkin lapsen koulumatkasta, joka on melko pitkä. Usein suomalaislapset laitetaan kulkemaan yksin kouluun, ovat he sitten valmiita tai eivät, koska on pakko (vanhemmat eivät ehdi tai pysty viemään lasta kouluun).

Oletko ap varma, että syksyllä ei koskaan tule tilannetta, että lapsen pitäisi selvitä sinne kouluun yksin? Minusta tuossa teidän systeemissä on se vika, että lapsi ei ole saanut harjoitella turvallisesti mokaamista. Kun on pieni ja pienet piirit ne mokat on pieniä ja niistä selviää pikku naarmulla ja lapsi oppii kummasti noudattamaan niitä ohjeita. Nyt sinä laitat lapsen, joka ei edes tiedä miten koulusta pääsee kotiin saati, että osaisi oikeasti niitä autoja katsoa, kun ei ole ikinä ollut hommasta vastuussa, niiden lasten sekaan, jotka tulevat ja menevät ehkä liiankin vapaasti. Lapsellasi ei ole siis mitään käsitystä kyvyistään ja voipi lähteä ja touhuta liiankin rohkeasti, kun ei ole ikinä säikähtänyt, kun sinä olet pitänyt kädestä koko ajan. Jos kouluun menevä lapsi ei saa kulkea pihatietä yksin 200m niin aika heikot on taidot selvitä siinä maailmassa missä muut ton ikäiset elävät. Se on kivempi tajuta autojen vaara pihatiellä, missä on nurtsia molemmin puolin tietä mihin kurvata turvaan kuin keskellä vilkkaasti liikennöityä tietä.

Mistäs sinä nro 16 niin päättelet, että "minä olen pitänyt kädestä koko ajan". Lapseni on leikkinyt melko itsenäisesti esimerkiksi läheisessä puistossa kavereidensa kanssa, vaikka olenkin ollut kuopuksen kanssa mukana. Lisäksi nyt on muutaman kuukauden ajan saanut olla pihalla kaverin kanssa ilman aikuista. Aiomme kyllä käydä koulureittiä läpi, mutta kun kuopus viedään vieressä olevaan päiväkotiin joka aamu niin ekaluokkalaisella ei ole tarvetta kulkea sinne yksin.

Kuten aiemmin mainitsin, lapsi on toiminut vastoin sääntöjä joskus kun hänelle on annettu vapautta enemmän (esim lähti puistosta kavereiden mukana, vaikkei ollut lupa). Ja en ole puhunut 200 m pihatiestä, vaan että kaverille on noin 200 metrin matka, jonka varrella on useita jalkakäytävälle johtavia pihateitä (esim kaupan parkkipaikalta), jotka vastaavat helposti tien ylitystä, paitsi että lapsi ei ehkä muista aina katsoa, tuleeko autoja vai ei.

Onhan se nähty, kun kouluikäisetkin lapset esimerkiksi hukkuvat, vaikka heille kuinka on teroitettu, että yksin ei mennä rantaan eikä koskelle jne. Ei se lapsi aina välttämättä tottele, kaikki sääntörikkomukset eivät vaan tule vanhempien tietoon. Ei se vaadi kuin sen yhden kerran kun kulkee huolimattomasti tien yli ja auto ajaa päälle. Toki näitä taitoja on harjoiteltava, mutta ihmettelen sitä, että monien mielestä on ok vaan pistää 7-vuotias lapsi ovesta ulos ja yksin harjoittelemaan näitä taitoja.

minä saatoin ekaluokalla lastani pois koulusta ensimmäisten viikkojen/kuukausien aikana. Tämä järjestly oli ihan sen takia, että kotimatkani meni koulun ohi ja oli helppo katsoa jo koululla että kaikki tavarat on mukana jne (ekaluokkalaiset unohtaa ja hukkaa tavaraa ihan hirveästi...). Opeteltiin pikkuhiljaa sitä kulkemista.

Ensin käveltiin yhdessä, sitten vähitellen systeemi muuttui ja lopulta ei tarvinnut olla edes kotipihassa vastassa.

Nuo viikot/kuukaudet oli kyllä erittäin opettavaisia. Näin aivan uskomattomia suorituksia mitä pienet lapset kotimatkallaan tekivät! Joku jopa heittäytyi keskelle tietä makaamaan. osalla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä miten liikenteessä toimitaan. Aikuiset luottaa ihan älyttömästi noitten pienten kykyihin! Olen erittäin yllättynyt siitä, että nuo lapset pääsivät kotiinsa kaikki raajat tallella.

ap, teillä on vielä hyvin aikaa opetella. Käykää kesällä koulumatkaa läpi ja miettikää mitä missäkin kohdassa tehdään.