Auttakaa! Miten saan isoveljen lopettamaan pikkuveljen kiusaamisen?

Ja sori otsikon virhe, siis pikkusiskon kiusaamisen :)

Ap

Nollatoleranssi. Vaatii sinulta paljon kun tilanne on päässyt tuohon pisteeseen. Sun on oltava näiden kahden välissä niin kauan kunnes sanoma menee perille. Lahjonta ja rangaistukset mukaan kuvioihin. Siis kirjaimellisesti olet niiden välissä estämässä kiusaamisen.

Miten suuri ikäero heillä on? Meillä kaksi tyttöä, eroa vähän kaksi vuotta. Sopuisasti on mennyt. Kinaa syntyy yleensä vain lomilla, kun ollaan liian pitkään ilman kavereita jne

Näistä toinen on kiivas ja toinen rauhallinen, mikä selittänee osin tuon sovun. Toinen ei lähde mukaan toisen tussahduksiin.

Fyysisen satuttamisen kanssa olisin kyllä täysin ehdoton.

Isompi ei taida enää olla leikkipuisto ikäinen, joten hän purkaa tylsyyttään siskon kiusaamiseen. Ehkäpä on aika antaa isoveljelle oma elämä omine puuhineen? Isomman elämästä pitää saada niin tyydyttävä, että siskon kiusaaminen ei ole parasta mitä hän voi tehdä.

Minut pakotettiin pitämään 2 vuotta nuorempaa siskoa aina mukana ja se oli todella ärsyttävää ja pahimmillaan vastenmielistä. Olimme luonteeltamme hyvin erilaisia ja kiinnostuneita täysin eri asioista. Nyt aikuisena sujuu paremmin.

Todellakin nollatoleranssi. Lapsi ei saa viedä keneltäkään leluja kädestä, töniä ei saa ketään, ei nimitellä eikä vainota kulkemalla perässä. Hankalaa tulee olemaan kun tilanne on noin paha. Kuulostaa kamalalta. Voimia! 

Kiitos vinkeistä. Olen mielestäni pitänytkin nollatoleranssia, siis puutun AINA ja HETI kun huomaan kiusaamista, mutta se johtaa siihen että kaikki yhdessäolomme on vain komentamista ja karjumista. Haikana katson muita perheitä puistoissa ja kaupassa, kun sisarukset vaan tepastelee vierekkäin ja äiti voi tehdä muutakin kuin huutaa.

Jonkinlainen negatiivisuuden kierrehän tästä on tullut, esikoinen kiusaa, huomaa että saa sillä aikaan reaktion, minä korotan ääntäni ja kohta kellään ei ole kivaa. Mutta kun ei jaksaisi tätä samaa aamusta iltaan! Rangaistuksena olen käyttänyt jäähyä, ja jos kiusaaminen jatkuu niin sitten talutan sisään ja leikit loppuu siihen. Mutta sitten esikoinen huutaa kuin hinaaja, eikä muka tajua tehneensä mitään väärää, ihmettelee vaan miksi joutui sisälle. Ja kun rangaistus on kärsitty, menee ehkä 10 minuuttia ja kiusaaminen alkaa taas.

Eli lapsi saa huomiota sillä käytöksellä. Mitä jos yksinkertaisest lakkaisit huomaamaata häntä aina kun hän tekee jotain tuollaista.

Minkäikäisiä lapset on?

Huutaminen ei auta ketään. Pidä kädestä kiinni koko ulkoilun ajan. Ennakoi ja estä sitä tekemästä tyhmyyksiä.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 09:36"]

Eli lapsi saa huomiota sillä käytöksellä. Mitä jos yksinkertaisest lakkaisit huomaamaata häntä aina kun hän tekee jotain tuollaista.

Minkäikäisiä lapset on?

[/quote]

Lapset on 6 ja 4. Tuota olen miettinyt, että toki hakee huomiota, mutta vaikea olla huomioimatta jos toinen paukuttaa pienempää lapiolla päähän. Ja tekee sitä silloinkun kun luulee etten näe/kuule, eli kun olen vaikka toisessa huoneessa (joo, olen vakoillut).

Nykyinen elämänne ei tyydytä isompaa vaan hänen on negatiivisella käytöksellä haettava sitä haluamaansa huomiota. Milloin olette olleet ulkona ihan vaan isomman toiveiden mukaan? Vaikka metsässä seikkailemassa, kallioilla kiipeilemässä?

Isompaa voi alkaa pahastikin turhauttamaan, jos hän on se jonka pitää aina joustaa. Turhautuminen onkin sitten mukava purkaa "syylliseen" eli pikkusiskoon.

Sillä on siis myös eskariuhman oireita. Ja muutenkin alkaa olla liian iso poika pörräämään vain teidän kanssanne. Omia poikakavereita, jokin oma ison pojan harrastus jne.

Seuraava vastaava uhmisvaihe on sitten tokalla...

Eikös nuo hiekkalaatikkohommat ole ihan liian lapsellisia kuusivuotiaalle!

Kuusvuotiaan kanssa voi jo puhua. Kerrot, että tästä päivästä lähtien käytöksen on muututtava. Sitten keksit rangaistuksen, joka on tarpeeksi kova (mikä on isommalle tosi tärkeää) ja palkinnon (jotain kahdenkeskistä ja mukavaa tekemistä teille kahdelle, mihin pikkusisko ei pääse mukaan). 

Tosta on tullu teillä jo kierre, käytösmalli, joka toteuttaa itseään. Jos omat keinot ei tepsi, niin ota yhteyttä perheneuvolaan.

Toki pojalla on omia kavereitaan, eikä hän joudu meidän kanssa puistossa kökkimään jos ei halua. Meilläpäin vaan isommatkin lapset kokoontuu lähipuistossa. Tehdään paljon asioita myös isomman mielen mukaan, käydään metsäretkillä ja pyöräilemässä jne. ja toki käy välillä minun tai isän kanssa kahdestaan jossain.

Mutta ihan varmasti totta, että jonkinlainen ajanviete/harrastus tuosta kiusaamisesta on tullut :( Haluaisin nyt vaan tietää, miten kohtalotoverit olette saaneet tällaisen kitkettyä. Eli jos pidän nollatoleranssia, todennäköisesti loppukesän ajan ulkoilumme päättyvät n. viiden minuutin kuluttua alkamisesta, mutta jos tuollainen julma ja ehdoton tapa toimii, otan sen käyttöön. Tai sitten pidän listaa, jokaisesta kiusaamisesta saa "miinuspisteen" ja kun niitä on tarpeeksi, viedään joku lelu/etuus pois, ja sama kääntäen tietysti positiivisesta käytöksestä.

Ap

onko hän menossa nyt eskariin? Voi tulla vaikeuksia siellä, jos et saa käytöstä aisoihin... Vähän kyllä ihmettelen, että olet sietänyt tätä neljä vuotta. Siskoparka!

Miinus/plussataulu, johon keräät hyvän ja huonon käytöksen. 

Eli muista kiittää ja kehua ja palkita aina kun on aihetta!

Kuulostaa varsin tutulle! Meillä 5.5v poika on 8v isosiskon ja 2.5v pikkuveljen kimpussa kokoajan! Aina ärsyttämässä, tönimässä ja leikkejä häiritsemässä. Huonoon käytökseen puututaan aina (ei todellakaan voi olla puuttumatta jos roikkuu vaikka siskon tukassa kiinni!) eikä jäähy tehoa kuin 2 minuuttia, puhe vielä vähemmän. Joskus leikkii ihan sovussa mutta monet päivät on pelkkää kieltämistä. Positiivista palautetta annetaan aina kun siihen on aihetta ja  huomiota pyrin antamaan tasapuolisesti. Valitettavasti en osaa antaa vinkkejä, kun itsekin niitä tarvitsisin...

Lähetä isompi vaikka mummolaan pariksi päiväksi. voit ihan hyvin sanoa lapselle suoraan, että menee nyt mummolaan, koska muu perhe on niin väsynyt jatkuvaan kiusaamiseen ja haluatte olla vähän aikaa rauhassa. Samalla esitätä toiveen, että kun palaa kotiin, niin alkaa käyttäytymään kunnolla tai saa taas lähteä johonkin "lomille". Saattaahan tuosta traumoja jäädä, mutta mietipä jääkö nykytilanteesta traumoja pienemmälle lapselle, eikä homma vaikuta kamalan terveeltä esikoisenkaan kohdalla.

Tuon ikäisen kanssa pystyy jo sopimaan asioita ja voitte ihan hyvin näyttää noinkin radikaalisti, miten väsyneitä olette hänen nykyiseen toimintamalliin.

Ei kun estä sitä kiusaamasta, pidät ne lapset erillään! Nappaat kädestä kiinni ennenkun ehtii tönästä. Kuljet vaikka koko ajan pienemmän vieressä, jolloin ehdit väliin aina.

Up