Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni oikeasti vielä vuosienkin jälkeen haikailee eksänsä perään?
25.08.2013 |
Tuli vaan tuon yhden keskustelun yhdestä vastaajasta, joka sanoi vielä 4vuoden jälkeen erosta haikailevansa eksänsä perään, että kuinka moni jää kiinni siihen vanhaan vielä vuosiksi? Ja miksi? Minkälainen oli erotilanne?
Kommentit (49)
Minä en haikaile, haluan vain, että se rakastaa minua edellleen eikä koskaan löydä ketään minua parempaa.
Yhden kaverin kanssa on jotain latausta, kestänyt kohta vuosikymmenen. Näemme kerran vuodessa parissa, aina kipinöi. Ei siitä kyllä tulisi mitään, koska molemmat olemme tahoillamme hirveitä ihmisiä (tismalleen samanlaisia) ja ruumiitahan siinä tulisi jos lyötäis hynttyyt yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaan yhtä eksää ihan kamalasti, vaikka suhteestamme on vuosikymmeniä :-o Vuosiin ei oltu yhteyksissä, kunnes hän otti yhteyttä. Kaipaus liittyy toisaalta voimakkaaseen seksuaaliseen vetovoimaan ja toisaalta varmaan siihen, että suhteemme päättyi väärinymmärrykseen ja eroa ei koskaan käyty yhdessä läpi.
Ex haluaisi tavata, mutta minä en suostu, koska varmasti päätyisimme sänkyyn. Rakastan nykyistä miestäni enkä näistä tunteista huolimatta halua mitään muutoksia elämääni.
Juu, ja itse olen sitä mieltä, että yksin kun jää, sitä mitä oli osaa vasta arvostaa ihan eri tavalla. Loppuen lopuksi niitä, keiden kanssa on yhteys, on harvassa.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 20:45"]
Minä olen se 4 vuotta haikaillut, ja tosiaan, siksi että mies on just sellainen jonka haluan, ero tuli aikanaan mun törkeän käytöksen vuoksi, jota syvästi kadun ja haluaisin miehen takaisin :(
[/quote]
Oletko kertonut eksällesi tuota? Yrittänyt yhteen paluuta? Onko teillä yhteisiä lapsia? Sitä vaan ihmettelen, että miksi haikailla monta vuotta tekemättä asian eteen mitään.. Ei se tilanne siitä yhtäkkiä muutu, jos sen eteen ei tee töitä. Toki jos eksäsi on jo jatkanut elämäänsä jonkun toisen kanssa niin kannattaa varmaan antaa olla, mutta jos molemmat olette vielä sinkkuja, mikä estää sinua vielä yrittämästä?
Jotenkin todella surullista luettavaa. Siinähän menee elämäkin hukkaan, jos jää tuollalailla kiinni siihen menneeseen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haikaile, eikä suhteemme olisi koskaan toiminut, mutta muistelen lämmöllä. Aivan ihana ihminen ja seksi oli loistavaa. Toivottavasti hän löytää itselleen kumppanin.
Erosta viitisen vuotta aikaa, tosin repsahduksia oli useita sen jälkeen. Itse olen nyt onnellisesti naimisissa mutta kuten sanottu, kaipaan eksääni ystävänä ja ihmisenä edelleen.
En haikaile, mutta rakastan ja tulen aina rakastamaan. Erosta 7 vuotta. Tunne on ainakin osittain molemminpuolinen. Ei tarkoituksella tavata toisiamme, kun seksuaalinen vetovoima on liian voimakas, ja kumpikin on kuitenkin tahollaan parisuhteessa ja haluaa olla uskollinen puolisolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan exä, meillä oli suhde mutta emme koskaan seurustelleet kunnolla. Vielä näin 19 vuoden jälkeenkin kaipaamme toisiamme.
Minä haikailen eksää vielä nyt 10 vuoden jälkeenkin. Meillä kummallakin on jo uusi puoliso ja lapsia. Tiedän, että jos nyt jostain kumman syystä päätyisimme yhteen, se ei varmaankaan enää onnistuisi. Enemmänkin haikailen sitä, mitä olisi voinut olla - sitä, millaisia meistä ja meidän elämästämme olisi voinut tulla yhdessä. Erosimme, kun eksä oli kahden vaiheilla, ja juuri kun hän päätti aloittaa yhteiselämän kanssani, hänen yhden yön hoitonsa ilmoitti olevansa raskaana. No, nyt tuo yhden yön hoito on hänen on-off-vaimonsa. Minulla taas on uusi mies ja ihana lapsi. Menee se elämä näinkin. Kaikkea haluamaansa ei saa, mutta täytyy osata haluta sitä, mitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 12:59"]
En ole ikinä haikaillut yhdenkään exän perään, mutta sen sijaan muutaman sellaisen, jonka kanssa ei sitten koskaan päästy kunnolla seurusteluasteelle. Tavallaan jäi ilmaan se "jos" ja kaikki se jännite ja odotukset.
Exien kanssa taas tiet on kuljettu loppuun.
[/quote]
Samantyyppinen tilanne. "elämäni rakkauden" kanssa jäimme tuolle jos-asteelle, koskaan ei oikeasti seurusteltu. kolmen vuoden jälkeen olen edelleen yksin.
Minä olen se 4 vuotta haikaillut, ja tosiaan, siksi että mies on just sellainen jonka haluan, ero tuli aikanaan mun törkeän käytöksen vuoksi, jota syvästi kadun ja haluaisin miehen takaisin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan haikaile yhdenkään perään. Kyllä ne exät on niiiiin nähty!
Tavallaan haikailen yhden perään, ja hän minun. Tavata emme voi, koska se johtaa seksiin, joka kerta. Välillämme on niin suuri tunne lataus, vielä kymmenenvuoden jälkeenkin, ettei kukaan edes sitä voi uskoa. Siltikään en voisi ikinä kuvitella olevani hänen kanssaan suhteessa, muuttunut liikaa vuosien saatossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan noin käy jos eroaa kavereiden tai perheen painostuksesta.
Meillä oli elämän tavoitteet erilaiset. Ex suoritti avoimessa kursseja, hän sai isänsä avulla huippupaikan ja kun op oli tarpeeksi, hänen hoitamansa virka vakinaistettiin ja on siitäkin saanut pari ylennystä. Minä en olisi saanut sieltä ikinä edes töitä.
Työttömäksi en halunnut jäädä joten muutin pois. Olemme 10 v sisällä nähneet 3 krt, kun hän on työnsä puolesta käynyt täällä. Olemme kumpikin naimisissa ja lapsia. Hänen vaimonsa on siivoojana, on ekonomi mutta ainoa työ minkä on saanut paikkakunnalta.
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 20:40"]
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 12:59"]
En ole ikinä haikaillut yhdenkään exän perään, mutta sen sijaan muutaman sellaisen, jonka kanssa ei sitten koskaan päästy kunnolla seurusteluasteelle. Tavallaan jäi ilmaan se "jos" ja kaikki se jännite ja odotukset.
Exien kanssa taas tiet on kuljettu loppuun.
[/quote]
Samantyyppinen tilanne. "elämäni rakkauden" kanssa jäimme tuolle jos-asteelle, koskaan ei oikeasti seurusteltu. kolmen vuoden jälkeen olen edelleen yksin.
[/quote]
Täysin sama tilanne täällä!
Mä erosin vuosi sitten , tasan. En nähny tätä jätkää varmaan vuoden aikana kertaakaan, mulla oli synttärit 31.12 ja sitten se tuli mun juhliin. Me säädettiin siellä ja tä on ihan hirveetä.
Minun ensirakkauteni oli sellainen, että häntä välillä muistelen kaiholla.. Johtuu ehkä siitä, että erosimme puhtaasti siksi, koska en ollut valmis vakiintumaan (olin 18, hän 22).. Halusin "elää".. Myöhemmin olen miettinyt, että siinä menetin elämäni miehen... Seksuaalinen vetovoima välillämme on niin suuri, että nähdessämme kaupungilla sykkeeni nousee ja alkaa kuumottaa.. Harmittaa eniten se, että satutin häntä, kun hän minusta välitti niin paljon ja minulla oli suuri tarve tehdä kaikkea muuta.. Ja loppujen lopuksi eipä tässä ole ollut mitään nähtävää, sinkkuvuosissa ainakaan.
Onneksi nykyinenkin mieheni on ihana, ja maailman paras isä, mutta siinä ensirakkaudessa on jotain. Ehkä kuitenkin siksi, että emme ikinä ehtineet kokea mitään ankeaa vaihetta tai arkea, pelkkää hekumaa vaan.. Olisi ihanaa olla ede ystäviä, mutta hän on minulle katkera ja ymmärrän : /
Täytyy myöntää, että kaipaan. Todennäköisesti sitä jatkuu loputtomiin, ellen löydä toista, mikä tuntuu epätodennäköiseltä.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan joka ikinen päivä. Meillä toisaalta on erosta vasta vähän aikaa, parisen kuukautta. Miehelle tuli omista asioistaan kriisi itsensä kanssa ja hieno suhde tippui sadasta nollaan ja kaikki meni jotenkin aivan sekaisin. Mies soutaa ja huopasi, eikä oikein ikinä tiennyt edes syytä siihen, miksi näin tekee. Menneisyyden haamut ja pitkä aika sinkkuna oli tehnyt kaiketi tehtävänsä, että pelästyi tulevaa. Toivon joka päivä vielä asioiden kääntyvän parhaaksi, kunhan antaa toiselle tilaa...