Miten te muut osaatte aina tehdä ne oikeat valinnat?

Yksi sana: intuitio. Olen aina luottanut omaani. Tulokset ovat hyviä.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 06:59"]

Yksi sana: intuitio. Olen aina luottanut omaani. Tulokset ovat hyviä.

[/quote]

hups, en lukenut edellisiä viestejä, näköjään joku muukin samaa mieltä :-) 

t. tuo edellinen

[quote author="Vierailija" time="16.05.2013 klo 05:09"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 22:03"]

Jos karkaat teininä gangsterisi kanssa festareille, ei sillä ole mitään väliä ensi syysloman aikoihin. Jos sen sijaan et hae sitä virkaa vastavalmistuneena, koska mustis miehesi ei halua sua toiselle paikkakunnalle, voit jäädä jopa loputtomaan pätkätyökierteeseen.

[/quote]

Tai sitten toisin päin: Teini ajautuu festareilla gangsterinsa kaverin kautta kokeilemaan huumeita ja tulee pöllyssään raiskatuksi. Koko loppuelämä on vaarassa mennä pilalle. Ja sen sijaan, jos aikuinen ei lähde työn perässä kauas pois, niin saa sitten kotipaikkakunnaltaan vuoden pätkän, elää onnellisena miehensä kanssa, perhe kasvaa ja äitiyslomien jälkeen tulee virka auki kotikaupungissa. Niin ne asiat järjestyvät.

Yhtä lailla voi mennä näinkin päin.

[/quote]

"Parempi on tehdä huonoja valintoja teininä, kuin opiskelijana tai nuorena ammattilaisena. Siis uramielessä. Teininä pahoistakin mokista toipuu viikossa tai kahdessa. Aikuisena vauriot voivat viedä vuosia elämästäsi."

Minustakin kannattaa kuunnella ennemmin intuitiota kuin järkisyitä. Ainakin itse olen järkisyillä onnistunut menemään paljon pahemmin pieleen kuin omia tunteitani uskomalla. Mutta en tiedä miksi tosiaan toisilla kaikki onnistuu ja toisilla ei. En suostu uskomaan, että jotkut toiset ovat niin paljon fiksumpia. Jotkut voivat olla muttei sentään kaikki.

Mä olen kerran vaihtanut työpaikan sisällä työtehtävää ajatuksella, että se on hyväksi urakehitykselleni. Pah, ei ollut. Lisäksi työnjohtajaksi tuli mistään osaamaton hikinen mies joka kähmi naisia ja teki tuhansien eurojen mokia.

Tuosta oppineena olen sen jälkeen tehnyt työpaikan ja työtehtävien vaihdokset paljon realistisemmin ja huolellisemman etukäteisselvittelyn jälkeen.

Hei, olet saanut vastauksissa mielenkiintoisia pohdiskeluja.

Alkuperäiseen kysymykseesi ajattelen, että siinä on tuulahdusta kahdesta ajattelutavasta, jotka minusta molemmat ovat väärin opittuja mielen kahleita.

Ensinnäkin uskot siihen, että kukaan voisi etukäteen tietää valintojensa seurausta. Se on lähes mahdotonta. Valinta on aina riski, etkä koskaan jälkikäteen voi tietää, mitä olisi seurannut, jos olisitkin elämän tienhaarassa valinnut toisen polun. Jossittelua ei ole. On vain se, mitä on tehnyt, sen hetkisillä resursseilla, arvomaailmalla, tunteilla yms. Elämä on kaikenkaikkiaan riski. Ja kysymys ei ole 'testistä' jossa koetehtävän lailla valitset oikein tai väärin, vaan  elämän virrasta, jossa joka hetki voi aina valita uudelleen, miten toimii niissä tilanteissa, joihin edelliset valinnat ovat johtaneet. Jos olet valinnut esim kumppanin perusteilla, jotka enää eivät sinulle elä, voit alkaa työskennellä parisuhteen toimivuuden eteen.

Toinen ajatusmalli, josta haluaisin irtisanoutua, on vertailu. Elämää voi ajatella objektina: minulle käy näin, sitten minulle tapahtui näin. Tai sitten subjektina: tämä on minun elämääni, jota ei ole kenelläkään muulla. Minä itse koen, tunnen, teen, niissä tilanteissa joissa elämä kulloinkin on. Vaikka minulle tapahtuisikin jotain (ja kaikille tapahtuu) jotain, mihin en voi vaikuttaa (kuten vaikka auto-onnettomuus), se on silti minun elämääni ja vain minä tiedän, miltä se minusta tuntuu ja mitä voimavaroja minulla silti on. Objektin roolissa jää muiden mittaroinnin, surkuttelun tai tuomion varaan: noin sille nyt kävi, pieleen sillä meni aviolittokin tms.

Itse kirkon työntekijänä uskon luomisen jatkuvan jokaisessa ihmisessä joka päivä. Mikään edeltävä ei tuomitse asioiden menevän jatkossakin pelkästään pieleen sen enemmän kuin pelkästään hyvinkään.Asiat menevät lähes aina eri lailla kuin on suunniteltu. Mutta joka päivä on uusi alku, uusi toivo, joka tilanteessa voi lähteä valitsemaan toisin vaikka olisi siihen mennessä aina valinnut samalla tavalla. Elämä on rikas, virtaava vesi, jonka olemukselle tekee hallaa kaikkinainen vertailu ja mittarointi. Riitä itsellesi, ihminen, sanotaan runossakin ja siinä on minusta paljon viisautta. Anna itsellesi ja muille anteeksi, se kuuluu siihen riittämiseen.

MInä en ole edes yrittänyt tehdä järkeviä ja oikeita strategisia valintoja esimerkiksi uran tai opiskelun suhteen. Olen tehnyt a) niitä valintoja, joita on ollut tarjolla ja b) niitä, jotka ovat tuntuneet mukavilta ja kivoilta. a-kohdalla tarkoitan sitä, että kovin monillehan meistä ei ihan mikä tahansa valinta ole edes mahdollinen. Minulla on käynyt niin hyvä tuuri, että on ollut paljon hyviä valintoja tarjolla ja hyvin tehdyn ahkeran työn ansiosta niitä on tullut lisää. Tartuin aikanaan opinskeluaikana kiinnostavaan vaikkakin hankalaan tutkimusaiheeseen, joka vähän tuurilla tuli vastaan. Sen johdosta minulle tarjottiin oman alan työpaikkaa jo toisena opiskeluvuonna. Tartuin siihen ja hoidin sen hyvin, tuli lisää tilaisuuksia ja ne poikivat lisää ja kun hoidin aina homman kotiin - en sano että koskaan mokaamatta mutta aina mokani ja osan muidenkin mokista korjaten - olen nyt ihan mukavalla kansainvälisellä tutkijanuralla. Sama pätee myös parisuhteeseen: Minulle sattui aikanaan hyvä poikaystävä ja valitsin pysyä hänen kanssaa yhdessä, vaikka opinnot veivätkin kaukosuhteeseen jne. SItä suhdetta on sitten vaalittu ja siitä on seurannut vaiheittain tasa-arvoinen avioliitto, sopuisa toisiaan tukeva kumppanuus ja hyvä perhe.

b-kohdalla tarkoitan taas sitä, että en ole osannut tehdä järkivalintoja, mutta ne valinnat, jotka alunperin ovat olleet riskejä, mutta kiinnostavia, ovat aina vieneet minua siihen suuntaan, johon oikeasti olen halunnutkin kehittyä.

Mitä ap:alkuperäiseen kysymykseen oikeiden valintojen tunnistamisesta tulee, minun mielestäni kyse ei oikeastaan siis ole siitä, että etukäteen tietäisi tai voisi tietää, että tämä tai tuo valinta tuottaa sitä tai tätä. No joissain kohdin toki voi: laittomat ja rikolliset valinnat kannattaa jättää väliin jos ei halua tuomioita, moraalittomat jos haluaa katsoa itseään peiliin jne. mutta muuten sitä ei oikein voi tietää. Mutta jokainen voi omista valinnoistaan TEHDÄ tuottavia näkemällä sitten vaivaa ja tekemällä työtä niiden onnistumisen eteen.

Kaikki ihmiset eivät osaa tunnistaa sitä omaa intuitiotaan. Täällä kun nyt moni on sanonut, että on tehnyt valinnat intuitiolla, niin se on varmasti hyvä keino onnistua valinnoissa, jos omaan intuitionsa löytää ja siihen voi luottaa. Kaikki eivät sitä löydä.

Ainakaan minulla ei ole kaikissa elämänvaiheissa ollut hyvää suhdetta omaan intuitiooni. Onneksi se sieltä sitten taas löytyi, mutta kyllä sen uudelleenlöytämiseksi piti käydä pieni sisäinen kriisi läpi. Kriisi tarkoitti tässä kohtaa sitä, että rauhoitin elämääni pariksi kuukaudeksi, jotta sain aikaa pohtia kunnolla omia arvojani ja toiveitani. Silloin perheettömänä tuo ajan ottaminen onnistui helposti.

Hyvää tuossa kriisissä oli se, että sen seurauksena olen oppinut analysoimaan intuitioitani. Eli vaikka suuntaan itseni intuitiolla kohti jotain valintaa, niin ennen lopullisen päätöksen tekemistä analysoin sen, että mitä kaikkea tuo ensisysäyksen antanut intuitioni oikeasti sisältää, mihin se pohjaa, samalla voin liittää järkisyitä intuitioni tueksi.

Harvoin valintoja joutuu tekemään niin pikaisesti, ettei yhtään ehdi pohtimaan mikä valinta on itselle parempi. En siis tee valintoja hätäisesti, vaan annan niille aikaa. Silti turhien asioden kanssa ei tarvi jahkailla, mutta merkittävien päätösten kanssa taas ei pidä hätäillä.

He jotka tekevät vääriä valintoja karsiutuvat lopulta pois. Et vain kuule heistä!!

Moni, joka on menestynyt, niin perustelee sitä niin, että on tehnyt järkivalintoja. Kuitenkin suurella osalla näistä on vaan hyvällä tuurilla mennyt valinnat oikein. Näin on käynyt mulle itsellekin. Ihan sattumalta ummikkona valitsin lukion jälkeen hyvän urapolun sen kummempia järkisyin perustelematta. Sitä on vaan helppo menestyneen jälkikäteen hehkuttaa, miten fiksu oli silloin.. Moni ei menestynyt on käyttänyt samaa strategiaa (kuten esim sinä) ja nyt miettii, mikä meni vikaan. Sulla ei vaan käyny flaksi.

mut pistäpä nyt joku esimerkki, niin mietitään tarkemmin mikä meni vikaan..

Moni, joka on menestynyt, niin perustelee sitä niin, että on tehnyt järkivalintoja. Kuitenkin suurella osalla näistä on vaan hyvällä tuurilla mennyt valinnat oikein. Näin on käynyt mulle itsellekin. Ihan sattumalta ummikkona valitsin lukion jälkeen hyvän urapolun sen kummempia järkisyin perustelematta. Sitä on vaan helppo menestyneen jälkikäteen hehkuttaa, miten fiksu oli silloin.. Moni ei menestynyt on käyttänyt samaa strategiaa (kuten esim sinä) ja nyt miettii, mikä meni vikaan. Sulla ei vaan käyny flaksi.

mut pistäpä nyt joku esimerkki, niin mietitään tarkemmin mikä meni vikaan..

En usko että kukaan tekee koko elämänsä ajan vaan hyviä valintoja, joillakin on vaan parempi tuuri kuin toisilta, ennemmin tai myöhemmin se huono tuurikin iskee itsekullekin. Kaikki huonot valinnat eivät näy ulospäin, ihminen voi olla vaikka miten onneton, mutta ulospäin on kulissit kunnossa.

Minä ainakin olen ajautunut kuin ajopuu siihen mitä olen nyt, en ole koskaan ymmärtänyt että joku voi suunnitella elämäänsä 5v kuluttua.

Mutta olen kuitenki onnellinen tässä ja yleensäkin elämässäni olen ollut, vaikka välillä onkin mennyt päin pyllyä.

Minä esimerkiksi ihmissuhteissa tein ensin parikymppisenä liudan vääriä valintoja. Kunnes sitten aloin miettimään, että ei kellään oikeasti voi olla niin huono tuuri joka ikisen miehen kanssa, vaan kyllä vika täytyy olla minussa ja valinnoissani. Itsetutkiskelulla löytyi ne jutut, missä oli mennyt vikaan ja aloin miettimään mitä minä oikeasti haluan. Nämä kun sain mietittyä, niin heti alkoi menemään paremmin.

Aloin soveltamaan noita oppeja muihinkin elämän alueisiin. Eli aloin uravalinnoissa, asunnon valinnoissa, ostostavoissa, jne miettimään, että mtä oikeasti haluan ja mikä on minulle tärkeää. Enkä anna muiden hämätä omia ajatuksiani enkä ulkoisten asioiden häiritä.

Onnistuu kyllä. Tsemppiä!

Itse olen taas huomannut, että virhepäätökset olen tehnyt järkisyiden perusteella, elämäni parhaat päätökset aina intuition varassa. Ratkaisu on tuntunut oikealta, vaikka ei ehkä järkevimmältä tai turvallisimmalta.

Itse olen taas huomannut, että virhepäätökset olen tehnyt järkisyiden perusteella, elämäni parhaat päätökset aina intuition varassa. Ratkaisu on tuntunut oikealta, vaikka ei ehkä järkevimmältä tai turvallisimmalta.

Minusta syy vääriin valintoihin elämässäsi tulee esiin aloituksessakin, ap. Teet päätöksiä väärien motiiveiden ja lähtökohtien pohjalta. Johtuuko se siitä, että et itsekään tiedä, mitä haluat? Haluatko tehdä päätöksiä jotka miellyttävät muita? Tai oletat niiden miellyttävän muita?

Mulla on vähän sitä vikaa että teen itselleni "pakkoja" lähinnä sen vuoksi, että oletan tekeväni muut onnelliseksi tekemällä tiettyjä ratkaisuja elämässäni. Ja siitä, että minun on vaikeaa määritellä oma tahtotila. Nykyisin olen oppinut kuuntelemaan itseäni ja välttämään hätiköityjä ratkaisuja. Nopeissa tilanteissa ne vaistomaiset ratkaisut eivät ole aina parhaita. Ahdistus toimii minulla oppaana elämässä. Olen oppinut tunnistamaan sen sillä usein joku vaihtoehto tai ratkaisu ahdistaa jo etukäteen. Sellaiseen ei kannata lähteä sitten mukaan. Ja koitan muistaa sen, että yleensä mikään ratkaisu ei ole pakko vaikka se siltä aluksi vaikuttaisikin.

En tiedä oliko sepustuksestani hyötyä ap:lle mutta toivon että löydät omat tapasi löytää sisimmästäsi ne oikeat motiivit ratkaisujen perustaksi.

Mä kanssa kokeilin parikymppisenä niin huonoa parisuhdetta, että seuraavan ehdokkaan kelpuuttamiseen meni useampi vuosi. Siinä kohta jo tiesi pärjäävänsä paremmin ilman miestä kuin huonon miehen kanssa.

Lukion jälkeen kokeilin "kutsumusammattia". Pari vuotta myöhemmin luin yhteishakuopasta ja palkkataulukkoa ja tein valintani sen perusteella.

Kai se äitikin jotain ismejä jätti takaraivoon hautumaan, toisaalta toisenlaisissa asioissa olisi voinut olla ihan hyväkin saada vähän neuvoja, jälkikäteen olen tajunnut ettei äitikään ilmeisesti tiennyt.

Mutta jos nuorena kokeilee kaikenlaista niin siinä vajaa kolmikymppisenä on vielä aikaa tehdä ne oikeat valinnat,

Ihmissuhteista. Parempi on tehdä huonoja valintoja teininä, kuin opiskelijana tai nuorena ammattilaisena. Siis uramielessä. Teininä pahoistakin mokista toipuu viikossa tai kahdessa. Aikuisena vaurioit voivat viedä vuosia elämästäsi.

Jos karkaat teininä gangsterisi kanssa festareille, ei sillä ole mitään väliä ensi syysloman aikoihin. Jos sen sijaan et hae sitä virkaa vastavalmistuneena, koska mustis miehesi ei halua sua toiselle paikkakunnalle, voit jäädä jopa loputtomaan pätkätyökierteeseen.

Mieti tarkkaan, mitkä sun arvot on ja mikä on sulle elämässä tärkeää. Jos arvostat materiaa ja rahaa, valitse ura sen mukaan. Ihan turha opiskella lähihoitajaksi ja valittaa, jos ei ole rahaa Vuittoniin. Jos haluat tasa-arvoisen parisuhteen, unohda ns. miestenmiehet ;) 

Olen myös huomannut kirjoittamisen auttavan, kun oma tilanne ahdistaa. Kirjoitat ylös mikä mättää ja suunnitelman tilanteen korjaamiseksi. Kirjoittaminen konkretisoi.