Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut osaatte aina tehdä ne oikeat valinnat?
15.05.2013 |
Minä olen aina, valintoja tehdessäni (ura, ihmissuhteet ym) ajatellut tekeväni hyviä valintoja, jotka sitten jälkeenpän katsottuna on tehty aivan vääristä lähtökohdista hatarilla tiedoilla ja motiivit ovat aivan vääriä.
Minusta tuntu usein siltä että muut on jotenkin paremmin selvillä siitä, mitä kannattaa tehdä esimerkiksi uran suhteen. Ylipäänsä heillä on selkeämpi näkemys siitä, mihin tähdätä elämässä. Voihan tämä olla illuusiotakin, mutta koskapa täällä tiedetään kaikki, niin kertokaa että miten te viisaat tiedätte mitä valintoja tehdä elämässä?
Kommentit (24)
elämä on tehty elettävksi- kokemuksella opii ja aivoja käyttämällä...jokainen tekee virheitä, mutta virheistä voi oppia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 22:03"]
Jos karkaat teininä gangsterisi kanssa festareille, ei sillä ole mitään väliä ensi syysloman aikoihin. Jos sen sijaan et hae sitä virkaa vastavalmistuneena, koska mustis miehesi ei halua sua toiselle paikkakunnalle, voit jäädä jopa loputtomaan pätkätyökierteeseen.
[/quote]
Tai sitten toisin päin: Teini ajautuu festareilla gangsterinsa kaverin kautta kokeilemaan huumeita ja tulee pöllyssään raiskatuksi. Koko loppuelämä on vaarassa mennä pilalle. Ja sen sijaan, jos aikuinen ei lähde työn perässä kauas pois, niin saa sitten kotipaikkakunnaltaan vuoden pätkän, elää onnellisena miehensä kanssa, perhe kasvaa ja äitiyslomien jälkeen tulee virka auki kotikaupungissa. Niin ne asiat järjestyvät.
Yhtä lailla voi mennä näinkin päin.
Mitä intuitio sitten on? Minusta intuitio on sitä, että kykenee kuuntelemaan niitäkin järkisyitä, jotka eivät ole siinä ihan mielen pinnalla. Niitä ei ehkä osaa pukea sanoiksi, mutta jostain aiemmista kokemuksista, itsetuntemuksesta, opitusta, ym. järkisyistä se intuitio kumpuaa. Järkisyyt ja intuitio eivät välttämättä ole vastakkain vaan samalla puolella. Intuitio on vain syvemmältä tulevaa järkisyytä.
Kiitos vastauksista, näissä on paljon miettimistä.
Omien valintojeni taustalla vaikuttaa näin lyhyesti tiivistettynä on oma lapsuuskotini, jossa ei ollut tilaa koskaan miettiä, kuka on ja mitä haluaa. Naisen tehtävä siinä kulttuurissa ylipäänsä oli aina väistää ja sopeutua, välttää ristiriitoja ja olla kaikille mieliksi. Miehet tekivät, naiset olivat, ja se oleminen oli näkymätöntä eikä sitä kukaan arvostanut. Tätä mallia olen sitten toistanut kolmekymppiseksi asti. Vaikka se on ollut minulle vahingollinen malli, se on ollut myös helppo ja aika vastuuton käyttäytymismalli, koska siinä ei tarvitse ottaa vastuuta itsestään. Sen kun vaan sopeutuu muiden asettamiin odotuksiin. Maailma on kuitenkin muuttunut niin, ettei tällä tavalla yksinkertaisesti pärjää eikä kehity. Sellaista sisäistä ääntä ja tahtotilaa minulla ei ole tainnut koskaan edes olla.
Olen sitten tehnyt elämäni valinnat niin, että olen hakeutunut miehiselle alalla saadakseni arvostusta. Huono valinta, en ole koskaan oikeastaan nauttinut aidosti alan töistä ja työkulttuurista, ja tällä hetkellä ala ei muutenkaan työllistä.
Ihmissuhteissa olen lähinnä halunnut olla rauhassa. Minulle on vähän epäselvää, miten ja miksi ylipäänsä olen päätynty perheenäidiksi. Pelkään että siirrän omille lapsilleni saman nössöilyn mitä itse harrastan, enkä näin jälkeen päin ajatellen ole ollut kypsä parisuhteeseen enkä lapsien saamiseen, se on vain tuntuntut jotenkin turvalliselta vaihtoehdolta.
Niin, että tässä sitä sitten pällistellään että mitä loppuelämällään tekisi, ettei enempää sotkisi asioitaan. ;)