Lue keskustelun säännöt.
Ero - ex-puoliso ei anna tavata lapsia
09.08.2013 |
Apua ja mielipiteitä kaipasin. Olen kolmen pienen lapsen isä, joka on vaimonsa kanssa eroamassa. Olen asunut toisessa osoitteessa nyt keväästä saakka ja ex-vaimo jäi lasten kanssa entiseen yhteiseen asuntoomme asumaan. Meillä on nyt erittäin riitaisat välit, ex-vaimo ei itse asiassa edes suostu puhumaan kanssani. Siispä emme ole pystyneet sopimaan yhtään mistään - asuminen, omaisuuden jako, elatusmaksut ovat kaikki edelleen auki. Isoin ongelma on, että myöskään tapaamissopimusta ei ole.
Itse haluaisin mieluiten vuoroasumisjärjestelyn puolet ja puolet -periaatteella. Ex-vaimo taas edustaa ihan toista ääripäätä. Hän ei suostu mihinkään muuhun kuin minimitapaamisiin joka toinen viikonloppu. Olen ollut lasten syntymästä saakka heidän elämässään aktiivisesti mukana ja mielestäni ihan tasa-arvoinen vanhempi ja lapsille tärkeä. Tämä tilanne on ihan toivoton. Minulle olisi todella raskasta etten saisi enää tavata lapsiani.
Olemme menossa parin viikon päästä lastenvalvojan luo, jossa keskustellaan tästä tapaamisasiasta. Niinpä ajattelin tulla tänne palstalle kysymään mielipiteitä ja ehkä neuvojakin - mitä minun kannattaisi tehdä? Onko mitään toivoa, jos emme pääse sopuun? Tiedän, että tällä palstalla on pääosin naisia ja voi olla, että täältä ei löydy ketään, joka olisi ollut vastaavassa tilanteessa, mutta siltikin. Olisiko jotain ajatuksia tästä tilanteesta? Onko mitään keinoa, jolla saisin ex-vaimon ymmärtämään, että myös lasten etu on, että säilyttävät läheisen yhteyden isäänsä?
Kommentit (117)
Ei ap.n vaimolta ole viety kaikkea, vaikka jotkut niin väittävät. Hänellä on lapset ja koti. Kun nainen tekee saman kuin ap eli lähtee toisen miehen matkaan, silloin mieheltä menee ihan kaikki, myös lapset ja koti. Tasa-arvosta ei silloin paljon huudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kyllä, että lasten arjesta huolehtiminen on monessa perheessä jäänyt äidin vastuulle. Meillä se ei ole mielestäni niin mennyt. On totta, että vaimo piti vanhempainvapaat, mutta ei tosiaan yhtään hoitovapaata, itse olin isäkuukaudella jokaisesta lapsesta.
Lääkäri- ja neuvolareissuja minä olen huolehtinut enemmän kuin vaimo. Olen hoitanut päiväkotiin viennit ja haut. Olen vastannut kaikista ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, vaimo ei ollut varsinaista kodin hengetär -tyyppiä.
Ja tällä hetkellä tosiaan ex on pahasti pois tasapainosta ja ihan aidosti olen ollut jonkin verran huolissani miten kykenee huolehtimaan lapsista. Hänellä on taustalla myös mielenterveyden ongelmia, aika lieviä, mutta kumminkin. Ehkä osin tästäkin syystä olen aina tuntenut olevani vastuussa lapsista ja hiukan vaimostakin ehkä enemmän kuin isät yleensä. Ja siksi syyllisyys nyt erotilanteessa on hirveä. Luulen, että ilman tätä uutta naista en olisi ikinä pystynytkään jättämään häntä vaikka olisin halunnut.
Isien asema näissä asiossa on luultua parempi ja isien aseman on vahvistunut. Sinun on nyt ensi arvoisen tärkeää nostaa asia esiin, näyttää ettet halua vieraantua lapsistasi ja etkä tahdo miksikään viikonloppuisiksi.
Ja muistat ettei sinun ole pakko suostua ihan mihin tahansa eikä muutenkaan lapsen koko elämänkohtalon ratkaisevia kauaskantoisia ratkaisuja kannata sopia, kuin määräajaksi niiden muuttaminen on jälkikäteen paljon hankalampaa.
Se etu tässä on, että aikuisten välit eivät ole se ensinmäinen huoli, eikä eroon haeta syyllisiä vaan lasten etu ratkaisee. Eikä ole kyse kilpailusta kumpi on ollut parempi puoliso vaan kummalla ne paremmat edellykset on tukea lapsen kehitystä ja kasvua.
Voisitteko aikaistaa lastenvalvojalla käyntiä? Tai sitten voisit tässä välissä kysyä neuvoa asianajajalta? Se toki maksaa, mutta ei pelkkä neuvon kysyminen maksa tuhansia, vaan vasta jos joudutte käräjöimään. Kirjaa paperille kaikki, mitä haluat.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:02"]
Olen vapaaehtoisesti muuttanut pois, kun ex käski. Jätin hänelle kaiken - kodin, lapset. Olen pyydellyt anteeksi ja pyrkinyt sopuun, tukenut taloudellisesti, täysin vapaaehtoisesti ilman mitään elatussopimuksia.
Ainoa mitä haluaisin itselleni on säilyttää yhteys lapsiin. He ovat vielä niin pieniä, että viikonkin erossaolo on heidän elämässään ikuisuus. Jos tapaisin heitä jatkossa kahden viikon välein, menettäisin väkisinkin sen läheisen suhteen mikä meillä on ollut. Ja ei minulla tässä tilanteessa ole aikaa jäädä vuodeksi odottamaan exän leppymistä. Lapset kasvavat koko ajan ja aika nopeasti etääntyvät minusta.
[/quote]
Valitettavasti tämä on se pettämisen hinta.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sinun olisi pitänyt ajatella asiaa ennen pettämistä. Fiksuinta olisi ollut hoitaa ensin avioero pois alta siististi ja vasta sen jälkeen katsella uusien naisten perään.
Vai kuvittelitko, että sivusuhteesi paljastuttua ja avioeron toteuduttua te iloisesti soittelette exän kanssa päivittäin lasten asioihin liittyen? Sinähän petit vaimoa AVIOLIITOSSA. Avioliitto on pyhä eikä siihen kuulu millään tavalla kolmannet osapuolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenvalvojan aikaa on nytkin odotettu jo pitkään. Lomien takia siellä on ilmeisesti todella paha ruuhka.
Lakimieheen minun täytyy olla ehdottomasti yhteydessä. Jotenkin vain tämän kaaoksen keskellä ei ole oikein pystynyt järjestämään asioita. Ainakin voisin kysyä mahdollisuuksistani lähihuoltajuuden suhteen. Ja exänhän ei siitä vielä tarvitse tietää mitään.
Ymmärrän pointtisi mutta olet kuitenkin ihan hakoteillä. Mikään ei lasten vika! Lasten kautta ei saa kostaa vaikka olisi kuinka katkera tai petetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti sinä säännöllisesti sekä hait että veit lapset päiväkotiin/pois, lähes aina? Oletkohan nyt aivan rehellinen itsellesikään?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:13"]
Tiedän kyllä, että lasten arjesta huolehtiminen on monessa perheessä jäänyt äidin vastuulle. Meillä se ei ole mielestäni niin mennyt. On totta, että vaimo piti vanhempainvapaat, mutta ei tosiaan yhtään hoitovapaata, itse olin isäkuukaudella jokaisesta lapsesta.
Lääkäri- ja neuvolareissuja minä olen huolehtinut enemmän kuin vaimo. Olen hoitanut päiväkotiin viennit ja haut. Olen vastannut kaikista ruokaostoksista ja ruoanlaitosta, vaimo ei ollut varsinaista kodin hengetär -tyyppiä.
Ja tällä hetkellä tosiaan ex on pahasti pois tasapainosta ja ihan aidosti olen ollut jonkin verran huolissani miten kykenee huolehtimaan lapsista. Hänellä on taustalla myös mielenterveyden ongelmia, aika lieviä, mutta kumminkin. Ehkä osin tästäkin syystä olen aina tuntenut olevani vastuussa lapsista ja hiukan vaimostakin ehkä enemmän kuin isät yleensä. Ja siksi syyllisyys nyt erotilanteessa on hirveä. Luulen, että ilman tätä uutta naista en olisi ikinä pystynytkään jättämään häntä vaikka olisin halunnut.
[/quote]
Koit poikkeuksellisen paljon vastuuta lapsista ja vaimosta, mutta petit ja halusit eron...?
Mutta edellisistä riippumatta, tärkeintä on miettiä, mikä on lasten etu ja sitten se, miten siihen päästään. Se voi olla sinun lähihuoltajuutesi, ja minunkin mielestä sinulla on siihen mahdollisuudet (ei välttämättä tosi hyvät, mutta kuitenkin). Pysy rauhallisena ja pidä lasten etu ykkösenä ja muista, että exäsi ei ole nyt normaalitilassa eikä sitä voi häneltä vaatiakaan.
Muista myös, että lasten etu ei välttämätt ole yksi yhteen sinun etusi kanssa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:02"]
Olen vapaaehtoisesti muuttanut pois, kun ex käski. Jätin hänelle kaiken - kodin, lapset. Olen pyydellyt anteeksi ja pyrkinyt sopuun, tukenut taloudellisesti, täysin vapaaehtoisesti ilman mitään elatussopimuksia.
Ainoa mitä haluaisin itselleni on säilyttää yhteys lapsiin. He ovat vielä niin pieniä, että viikonkin erossaolo on heidän elämässään ikuisuus. Jos tapaisin heitä jatkossa kahden viikon välein, menettäisin väkisinkin sen läheisen suhteen mikä meillä on ollut. Ja ei minulla tässä tilanteessa ole aikaa jäädä vuodeksi odottamaan exän leppymistä. Lapset kasvavat koko ajan ja aika nopeasti etääntyvät minusta.
[/quote]
Valitettavasti tämä on se pettämisen hinta.
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sinun olisi pitänyt ajatella asiaa ennen pettämistä. Fiksuinta olisi ollut hoitaa ensin avioero pois alta siististi ja vasta sen jälkeen katsella uusien naisten perään.
Vai kuvittelitko, että sivusuhteesi paljastuttua ja avioeron toteuduttua te iloisesti soittelette exän kanssa päivittäin lasten asioihin liittyen? Sinähän petit vaimoa AVIOLIITOSSA. Avioliitto on pyhä eikä siihen kuulu millään tavalla kolmannet osapuolet.
[/quote]
Hinta olisi ollut ilman pettämistäkin ihan sama. Eron järkyttävien seuraus on yhteisasumisen ja arjen jakamisen loppuminen lasten kanssa olisi ap hoitanut eron tavalla tai toisella. Ja siinäkin tapauksessa vaikka nainen olisi jättänyt yhteisen kodin lasten kanssa äideillä tuntuu olevan käsitys, että lapsen voi omia automaattisesti itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska me olemme inhimillisiä niin lasten kautta tulee kostettua. Jos itse on ihan rikki niin lasten kautta kostamalla saa aiheutettua toiselle tuskaa joka varmasti tuntuu... valitettavasti...
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:23"]
Ymmärrän pointtisi mutta olet kuitenkin ihan hakoteillä. Mikään ei lasten vika! Lasten kautta ei saa kostaa vaikka olisi kuinka katkera tai petetty.
[/quote]
Täh?! Äiti ei anna tavata lapsia niin isä on se, joka kostaa lasten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:27"]
Koska me olemme inhimillisiä niin lasten kautta tulee kostettua. Jos itse on ihan rikki niin lasten kautta kostamalla saa aiheutettua toiselle tuskaa joka varmasti tuntuu... valitettavasti...
[/quote]
Jep, ajattelematta lainkaan, että eniten siinä satuttaa niitä lapsia, joiden voisi kuvitella olla tärkeämpiä kuin oman henkilökohtaisen koston..
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 13:27"]
Koska me olemme inhimillisiä niin lasten kautta tulee kostettua. Jos itse on ihan rikki niin lasten kautta kostamalla saa aiheutettua toiselle tuskaa joka varmasti tuntuu... valitettavasti...
[/quote]
Minulla on sen verran luottoa vanhempiin, että suurin osa varmasti näkee lasten edut, eikä heidän kauttaan kosta omia pettymyksiään. Ja taitaa tilastollisestikin olla niin, että eroihin nähden ne osataan hoitaa mallikkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihmettele, että aloittaja vaihtoi vaimonsa toiseen, kun kerta on tuollainen hankala. Tiedän ihmistyypin.
Ihan ensiksi, hanki perheoikeuteen perehtynyt juristi. Sinulla voi olla oikeus julkiseen oikeusapuun, kannattaa selvittää sekin. Siinäkin tapauksessa voit käyttää ketä juristia haluat, ei tarvitse siis käyttää oa-toimisto juristia.
Jos exäsi on oikein hankala, dokumentoi ihan kaikki, niitä voi käyttää hyväksi mahdollisessa oikeudenkäynnissä.
Mene tänne, saat neuvoja ja vertaistukea: http://www.kiianmaa.com/eroperhefoorumi/
Tsemppiä - älä anna periksi!
Onko se sitten lasten etu että ap yrittää saada lähivanhemmuudenkin - lyödä lyötyä? Ap:lla pyörii kiva uusperhe ja ex jää pahenevan masennuksensa kanssa yksin (tai mikä se lievä mt-ongelma olikaan). Mukava lasten sitten viettää aikaa itkuisen äitinsä kanssa. Minkä ikäisiä lapset muuten ovat?
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 11:54"]
Olen kolmen pienen lapsen isä, joka on vaimonsa kanssa eroamassa.
Itse haluaisin mieluiten vuoroasumisjärjestelyn puolet ja puolet -periaatteella. [/quote]
Kuinkahan pieniä lapsesi ovat? Alle kouluikäisiä?
Oletko tarkkaan miettinyt mitä vuoroviikkosysteemi tarkoittaa lapsille?
Oletko varma, että se on lasten etu?
Ehdota sille ex-vaimolle mieluummin vaikka joka toista viikonloppua ja yhtä tai kahta viikottaista arkipäivää kuin vuoroviikkosysteemiä.
Käsittääkseni oikeudessa ei enää määrätä ns minimitapaamisia kuin ihan poikkeustapauksissa. Viime aikoina on alettu ymmärtää, että on lapsen etu pitää säännöllistä yhteyttä molempiin vanhempiinsa.
Miten olisi esimerkiksi pe-ma joka toinen viikonloppu (vaihto esim. päiväkodin kautta) ja lisäksi yövierailu keskellä viikkoa joka viikko, jäleen vaihto päiväkodin kautta, niin teidän ei tarvitse tavata. Vuoroviikottelu ei mene välttämättä oikeudessa läpi, jos vanhempien välit kovin tulehtuneet.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2013 klo 14:03"]
Onko se sitten lasten etu että ap yrittää saada lähivanhemmuudenkin - lyödä lyötyä? Ap:lla pyörii kiva uusperhe ja ex jää pahenevan masennuksensa kanssa yksin (tai mikä se lievä mt-ongelma olikaan). Mukava lasten sitten viettää aikaa itkuisen äitinsä kanssa. Minkä ikäisiä lapset muuten ovat?
[/quote]
Säälistä ex-vaimoako kohtaan isän pitäisi lapsistaan luopua?
Ei ap ole missään vaiheessa edes puolella sanalla vihjaissut, että olisi jossain kostotoimissa exäänsä kohtaan, päinvastoin. Sen sijaan ap haluaa tavata lapsiaan mahdollisimman paljon, koska on ollut iso osa näiden elämää ja rakastaa näitä.
Ei kai se nyt niin vieras käsite ole, että isä rakastaisi lapsiaan :-o
Nimenomaan, se on LAPSEN oikeus tavata kumpaakin vanhempaansa, ei lapsen velvollisuus jos se kaikki kävisi hänelle henkisesti liian raskaaksi varjoja vahingolliseksi. Vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia pakottaa lapsiaan tanssimaan omien sen hetkisiin suunnitelmiinsa sopivin askelin.
Varmasti useimmiten on lapsen etu, että hän tapaa etä vanhempaansa säännöllisesti, mutta ei todellakaan ihan aina, eikä edes missään tapauksessa mitään lapsen kannalta liian levotonta viikko-viikko systeemiä. Lapsen pää menee ihan sekaisin kaikesta muutoksesta ja uusperhe kuvioista, ja se ei ole lapsen etu mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="10.08.2013 klo 07:52"]
Huolimatta aikuisten väleistä, lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaansa.
[/quote]