Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö pienten lasten päivärutiinista pitää kiinni orjallisesti?
23.06.2013 |
Meillä ollaan asiasta eri mieltä.
Lapsi on 1,5-vuotias ja tällä hetkellä isän kanssa kotona. Itse olin tähän saakka kotona ja kävimme paljon lapsen kanssa kylässä kavereiden ja sukulaisten luona. Kävimme tapahtumissa, ostoksilla, kaupungilla, puistoissa, ulkona kävelyllä, pyöräilemässä ja muuta kivaa. Joskus olimme kahdestaan, joskus mukana oli kavereita tai vaikkapa mummo tai täti. Kaikki sujui yleensä ottaen hyvin ja lapsikin viihtyi. Lapsi on osannut nukkua päiväunet kodin ulkopuolella rattaissa tai autossa. Ruoka on maistunut hyvin kotona ja tien päällä.
Nyt kun mies on lapsen kanssa kotona, on heillä kaikki päivät samanlaisia. Aamupala, ulos lähipuistoon, lounas, päiväunet, ulos omalle pihalle, välipala, toiset päiväunet. Sitten minä tulen kotiin, yhdessä syödään ja käydään vielä ulkona, iltapala, iltapesu ja nukkumaan.
Mies on ollut koti-isänä nyt pari viikkoa. Viikonloppuisin lapsi on nyt selvästi kiukkuisempi ja levottomampi, päiväunille on vaikeampi rauhoittua, samoin kuin iltaisin yöunille. Miehen kanssa arkisin kaikki sujuu hyvin. Minä olen sitä mieltä, että lapsi oireilee muuttunutta tilannetta ja kaikki korjaantuu, kunhan lapsi tottuu muutokseen. Mies on sitä mieltä, että lapsi menee sekaisin, jos käymme viikonloppuna kylässä, ostoksilla tai missään. Miehen mielestä myös viikonloppuisin pitää noudattaa samaa rytmiä kuin arkisin, eikä siitä saa poiketa. Tarkoittaisi siis sitä, että päiväuniaikaan ja ruokailuaikaan oltaisiin aina kotona. Mikä tarkoittaisi sitä, että voisimme poistua kotoa lapsen kanssa noin tunniksi. Eihän siinä ole mitään järkeä! Elääkö joku noin?
Mies sanoi, että voithan käydä yksin missä huvittaa ja hän on lapsen kanssa kotona. Mutta kun haluaisin, että tekisimme asioita perheenä ja yhdessä. Mummolaankaan lapsen kanssa ei muka voi mennä, kun sinne on tunnin matka ja rytmi häiriintyy. Ja kahdestaan pariskuntana emme voi käydä missään, kun lapsi ei ole tottunut vieraampiin hoitajiin. Miten koskaan tottuukaan, jos koskaan ei anneta mahdollisuutta?
Kumpi meistä on oikeassa?
Kommentit (25)
Jos ollaan kotona, eli lapsi ei ole kodin ulkopuolella hoidossa, niin rytmeillä ei ole vitunkaan merkitystä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 21:59"]
Mun mielestä ruoka-ajat, nukkumaanmeno- ja päiväuniajat sekä iltarutiinit kun pitää samana niin muun siinä ympärillä voi säätää miten haluaa.
[/quote]
Niin siis, tarkoitin että päiväunet nukutataan samaan aikaan ja syödään samaan aikaan joka päivä...mutta ei sen mikään pakko kotona ole olla... voihan sitä syödä kylässä ja nukkua päikyt autossa tms.
Meillä on kolme lasta ja olin kotona heidän kanssaan yli kahdeksan vuotta. Meillä ei ollut mitään kovin tarkkoja rutiineja, ei edes kun lapset olivat ihan pieniä. Toki sapuskat ollaan syöty suurinpiirtein ajallaan, mutta ne saatoimme syödä lämpimään aikaan lähes missä vain, vaikka metsäretkellä. Heräsimme aamulla kun heräsimme, olimme ulkona jos ilma oli hyvä, sisällä jos ulos ei huvittanut mennä ja sisällä leikit sujuivat kivasti jne. Kauppareissut saattoivat joskus venähtää, mutt ei se ketään haitannut. Ongelmia ei ole tullut kertaakaan, yhtään rähinää en muista tämän asian takia tulleen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 21:54"]
Tarkoittaisi siis sitä, että päiväuniaikaan ja ruokailuaikaan oltaisiin aina kotona. Mikä tarkoittaisi sitä, että voisimme poistua kotoa lapsen kanssa noin tunniksi. Eihän siinä ole mitään järkeä! Elääkö joku noin?
[/quote]
Siis miksi pitää olla kotona jos lapsi kerran nukkuu myös rattaissa? Ja voihan sitä syödä muuallakin vaikka haluaisi samaan aikaan syödä kuin ykleensäkin.
Pari viikkoa vasta takana. Mies vasta opettelee tätä juttua ja saattaa olla hänelle tärkeää, että on selkeä rytmi josta pitää kiinni. Tulee tunne, että asiat ovat hallinnassa kun tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Uskoisin, että meno muuttuu rennommaksi vielä jossain vaiheessa.
Lapsikaan ei ole tottunut vielä siihen, että äidin sijaan nyt onkin isä kotona. Mieti nyt itsekin.
Ei kannata tuhlata aikaa miettimällä kumpi on oikeassa. Anna miehen rauhassa toimia omalla tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 22:03"]
Jos ollaan kotona, eli lapsi ei ole kodin ulkopuolella hoidossa, niin rytmeillä ei ole vitunkaan merkitystä!!!
[/quote]
No hahhah! Kun lapsi syö ja nukkuu säännöllisesti, ei tarvitse kuunnella väsymyksestä tai nälästä johtuvaa kitinää. Kyläily ja kaupungilla käyminen eivät tietenkään estä rytmin noudattamista.
Lapselle tekee toki rutiinit hyvää, mutta kyllä miehesi nyt liiottelee.Tottakai viikonloppuisin ja joskus muulloinkin voi vähän ottaa rennommin rutiinien kanssa.Päiväunet autossa, syömään on hyvä oppia muuallakin kuin kotona jne.Mun mies jäi aikanaan esikoisen kans kotiin ja silloin myös hieman liioitteli joissakin asioissa. Sitä paitsi eihän elämästä tuu mitään jos elämä on aina samanlaista! Rutiinit toki siis tärkeitä ja lapselle turvallista tietää et niihin aina palataan, mutta hyvä lapsenkin oppia vähän sietämään erilaisia olosuhteita turvallisessa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheen mielestä rutiineja ei tarvitse noudatta pilkuntarkasti. Varsinkin loma-aikaan ja viikonloppuisin ollaan rennosti ja rentoudutaan koko perhe.
Siskoni perheen mukaan taas on tärkeää noudattaa samaa rytmiä arjet ja pyhät. Heistä noin arki toimii parhaiten.
Nimimerkillä: Juuri juhannuksen siskon perheen kanssa lusinut
Itse en osaisi elää noin aikataulutettua elämää. En ole ollut kummankaan lapsen kanssa tarkka edes ruoka- tai nukkumisajoista. Jos tosiaan lapsi on kotihoidossa, niin miksi pitäisi takertua aikatauluihin? Meillä aamu- ja iltarutiinit toistuvat suunnilleen samanlaisina joka päivä, mutta siinä välissä otetaan aika rennosti. :) Ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 22:06"]
Pari viikkoa vasta takana. Mies vasta opettelee tätä juttua ja saattaa olla hänelle tärkeää, että on selkeä rytmi josta pitää kiinni. Tulee tunne, että asiat ovat hallinnassa kun tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Uskoisin, että meno muuttuu rennommaksi vielä jossain vaiheessa.
[/quote]
Mies saa ilman muuta arkisin järjestää päivänsä niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Siihen en puutu. Uskonkin, että mies kaipaa rutiinejaan enemmän kuin lapsi.
Kyse onkin meidän yhteisestä ajasta, viikonlopuista. En minä halua kaikkia viikonloppuja kökkiä kotona, vaan haluan, että tekisimme jotain kivaa yhdessä. Miehen mielestä ei voi, koska rutiinit täytyy pitää.
Varmaan toimii sekä rennosti ottaminen että aikataulutettu elämä, jos se perheelle sopii. Mutta kun me olemme asiasta eri mieltä. Se tässä hiertää... Miten pääsisimme yhteisymmärrykseen yhteisten päivien kulusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 22:14"]
Mies saa ilman muuta arkisin järjestää päivänsä niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Siihen en puutu. Uskonkin, että mies kaipaa rutiinejaan enemmän kuin lapsi.
Kyse onkin meidän yhteisestä ajasta, viikonlopuista. En minä halua kaikkia viikonloppuja kökkiä kotona, vaan haluan, että tekisimme jotain kivaa yhdessä. Miehen mielestä ei voi, koska rutiinit täytyy pitää.
[/quote]
Mitä sä itse olet mieltä, mahtaiskohan miehesi jossain vaiheessa kyllästyä itsekin niihin rutiineihin? Jos mielestäsi voisi meno jossain vaiheessa muuttua rennommaksi, niin olisiko kauhean paha mennä hänen ehdoillaan edes jonkin aikaa. Teillä on monta vuotta aikaa tehdä kivoja juttuja.
Elämä on helpompaa, kun on rutiinit. Jos mies on lapsen pääasiallinen hoitaja, mies saa päättää, miten mennään. Hänhän joutuu sen kestämään, jos lapsi ei nuku/syö jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, meillä on aina pidetty rutiineista kiinni (lapset nyt pian 5- ja 3-vuotiaat). Vertailun vuoksi: mulla on myös äitiystäviä, jotka ajattelevat kuin sinä. Nämä äitiystävät ovat ihan pikkulapsen kanssa pärjänneetkin hyvin, kunnes lapsi on reilu 2-vuotiaana lopettanut päikkärit.
Kun ei ole selvää rytmiä, elimistö ei ala tuntea väsymystä silloin kuin pitäisi, ja sitten saa nauttia koko illan äkäisestä lapsesta, joka nukahtelee autoon tms. silloin kun ei pitäisi. Lapsellehan päiväunet ovat neurologisen kehityksen kannalta periaatteessa tarpeen viisi vuotiaaksi, mutta sehän ei onnistu ilman selvää rytmiä. Tämä nukkumattomuus onkin sitten yllättäen tehnyt ongelmaa myöhemmin, kun yliväsyneen ja ylivilkkaan tenavan kanssa ei välttämättä ole ihan riemukasta liikkua missään. Huomautettakoon, että myös päiväkodissa on selkeä rytmi elämässä, ja päiväkotiin solahtaminen on aika helppoa, kun lapsella on rytmi kunnossa. Ja muuten, kun lapset nukkuvat aina kellontarkasti, on aika helppoa sopia esim. lapsettomien ystävien kanssa kahvihetkistä tms. silloin, kun lapset ovat päikkäreillä, jos haluaa omaa aikaa. Tai tietää tarkalleen, että silloin on hyvä hetki hoitaa puhelimitse omia asioita, tai pyytää vaikka joku valvomaan lasten päikkäreitä ja poiketa itse asioilla, jos tietää että ne on helpompi hoitaa ilman lapsia.
Lapsi ei myöskään tarvitse noita "virikkeitä" eli kylässä luuhaamisia sun muita noin pienenä. Kaiken a ja o on rauhallinen ja turvallinen ympäristö ja vanhempien läsnäolo.
16!
Meillä on aina ollut tarkat rutiinit joista on tarpeen mukaan toki joustettu.
Ja silti kuopus lopetti päiväunet kun täytti 2v. ja yöunet 22-08.
Mutta poika oli ja on yhä rauhallinen tapaus...ei ikinä turhia marise tai kiukuttele.
Poika on kuin isänsä eli vähäuninen...kaikki ihmiset kun eivät ole samasta muotista tehty... ei ne lapsetkaan ;)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2013 klo 22:14"]
Mies saa ilman muuta arkisin järjestää päivänsä niinkuin itselleen parhaaksi näkee. Siihen en puutu. Uskonkin, että mies kaipaa rutiinejaan enemmän kuin lapsi.
Kyse onkin meidän yhteisestä ajasta, viikonlopuista. En minä halua kaikkia viikonloppuja kökkiä kotona, vaan haluan, että tekisimme jotain kivaa yhdessä. Miehen mielestä ei voi, koska rutiinit täytyy pitää.
[/quote]
Mitä sä itse olet mieltä, mahtaiskohan miehesi jossain vaiheessa kyllästyä itsekin niihin rutiineihin? Jos mielestäsi voisi meno jossain vaiheessa muuttua rennommaksi, niin olisiko kauhean paha mennä hänen ehdoillaan edes jonkin aikaa. Teillä on monta vuotta aikaa tehdä kivoja juttuja.
[/quote]
Pahoin pelkään, ettei ihan heti kyllästy... On aika rutinoitunut tyyppi itsekin ja siinä suhteessa ihan erilainen kuin minä. Mutta oikeassa olet siinä, että voin kai tässä vähän aikaa mennä miehen mielen mukaan.
Mies tosin jo miettii miten hän muka voi syksyllä mennä lapsen kanssa muskariin, kun se on ruoka-aikaan. Miettii pitäisikö se perua jo nyt. Voi huokaus.
Eiköhän se lapsi ikävöi äitiään ja sen takia kukuttelee äidin ollessa kotona. Rytmillä ei oo sen kanssa mitään tekemistä.
Tietenkään vauva ei kaipaa kyläilyä tai tapahtumia. Ne onkin olleet minulle mielenvirkistystä! Eikä olla joka päivä liehuttu kylillä vaan välissä on ollut rauhallisia kotipäiviäkin. Lapsi tarvitsee niitä, ei jaksa joka päivä olla menossa. Siksi ihmettelenkin miehen asennetta, kun nyt ei sitten muka voi viikonloppunakaan tehdä mitään erilaista, vaan kaikki päivät pitäisi olla tasaisen tappavaa arkea. Nyt lapsikin selvästi nauttii tekemisestä kodin ulkopuolella, katselee ihmisiä ja ihmettelee asioita. Johan siitä kasvaa mökkihöperö, jos ei koskaan pääse lähikauppaa kauemmas kotoa.
Kyllä lapset lopettaa päikkärit hyvin eri ikäisinä ihan riippumatta siitä, kuinka tiukkaa päivärytmiä ylläpidetään. Ja jotkut lapset ovat luonnostaan sellaisia, jotka kaipaavat päivästä toiseen samanlaisina pysyviä rutiineja, toiset taas ovat vähemmän rytmisiä.
Ap:n ongelmaan sanoisin, että ehkä tosiaan voit muutaman viikon elää miehesi ylläpitämän aikataulun kanssa, ehdittehän te harrastaa sitten vähän myöhemmin. :) Miehen kanssa voisi ehkä neuvotella aluksi pienistä joustoista: Mitä jos lähtisitte mummolaan lapsen päiväuniaikaan, niin hän voisi nukkua autossa? Jne.
Mun mielestä ruoka-ajat, nukkumaanmeno- ja päiväuniajat sekä iltarutiinit kun pitää samana niin muun siinä ympärillä voi säätää miten haluaa.