Tuleva yh-äiti ihmettelee...

sopimusjutut laittaa paperille. Esim. elatusmaksu, paljonko ja koska maksetaan ja samoin lasten tapaamiset, miten ja koska. Koska...vaikka te nyt ootte sovussa ja kaikki menee hyvin, niin entäs jos tulee miehellesi kuvioihin uusi nainen? Meillä ainakin alkoi heti heittää nää tapaamiset häränpyllyä, en koskaan saanut nähdä lapsiani niin kuin oli sovittu. Ja selitys oli aina, että oho, mä ihan unohdin. Että ihan kokemuksesta sanoisin tällaisen jutun. Samoin oltiin sovittu, että ei makseta elatusmaksua, vaan kaikki hankinnat hoidetaan ns. puoliksi, ja lapsen isä (lapsi asuu isällä) saa lapsilisät. No, kun tuli kuvioihin tää uusi nainen, niin alkoi tulla tekstaria, että pitäis maksaakin jotain.... Ei tietysti aina käy näin, mutta ainakin mulla kävi.

eli nyt kun olette vielä väleissä niin kaikkia raha ja tapaamisasiat paperille et on sitten mustaa valkoisella tulevaisuudessa jos tarvetta tulee. Uudet kumppanit tuovat lähes aina uudet kujeet mukanaan ja vaikka itse yrittäisi olla lapsen parasta ajatteleva ja sopivasti joustava ja avoin niin se ei välttämättä riitä.



Tsemppiä yh-eloon! Muista että avoimuus kannattaa aina ja lasten pienimmistäkin asioista kannattaa etävanhempaa informoida. Kun itse tietää olevansa lapsen asialla niin on helppo seistä selkäsuorassa ja ylväänä vaikka tulevaisuus toisikin ylläreitä.

ero tuo paljon niin hyvää kuin huonoakin eteen ja yh-äitinä ei ole helppo olla.olet kaikesta yksin vastuussa ja kaikki on tehtävä itse.siispä osaa PYYTÄÄ APUA!älä kuluta itseäsi loppuun ja yritä pärjätä kaikessa itse.pidä itsestäsi huolta ja järjestä itsellesi OMAA aikaa.

Itse paloin niin totaalisesti loppuun etten pystynyt huolehtimaan enää itsestäni,talostani enkä lapsestani(1v7kk)!onneksi sain apua nopeasti ettei tilanne mennyt niin huonoksi että olisin joutunut sairaalahoitoon.tärkeää on luoda ympärilleen tukiverkosto.itselläni on paljon ystäviä,mutta myös ammatti-auttajia kuten psykologi,perhetukihenkilö jne.niiltä on osattava pyytää apua heti kun siltä tuntuu,koska kun romahtaa on tie ylöspäin aina rankempi.

perheen hajoaminen on raskasta ja vie kauan aikaa toipua.siihen liittyy paljon erilaisia vaiheita ja tunteita.siinäkin täytyy itselleen osata antaa aikaa.vaikka nyt olet hyvissä väleissä ex-miehesi kanssa,ylä-ja alamäkiä tulee siinäkin.tunteet saattavat kuohuta ja varsinkin kun uusia kumppaneita tulee mukaan kuvioihin.

olen eronnut 1v2kk sitten ja tie on ollut rankka kaikin puolin,mutta opettavainen.olen löytänyt itseni uudelleen naisena,oppinut paljon miehistä ja oppinut pärjäämään yksin.nyt jo tuntuu että olen niin itsenäinen ja vahva etten ketään rinnalleni tarvitsekaan.eli jotain positiivistakin!Yhdyn myös aikaisempiin kirjoituksiin.selkeät sopimukset sosiaaliviranomaisten avustuksella.silloin niistä tulee virallisia.