Hei, miten voin auttaa ystävää joka kärsii huonossa suhteessa, koska uskoo avioeron olevan syntiä?

Sittenhän se on ehdottomasti avioliittoneuvojan ja -leirin paikka. Varsinkin kirkollisissa piireissä ne ovat hyvin suosittuja ja mieskin oppii hillitsemään agressiivisuuttaan ja ymmärtää, ettei se nyt vaan enää sovi. Naisen on oltava vahva myös liittonsa pelastamisessa, jotta lapsilla olisi hyvät lähtökohdat.



Ei ero ole mikään hyvä ratkaisu muutenkaan ja nainen katuisi loppuikänsä, ellei nyt tee sitä mitä aikoinaan alttarilla lupasi. Samoin mies.



Tässä voit sysätä heitä eteenpäin ja estää turhan eron, sillä se on niin helppoa puolisoiden jumittua niihin vanhoihin riita-asetelmiin, eikä nähdä ilmeistä ratkaisua ja henkistä kasvua... niinkuin jokainen eronnut pohjimmiltaan tietää.

Eräältä (arkki?)piispalta oli kysytty mielipidettä tähän, että "minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."

Hän oli todennut, että kyllä jotkut parit on yhdistänyt pikemminkin Piru kuin Jumala.



Ehkä ystäväsi on juuri sellaisessa liitossa.



Entä kristillisyyteen olennaisesti liittyvä armo ja syntien anteeksianto? Mistä syystä uskovainen ystäväsi ei halua ymmärtää, että Jeesus kuoli aikanaan hänenkin syntiensä puolesta ja hänenkin syntinsä annetaan anteeksi?

Jos hän ei koskaan syntiä tee, niin Jeesus kärsi aivan turhaan, tai röyhkeämpien ihmisten - kuten hänen miehensä! - vuoksi.

Uskovaiset on siitä jänniä epeleitä, ettei niiden päätä käännä mikään muu kuin se jumala.



Lähipiirissä oli onneton uskovainen nainen, joka ei enää olisi halunnut olla miehensä kanssa yhdessä. Sen sijaan, että olisi hakenut reilusti eroa, yritti saada miehensä hengiltä syöttämällä tälle suolaista ja rasvaista ruokaa. Perusteli tämän sillä, että ei hän miestä tapa vaan mies itse vapaaehtoisesti syö sitä ruokaa, joten tämä ei ole siis mitenkään jumalan edessä moraalitonta toimintaa. Suhde päättyi lopulta siihen, että mies otti eron.