Miten taipuu nimi Aappo?

http://fi.wiktionary.org/wiki/Aappo

aapon gene on aapon

ja hän taivuttaa nimen kaikissa sijamuodoissa kahdella p:llä.

Riikka-Riikan, Miikka-Miikan

Seppo? Jos ajatellaan loogisesti. "Ongelma" on vaan se, että kahdelle nimelle tulee samannäköinen genetiivimuoto. Mitä se haittaa?

Aappo -> Aapon vrt. Tuukka ->Tuukan tai Riitta -> Riitan. Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.

villi veikkaus?

ei ole minkäänlaista kielikorvaa :)

klusiilit k, p ja t muuttuvat astevaihtelun vuoksi geminaatasta yksittäiskonsonanttiin. sama pätee ihan jokaisessa nimessä, vaikka kuinka haluttaisiin eri lailla tehdä.



Heikki - Heikin, Miikka - Miikan

Hilppa - Hilpan, Aappo - Aapon

Matti - Matin, Hetta - Hetan

Aappo -> Aapon vrt. Tuukka ->Tuukan tai Riitta -> Riitan. Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.

Mäkin taivutan nimeäni Henriikka, Henriikkan ja mieheni omaansa Johannes, Johannesn. Lastemme nimet taipuvat Laura, Lauren ja Sara, Sarahin.

Kuten Anitta Anitan, Maritta Maritan.

Joskus halutaan, että esimerkiksi Markko-nimeä taivutettaisiin Markko : Markkon, jotta se eroaisi Marko-nimestä. Tämä on kuitenkin aika lailla suomen kielen järjestelmän vastaista, sillä kaksoiskonsonantit ovat astevaihtelussa kaikissa yleiskielen sanoissa.

Vieraskielisiä nimiä taivutetaan kuten vieraita sanoja yleensä, vaikka henkilö olisi suomenkielinen. Joskus on tul­kin­nan­varais­ta, onko nimi ”suomenkielinen”, etenkin jos kyse on sepitetystä nimestä tai jos nimi esiintyy samassa kirjoitusasussa eri kielissä; ks. kohtaa Sovinnaisnimet astevaihtelussa.

Brigitte : Brigitten

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html

on parasta valita sama tapa, jota nimenhaltija itse käyttää, jos se on tiedossa. Toisaalta on syytä muistaa, että yleiskielen mukainen taivutus on moitteeton, vaikka nimenhaltija itse ei sitä käyt­täi­si­kään.”

Nimien kohdalla sääntö tosin ei ole ehdoton, siillä nimen kantaja saa taivuttaa ja pyytää taivuttamaan nimeään kieliopin vastaisesti. Voi siis danoa myös aappon, mutta suurimmalle osalle suomalaisista tuo kalskahtaisi ikävästi kielikorvaan.

Kolmas periaate, jota kuulee puollettavan, on se, että nimen haltija itse saisi mää­rä­tä, miten hänen nimeään taivutetaan. Niinpä on tunnettua, että presidentti Ryti aikoi­naan halusi nimensä taivutettavaksi astevaihteluttomana: Ryti : Rytin. Tä­män­kin peri­aatteen noudattaminen johtaisi mahdottomuuksiin, koska saman nimen halti­joita tavallisesti on useita. Tultaisiin siihen, että samaa nimeä olisi tai­vu­tet­ta­va eri tavoilla sen mukaan, ketä nimen haltijoista tarkoitetaan. Ehkäpä pitäisi nimen taivutus ilmoittaa jo virkatodistuksessa. Jokaisen on näin ollen tyydyttävä siihen tosi­asiaan, että hänen nimensä on kielen aines, joka taivutettaessa seuraa kielen sääntöjä; nämä säännöt eivät kuitenkaan ole joka kohdassa samat kuin ne, jotka koskevat appellatiivien taivutusta.

Sirkka Paikkala kirjoittaa Kielikellossa 2/2010:

Ohjeet ovat kaikille samat ja kohtelevat kaikkia nimenkantajia tasapuolisesti. Siksi yksittäisen nimenkantajan mieltymystä, joka poikkeaa yleisen sukunimen va­kiin­tu­nees­ta taivutustavasta, ei julkisessa viestinnässä ole tarvis eikä syytäkään nou­dat­taa.

http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/kielenopas/8.4.html