Joululahjoista, olenko lapsellinen kun vedin herneet nenään?

ostamaan samanlainen kamera tytöllesi kuin serkullekin, ei voi keksiä mitään tekosyitä.

kun äitipuoleni lapset sai suksia yms hienouksia, siinä missä omat lapseni sai Aku Ankan taskukirjan.

Sen jälkeen lahjoja ei enää jaettu yleisesti, vaan lapset saavat sieltä yhden lahjan mukaansa. Minua ei kiinnosta mitä selkäni takana tapahtuu, kiinnostaa vain se minkä lapsenikin näkevät eli ei olla tasapuolisia. Mutta onneksi se loppui, kun avasin suuno!

Minä sanoisin mummolle, että lasten täytyy saada suurinpiirtein samanarvoiset lahjat. Jos toinen saa sukkahousut, niin silloin toisellekin joku saman hintaluokan lahja. Tai jos toinen saa kameran, niin saman hintaluokan lahja toisellekin.

Jos tämä ei onnistu, niin silloin on parempi jos ei anna lapsille mitään lahjoja. Kyllä niitä joululahjoa tulee omaltakin perheeltä varmasti ihan tarpeeksi.



Lapsille nuo lahja-asiat ovat tärkeitä. He kyllä tutkivat lahjansa tarkkaan ja vertailevat niitä sisarusten ja kavereiden saamiin lahjoihin.

mutta kautta aikain on joku lapsista ollut muita rakkaampi ja vastaavasti sen rakkaan lapsen lapset tulevat olemaan isovanhemmille ne rakkaimmat lastenlapset. Tätä on nähty niin omassa kuin ex-miehenkin suvussa ja sama on toistunut jo edellisissä sukupolvissa.



Joko ihminen on tarkoituksella noin ilkeä että kohtelee toisia eriarvoisesti tai sitten vaan niin totaalisen ajattelematon ja rakkautensa sokaisema ettei huomaa mitä tekee.



Eiköhän se ole ihan normaali tunne ns. vetää herneet nenään tuossa tilanteessa.

vaan siitä että lapset huomaa että joku on tärkeämpi isälleen ja isovanhemmilleen kuin muut. Lapset tietää keneltä lahjat ovat ja nyt esim kun ovat toivoneet jotain satojen eurojen juttuja niin minun pitää sanoa että en voi niin kalliita hankkia. Mutta mummi sitten ostaa ja aina yhdelle ja samalle ja tytöt eivät ilkiä pyytää samaa kun ovat tottuneet että he eivät saisi kuitenkaan:(

Ja kyllä ostan itse kaikki lahjat, enkö jo niin sanonut. Ei meillä ole sukulaisia keneltä voisi mitään toivoa. Siis kukaan muu kuin tuo iso lapsi suoraan ja sitäkään ei tiedä mitä sieltä loppujen lopuksi tulee joten sen varaan en voi laskea.

Ja en laske kyllä ex- miestä ja puolisoaan minun perheeni kanssa samaan yksikköön:O Ei meillä ole keskustelua kuka ostaa kellekin mitäkin. Ja tosiaan jos sitten jättäisin pojalle kokonaan lahjat hankkimatta että kyllä se tasan tarkkaan sanoisi että rakastan vain tyttöjä ja he ovat tärkeämpiä.

Minusta ihan tismalleen samasta kyse kuin ap:lla, että jollekin lapselle mikä tahansa on liian kallista kun toisen lahjaan laitetaan miettimättä satoja euroja. Ja lapset koululaisina ymmärtävät jo tämän suosimisen ja ovat kyselleetkin minulta että miksi näin:O

Mutta tähän sorsimiseen osallistuu myös lasten isä, vaikka puheissaan moittii omia vanhempiaan samasta. Esimerkiksi joulu eron jälkeen osti pojalle 300€ lahjan jonka ajoi hakemaan toiselta puolen Suomea. Ja mitä kahdelle tytölle... Ei mitään. Ei kuulemma ollut rahaa ja saavathan minulta lahjoja (minä hankin kaikki lahjat lapsille, ei tule sukulaisilta kuin jotain ihan pientä). Pienen puhuttelun jälkeen hankki sitten päivä ennen aattoa häthätää ostetun alennuspleikkapelin kahdelle tytölle yhteiseksi, siitäkin tunnusti että oli oikeastaan ostanut sen vain toiselle mutta laitetaan nyt molempien nimet pakettiin..

Ex-anoppi ja -appi harrastaneet samaa. Esim poika saanut heiltä kaksi kertaa uuden pyörän, tytöt eivät koskaan. Aina kun käyvät siellä on poika saanut rahaa monta kymppiä, tytöt muutaman euron jne. Poika otetaan mukaan mökkireissuille ja maksetaan ulkomaanmatka isin kanssa.

Nyt sitten poika toivoi pelikonsolia joululahjaksi(käsikonsoli) ja mummi lupasi ostaa. Tytöllä on sellainen mutta säästi siihen itse puoli vuotta ja maksoin loput synttärilahjaksi. Olen kehottanut poikaakin säästämään mutta ostaa rahoillaan mässyä ja kerran inahtaa mummille niin mummi lupaa heti.

Otan asian puheeksi mutta tuo ex-anoppi vetää herneet nekkuun kuitenkin, niin käy jos vähääkään kyseenalaistaa hänen tekemisiään.

tuo on minusta vähän eri asia. itse käsitän meidät vanhemmat samaksi yksiköksi niin että mies esim. ostaa toiselle jotain kalliimpaa tavaraa ja ei välttämättä toiselle mitään vaan minä ostan toiselle sitten leluja jos toivoo leluja, kun mies on ostanut isommalle vaikka sen läppärin. mutta meiltähän ne on.

samoin jos mummo ostaa teidän lapsista vaan yhdelle niin sehän on sulle vain hyvä kun sun ei tarvitse ostaa sille sitten mitän. tai kirjoitat siihen paketin päälle aattona niiden tyttöjenkin nimet.

parempi tilanne kuin aloittajalla, joka käytännössä saa ostaa kaikki lahjat melkein itse. tai meillä. ei meiltä kukan edes kysy mitä lapset toivovat, tai tarvitsevat. itse osatmme kaikki lahjat.

niin voisitko sanoa etta ok, kuulostaa silta etta et oikein ole varma mita kaikille lapsenlapsille olisi sopivinta ostaa. Voitaisko sopia etta paatat euromaaran mita haluat kayttaa per lapsi, ja sitten kysyt omalta lapseltasi (= lapsenlapsen vanhemmalta) mika olisi paras lahja talla summalla. Ehka se pistaisi mummon vahan seinaa vasten sen suhteen etta tuleeko kaytettya suunnilleen sama maara kaikille lapsenlapsille. Ainakin han joutuisi sitten selittelemaan sinulle jos tama systeemi ei hanelle sopisi.

Jos minun tyttäreni sanoisi minulle, että lastenlapsien lahjan hinta on sitten vainna 33 e, niin vetäisin herneen syvälle nenään. Saan antaa juuri niin kalliita ja halpoja lahjoja kuin tahdon tai jättää kokonaan lahjoitta.

Mistä ihmeestä tämä kolmikymppisten sukupolvi on keksinyt, että saavat komentaa vanhempiaan?

Tai sitten pitää ryhtyä puhumaan tasapuolisuudesta lapsilleenkin. Voi muistuttaa, että Anni vei aina roskat mukisematta, mutta Terhi ei. Anni siivosi aina huoneensa, Terhi piti kamalaa älämölöä. Eli koska teineinä lapset eivät olleet tasapuolisia vanhempiensa toiveille, joutuvat vanhemmat myöhemmin käyttämään samaa epätasapuolisuutta joululahjoissa.

ei siinä mitään, mutta kun perheen kaksi poikaa saivat ajokortit, niin isukki osti heille tuliterät autot. Hah, jos ois ollut mun isä, niin olisin kylä vetassut herneen nenukkiin, vaikka olisi ollut kuinka lapsellista tahansa. tasapuolinen pitää olla!

että veljeni sai kuorma-autokortin, minä en mitään korttia.

Äitini perusteli sitä sillä, että minä kävin lukion ja veljeni 'vain' amiksen.

Hän piti lukioa parempana kuin amista, ja tasapuolisuuden nimissä teki korjausliikkeen ajokortin suhteen.

niin voisitko sanoa etta ok, kuulostaa silta etta et oikein ole varma mita kaikille lapsenlapsille olisi sopivinta ostaa. Voitaisko sopia etta paatat euromaaran mita haluat kayttaa per lapsi, ja sitten kysyt omalta lapseltasi (= lapsenlapsen vanhemmalta) mika olisi paras lahja talla summalla. Ehka se pistaisi mummon vahan seinaa vasten sen suhteen etta tuleeko kaytettya suunnilleen sama maara kaikille lapsenlapsille. Ainakin han joutuisi sitten selittelemaan sinulle jos tama systeemi ei hanelle sopisi.

Jos minun tyttäreni sanoisi minulle, että lastenlapsien lahjan hinta on sitten vainna 33 e, niin vetäisin herneen syvälle nenään. Saan antaa juuri niin kalliita ja halpoja lahjoja kuin tahdon tai jättää kokonaan lahjoitta. Mistä ihmeestä tämä kolmikymppisten sukupolvi on keksinyt, että saavat komentaa vanhempiaan? Tai sitten pitää ryhtyä puhumaan tasapuolisuudesta lapsilleenkin. Voi muistuttaa, että Anni vei aina roskat mukisematta, mutta Terhi ei. Anni siivosi aina huoneensa, Terhi piti kamalaa älämölöä. Eli koska teineinä lapset eivät olleet tasapuolisia vanhempiensa toiveille, joutuvat vanhemmat myöhemmin käyttämään samaa epätasapuolisuutta joululahjoissa.

että kun omissa kasvattajan taidoissa ilmeni puutteita toisen lapsen kohdalla, voi tätä lasta syrjiä koko loppuelämän ajan?

on kyllä todella kurjaa. Vaikuttaa tosiaan siltä, että äiti ei tee tuota tahallaan, mutta eihän se vähennä pahaa mieltä.



Et ole lapsellinen. Lapsellista olisi alkaa esim. riehua ja itkeä asiasta ja kieltäytyä koskaan enää puhumasta äidille ja siskolle. Käyttäydyit erittäin kypsästi. (vaikka voi minusta joskus aikuinenkin itkeä ja riehua).

se on täysin ekstraa, eikä siinä saa olla mitään odotuksia saati vaatimuksia (sama pätee perintöön). Se on ilman muuta selvää, että läheisyys näkyy lahjan arvossa (ei tarkoita välttämättä rahallista arvoa). Ostan läheisimmille ystävilleni arvokkaammat lahjat kuin muille kavereille. Samoin toimin kaikkien ihmisten suhteen ja itse hyväksyn saman omalla ja lasteni kohdalla täysin. Olen iloinen kaikista lahjoista, enkä vertaile niiden arvoja toisten saamiin, saman opetan lapsilleni.

ps. nuo olettamukset ja vaatimukset tuntuvat myrkyttävän elämän myös perintöjen suhteen, oletaan kummallisesti, että perinnön jättäjän pitäisi olla jotenkin "tasapuolinen", samoin kuin lahjanannossa. Ei tarvitse, se on hyvä opettaa lapsillekin jo varhain, perinnön ja lahjan saa antaa kenelle mielii. Ilman jäävien on opittava asia käsittelemään ilman, että katkeroittavat oman ja läheistensä elämän.

se on täysin ekstraa, eikä siinä saa olla mitään odotuksia saati vaatimuksia (sama pätee perintöön). Se on ilman muuta selvää, että läheisyys näkyy lahjan arvossa (ei tarkoita välttämättä rahallista arvoa). Ostan läheisimmille ystävilleni arvokkaammat lahjat kuin muille kavereille. Samoin toimin kaikkien ihmisten suhteen ja itse hyväksyn saman omalla ja lasteni kohdalla täysin. Olen iloinen kaikista lahjoista, enkä vertaile niiden arvoja toisten saamiin, saman opetan lapsilleni.

ps. nuo olettamukset ja vaatimukset tuntuvat myrkyttävän elämän myös perintöjen suhteen, oletaan kummallisesti, että perinnön jättäjän pitäisi olla jotenkin "tasapuolinen", samoin kuin lahjanannossa. Ei tarvitse, se on hyvä opettaa lapsillekin jo varhain, perinnön ja lahjan saa antaa kenelle mielii. Ilman jäävien on opittava asia käsittelemään ilman, että katkeroittavat oman ja läheistensä elämän.

yhdelle kynän ja toiselle auton? Ja se on ihan ok?

kustantavan pikkusisko-rassuni elämää. Hän on 44-vuotias.



Ja kun ilmoitin, että teen itse lapseni synttärikakun, nousi kolmen kuukauden sota.



Minun kun pitäisi ymmärtää, että siskoni on parempi leipoja ja koska hän on tunkenut leipomaan sen kakun ennenkin, se kakku on nyt kiintiöity hänelle...



Ja miehen puolella sama juttu. Miehen siskolle ostettiin aikakauslehden vuosikerta. Me saatiin sen lehden kylkiäisenä tullut mainoskalenteri.



Johon oli siististi merkitty kaikki anopin suvun merkkipäivät, toisten nimien nimipäiviä myöten - jotta muistamme sitten "muistaa".

niin voisitko sanoa etta ok, kuulostaa silta etta et oikein ole varma mita kaikille lapsenlapsille olisi sopivinta ostaa. Voitaisko sopia etta paatat euromaaran mita haluat kayttaa per lapsi, ja sitten kysyt omalta lapseltasi (= lapsenlapsen vanhemmalta) mika olisi paras lahja talla summalla. Ehka se pistaisi mummon vahan seinaa vasten sen suhteen etta tuleeko kaytettya suunnilleen sama maara kaikille lapsenlapsille. Ainakin han joutuisi sitten selittelemaan sinulle jos tama systeemi ei hanelle sopisi.

Jos minun tyttäreni sanoisi minulle, että lastenlapsien lahjan hinta on sitten vainna 33 e, niin vetäisin herneen syvälle nenään. Saan antaa juuri niin kalliita ja halpoja lahjoja kuin tahdon tai jättää kokonaan lahjoitta. Mistä ihmeestä tämä kolmikymppisten sukupolvi on keksinyt, että saavat komentaa vanhempiaan? Tai sitten pitää ryhtyä puhumaan tasapuolisuudesta lapsilleenkin. Voi muistuttaa, että Anni vei aina roskat mukisematta, mutta Terhi ei. Anni siivosi aina huoneensa, Terhi piti kamalaa älämölöä. Eli koska teineinä lapset eivät olleet tasapuolisia vanhempiensa toiveille, joutuvat vanhemmat myöhemmin käyttämään samaa epätasapuolisuutta joululahjoissa.

että kun omissa kasvattajan taidoissa ilmeni puutteita toisen lapsen kohdalla, voi tätä lasta syrjiä koko loppuelämän ajan?

ei heitä tarvitse kohdella samalla tavalla. Syrjinnästä en sanonut sanaakaan vaan siitä, että jos ei kohtele vanhempiaan kuin sisarus kohtelee, ei kannata odottaa samanlaisia joululahjoja.

jouluateria. Muuta en halua enkä toivo heiltä, köyhiä ihmisiä kun ovat. Jos rahaa olisi, ostaivat lapsenlapsille kaiken mitä haluaisi pyytää. Ja ihan kaikille lapsenlapsille.



Isäni kuitenkin haluaa 50€ edestä ostaa jotain meidän kolmelle lapselle. Me puolestamme viemme saman rahan edestä heille jouluherkkuja.



Toisilta mummoilta en odota mitään, sanoin miehelle pyytää vanhempiaan antamaan sen krääsän sijaan rahaa, jotta voidaan ostaa jotain lapsille mieluista.



Suotta sinä, ap oikeastaan loukkaannut jos kerran kuvio on ollut sama aina. Oli varmaan tiedossa jotain tämäntapaista.

Muutenkin, miksi sinä pyydät lapsille niitä kohtuuhintaisia lahjoja, jos sisko lapsineenkin tohtii pyytää kalliita?

jep, hankin RAHALLISESTI eriarvoiset lahjat, sen mukaan mistä pitävät ja ennen kaikkea mitä tarvitsevat. Ikäkin vaikuttaa, esim. viisitoistavuotiaamme sai lahjaksi kalliimman pyörän kuin kolmevuotiaamme.

että veljeni sai kuorma-autokortin, minä en mitään korttia.

Äitini perusteli sitä sillä, että minä kävin lukion ja veljeni 'vain' amiksen.

Hän piti lukioa parempana kuin amista, ja tasapuolisuuden nimissä teki korjausliikkeen ajokortin suhteen.

kuin lukion kirjat 3-4 vuoden aikana. Et ehkä ottanut tätä huomioon? Tai et vain ehkä osannut olla kiitollinen tästä lahjasta?

Tässä ketjussa on tosi ahneita ja kateellisia ihmisiä. Kyllä isovanhemmat saavat ihan itse päättää, mitä kenellekin ostavat tai jättävätkö jollekin ostamatta jos eivät keksi mitään hauskaa ja henkilökohtaista. Ne kalliit lahjat voi jättää vanhempien vastuulle. Ei minulle tulisi mieleenkään kytätä, saavatko siskoni lapset jotenkin kalliimpia lahjoja kuin meidän lapset, ja onhan heillä ikäeroakin 10 vuotta. Totta kai lahjoissakin pitää silloin olla eroa. Minua ilahduttaa lahjan saajan aito ilo, oli lahja sitten kenen antama tahansa.

siskoni lapset ovat niin ihania ja fiksuja. kuten oli ja on siskonikin. minä vain siltä väliltä ja minun lapseni tietysti myös.



syvältä... mutta minkäs teet. :(

Itse asiassa olememkin oman perheen kesken joka joulu - siis koko joulun :)

[i/]toi menee kyllä lapsellisuuksiin sinun puoleltasi ja kersasi vaikuttavat hemmotelluilta.



Jos anoppi ostaa kaikille jotain kirppiskrääsää, niin kai te vanhemmatkin lapsillenne jotain ostatte. miten kersanne edes tietävät mitä mummo heille ostanut ja miksi noin kauheat odotukset mummon kirppiskrääsää kohtaan. selvää on että sieltä ei täysin samanlaista kaikille saa ja jos itsekin tiedostat että mummo on vain pihi luonne eikä suosi ketään, niin sinä opetat kersasi nyt tässä typeräksi.



Nyt kuria sinun kersoille ja mummo antakoon lahjan sa ja sinä annat omasi.



aloittajan tilanne on aivan toinen. Mummo on ajattelematon ja tilanne juontaa lapsuudetsa.



Yleensä nämä ahneet ovat tottuneet siihen että toinen ei saa mitään. Oma mummo sanoi, että sisareni yritti piilottaa minulta parhaat jugurtit, itse en edes koskaan huomannut tuollaista.

[/quote]

hmmm... mikä tuossa nyt on niin erilaista? Mummo ostaa eriarvoisia lahjoja serkuksille ja pahoittaa näin jonkun lapsen mielen?



Ja meillä on ihan erillinen pikkujoulutilaisuus tämän mummon luona koska haluaa antaa lahjansa silloin. Ilmeisesti siksi kun ei voi olla kolmen lapsensa luona jouluaattoisin, mutta haluaa silti olla mukana lahjojenjaossa. Ihan kiva perinne ilman tätä pientä yksityiskohtaa. Ja juu, meidän lapset eivät ole joutuneet olemaan näitä pettyneitä osapuolia mutta minusta ei ole mitenkään ihmeellistä että nelivuotias laittaa vähän naamaa pitkäksi jos itse saa rikkinäisen nuken ja serkku saa ehjän. Ja siis muita lahjoja ei tuossa tilaisuudessa jaeta.