Lue keskustelun säännöt.
Onko opettajilla yleensä takanaan onnellinen nuoruus suosittuna teininä?
Kommentit (10)
Semisuosittu, ei kuitenkaan se luokan suosituin tyttö.
Mutta elämä on opettanut myöhemmin ymmärtämään asioita monipuolisemmin, joten empatiaa ja ymmärrystä riittää kaikenlaisille oppilaille ja vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli onnellinen nuoruus. Hyviä ystäviä, kivoja kavereita, harrastuksia, ihana koti ja positiivinen luonne:).
Suosittuudesta en tiedä; miten sitä mitataan?
Ja onko edes tarpeen? Siis olla SUOSITTU teini?
ja olen itsekin aina olettanut että opettajat ovat itse olleet niitä suosittuja. Kukaan ei-suosittu ei kirveelläkään mene lähelle kouluja sitten kun on itse sieltä valmistunut.
En edes ollut syrjitty tai kiusattu, mutta silti koulun sosiaalinen puoli jäi niin stressaavana mieleen että en ikimaailmassa harkitsisi peruskouluun tai lukioon palaamista - vaikka opettaminen sinänsä kiinnostaa, aikuisten opettaminen.
Kiusaaminen jatkui ala-asteen ja osan yläastetta. Väheni, kun liityin "kovisporukkaan", eli opettelin tupakoinnin ja viikonloppujuomisen. Silti pärjäsin koulussa hyvin, tästä syystä kiusaaminen jatkui jossain määrin. Lukiossa olin jo kunnollisempi, mutta hyvin ujo, mistä jokunen lukioon siirtynyt kiusaaja jatkoi nälvimistään. Että mikähän mä sit olin, en ainakaan kovin suosittu, vaikka kyllä kavereita alkoi jo lukiossa olla. Nyt aineenopettajana.
ala-asteella haluttu kaveri, sosiaalinen, positiivinen ja hyvä koulussa. Yläasteella olin koulukiusattu, sen jälkeen suunta on ollut vain ylöspäin.
Olen aineenopettaja yläkoulussa ja hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olen itsekin aina olettanut että opettajat ovat itse olleet niitä suosittuja. Kukaan ei-suosittu ei kirveelläkään mene lähelle kouluja sitten kun on itse sieltä valmistunut.
En edes ollut syrjitty tai kiusattu, mutta silti koulun sosiaalinen puoli jäi niin stressaavana mieleen että en ikimaailmassa harkitsisi peruskouluun tai lukioon palaamista - vaikka opettaminen sinänsä kiinnostaa, aikuisten opettaminen.
Onko tuo "olla suosittu" juttu enemmän nykyaikaa vai onko tätä päivää? Onko tässä porukassa opeja, jotka valmistuneet vaikka "jo" 80-luvulla.
Itse olen ja koen asian jotenkin vieraaksi. Toki oli omia porukoita ja erilaisia ihmisiä, mutten osaa vieläkään sanoa niitä "suosittuja teinejä". Kolut käyty siis 70- ja 80-luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät olleet suosituimpia, mutta sen verran sosiaalisia, että osasivat valita seuraansa oikein ja välttää kiusaamisen sosiaalisilla taidoillaan.
vaan ihan tavallinen angstinen ujo teini, joka lymyili kahden kaverin kanssa pitkin käytäviä ja punasteli, jos joutui ruokalassa istumaan salaisen ihastuksen viereen. En ollut siitä sosiaalisesta päästä vaan arka. Ei minua kuitenkaan kiusattukaan, suurin osa tuntui haahuilevan vähän samalla tavalla, paitsi ne ns. suositut teinit, jotka käyttivät ripsikihartimia uintitunnin jälkeen ja joilla oli kahden sentin pakkelit naamalla muutenkin.
Minä, kuten monet muut opettajat, ovat menneet yliopistoon lukemaan ainetta, joka on sattunut kiinnostamaan, ja kun on tullut aika ajatella työllistymistä, ovat havainneet, että eipä tässä taida muita töitä kovinkaan olla tarjolla kuin opetustyö. Sitten on menty auskultoimaan ja työllistytty opettajaksi. Itselleni tapahtui näin. Koulua kävin 80-90-luvulla, opettajaksi valmistuin 2000-luvulla. Päivääkään ei ole tarvinnut työttömänä olla, joten hyvin osasin alani valita.
muutama hyvä kaveri oli.