Menee järki huumorintajuttoman työkaverin kanssa... :D

Kysyin siltä HUUMORILLA, että joko sais huomenna alottaa joululoman, niin tämä tokaisee viisastelevaan sävyynsä, että "kyllä sä joudut tulemaan töihin, niin kaikki muutkin joutuu". Sille ei voi kertakaikkiaan sanoa mitään ilman, että se ottaa sitä tosissaan ja alkaa viisastelemaan jotain. Rasittava ihminen!

Ihan älyttömän ykstotinen, yliasiallinen eikä tajunnut mitään heittoja eikä vitseiksi tarkoitettuja juttuja. Sen kanssa piti vaan oppia olemaan, ihan mukava se muuten oli.

Sehän vittuilee sulle! Se sun työkaveri on ilmiselvästi niin kypsähtänyt sun lapsellisiin ja typeriin "vitseihisi", että se ottaa ne muka ihan kirjaimellisesti että sä tajuaisit huumorisi huonouden.

Sehän vittuilee sulle! Se sun työkaveri on ilmiselvästi niin kypsähtänyt sun lapsellisiin ja typeriin "vitseihisi", että se ottaa ne muka ihan kirjaimellisesti että sä tajuaisit huumorisi huonouden.

sun työkaveri ei tykkää susta, joten torjuus sut tolla tosikkousmuurilla

huumoria se tuollainen on? Jotkut laukovat ihan ihme asioita muka läpällä, eipä niistä aina tiedä itkeäkö vai nauraako.

Mainitsin työkaverilleni, että aion pihistää erinomaisen työtuolini.



Hän puhui pitkää siitä, että työtuoli on työpaikan omaisuutta. Sitä ei saa viedä.



Tosissaan. Hän on herttainen ja ihana maalaisrouvashenkilö. :))

Mainitsin työkaverilleni, että aion pihistää erinomaisen työtuolini.

osoittanut huumorintajuttomuutensa muillakin tavoin kuin tuolla...



Mutta hei: ehkä se huumorintaju oli vain ERILAINEN, ei kokonaan olematon. Ja ainakin itsestäni huomaan, että aina en ihan ehdi tai jaksa keskittyä jonkun juttuihin, ja silloin en hokaa ironiaa tai huumoria samalla lailla kuin jos olisin kunnolla "hereillä"...

Mutta voi kyllä olla niinkin että on tosiaan kyllästynyt kuuntelemaan "hauskoja" juttuja. Silti kyllä uskon, että kyse on ennemmin äärimmäisestä tosikkoudesta, sellaisia ihmisiä oikeasti on.



Toisaalta en mäkään aina jaksaisi reagoida "huumorilla" mihinkään iänikuisiin "vitseihin" joita työkaverit heittää. Aina samat "vitsit" ja aina niiden pitäisi olla hauskoja. Esimerkiksi jos työvuorolistasta on unohtunut jonkun nimi, niin aina tämän puuttuvan henkilön pitää letkauttaa "jaha, mulla onkin vapaapäivä, heh heh!". Ei oikein enää 50. kerralla jaksa huvittaa, silti se juttu sanotaan aina kuin se olisi hyvin uusikin letkautus. En halua olla tylykään joten yritän aina reagoida muka huvittuneesti ja se on rasittavaa.



Tai kaupan kassalla kun olin töissä, niin aina jos puuttui hinta niin asiakas letkautti "se on sitten ilmanen, heheheh". Naurapa sillekin sitten sen 10 kertaa päivässä.

Eikä kyse ole siitä, että vain minun hieno huumorini menisi ohi. Hän tulkitsee kaiken täysin kirjaimellisesti. Sarkasmin taju on kuin pienellä lapsella eli olematon.



Tähän liittyy myös se, ettei tunnista lainkaan onko joku iloinen, surullinen tms. Kun ei pysty tulkitsemaan kuin sanotut sanat, ei ilmeitä, eleitä, hymyilyä tai naureskelua, ymmärränkin, että on vaikea edes aavistella sanoiko joku jotain piloillaan.

En pidä tuollaisia juttuja hauskana ja kun ihan oikeasti en itse voisi ikinä kertoa noin huonoa vitsiä, en jotenkin osaa odottaa, että kukaan muukaan niin tekisi, ja siksi saatan pitää jotain läppäläppää totena.



Mutta täytyy kyllä ihmetellä myös sinua. Miksi sinä jatkuvasti kerrot huonoja vitsejä työkaverillesi, kun tiedät, että hän ei niitä ymmärrä eikä niistä pidä?? Sinä siis vittuilet ja leikit työkaverisi kustannuksella ja tulet päällepäätteeksi nauramaan eteenpäin vauvapalstalle.

En pidä tuollaisia juttuja hauskana ja kun ihan oikeasti en itse voisi ikinä kertoa noin huonoa vitsiä, en jotenkin osaa odottaa, että kukaan muukaan niin tekisi, ja siksi saatan pitää jotain läppäläppää totena.

Mutta täytyy kyllä ihmetellä myös sinua. Miksi sinä jatkuvasti kerrot huonoja vitsejä työkaverillesi, kun tiedät, että hän ei niitä ymmärrä eikä niistä pidä?? Sinä siis vittuilet ja leikit työkaverisi kustannuksella ja tulet päällepäätteeksi nauramaan eteenpäin vauvapalstalle.

Kyllähän se vähän rassaa, jos toisen kommunikointityyli poikkeaa täysin omasta.

Ei sellainen pieni sanailu tarkoita sitä, että toisen pitäisi kippurassa hihitellä. Mutta kun luontainen tyyli puhua on sellainen, ettei kaikki ole vakavaa puhetta, on aika vaikea muistaa muuttaa sitä yhtä ihmistä varten. Minullakin on yksi tosikko työkaverina, koskaan aikaisemmin en ole vastaavaan törmännyt.

Kysyin siltä HUUMORILLA, että joko sais huomenna alottaa joululoman, niin tämä tokaisee viisastelevaan sävyynsä, että "kyllä sä joudut tulemaan töihin, niin kaikki muutkin joutuu".

hauskalta heitolta työkaveriltasi. Itse et tainnut tajuta :D

Siis kenenkään jutuille. Naisia ovat, sellaisia kolmekymppisiä.



Ei siinä mitään, ettei kaikkien huumorintajut natsaa, mutta kun sitä huumoria ei ole OLLENKAAN.



En oikein tiedä, mistä se johtuu. Eivät ole tyhmiä tai jotenkin huono-osaisia tai karun lapsuuden kokeneita (ainakaan tietääkseni).



Mutta sen tiedän, että en sellaisen ihmisen kanssa viihdy. Tykkään eläväisistä ja ilmeikkäistä ihmisistä, joilla on tunteita ja älyä ja huumoria.



Varmaan minä sitten taas näiden parin ihmisen mielestä olen rasittava hälisijä ;-)

Siis kenenkään jutuille. Naisia ovat, sellaisia kolmekymppisiä.

Ei siinä mitään, ettei kaikkien huumorintajut natsaa, mutta kun sitä huumoria ei ole OLLENKAAN.

En oikein tiedä, mistä se johtuu. Eivät ole tyhmiä tai jotenkin huono-osaisia tai karun lapsuuden kokeneita (ainakaan tietääkseni).

Mutta sen tiedän, että en sellaisen ihmisen kanssa viihdy. Tykkään eläväisistä ja ilmeikkäistä ihmisistä, joilla on tunteita ja älyä ja huumoria.

Varmaan minä sitten taas näiden parin ihmisen mielestä olen rasittava hälisijä ;-)

Toisaalta minusta olisi parempi, jos mielestäni hauskoihin juttuihin vastataan vaikka tympääntyneesti tuhahtaen. Siis siihen omaan työkaveriini verrattuna joka tosiaan voi mennä pomolle sanomaan, että Maija aikoo varastaa työtuolin (lainaan toisen kirjoittajan esimerkkiä).

Siis kenenkään jutuille. Naisia ovat, sellaisia kolmekymppisiä. Ei siinä mitään, ettei kaikkien huumorintajut natsaa, mutta kun sitä huumoria ei ole OLLENKAAN. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Eivät ole tyhmiä tai jotenkin huono-osaisia tai karun lapsuuden kokeneita (ainakaan tietääkseni). Mutta sen tiedän, että en sellaisen ihmisen kanssa viihdy. Tykkään eläväisistä ja ilmeikkäistä ihmisistä, joilla on tunteita ja älyä ja huumoria. Varmaan minä sitten taas näiden parin ihmisen mielestä olen rasittava hälisijä ;-)

Toisaalta minusta olisi parempi, jos mielestäni hauskoihin juttuihin vastataan vaikka tympääntyneesti tuhahtaen. Siis siihen omaan työkaveriini verrattuna joka tosiaan voi mennä pomolle sanomaan, että Maija aikoo varastaa työtuolin (lainaan toisen kirjoittajan esimerkkiä).

Tuhahduksesta sentään huomaa, että se tajusi minun vitsailevan, muttei vaan naurata... Tää mun kaksikkoni ei reagoi, toljottaa vaan naama peruslukemilla.

joka puhuu ihan mitä vaan juttuja ihan pokerinaamalla. Eikä tiedä onko se tosissaan vai ei, ja miten pitäisi suhtautua.



Saattaa esimerkiksi sanoa että tein muuten yhden nettitestin ja sen mukaan mun ÄO on jotain sataneljäviis, eli superviisas.



Sitten kun muut katsellaan ihmeissään ja sanotaan että ohoh ja mikä testi se oli,

räjähtää yhtäkkiä nauruun ja sanoo etten mä mitään testejä ole tehnyt ja jos tekisin tulos olisi varmaan vaan se neljäviis, uskoitte taas kuusnolla!



Mutta se osaa tosiaan olla vakuuttava, on monta kertaa huijannut meitä työkavereitaan noilla 6-0 jutuillaan.



Ei tollainenkaan ole hauskaa, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan.

Ja on yli 40 v nainen, ei mikään 20v jolta voisi ehkä odottaakin tollaista hölmöilyä.

joka puhuu ihan mitä vaan juttuja ihan pokerinaamalla. Eikä tiedä onko se tosissaan vai ei, ja miten pitäisi suhtautua. Saattaa esimerkiksi sanoa että tein muuten yhden nettitestin ja sen mukaan mun ÄO on jotain sataneljäviis, eli superviisas. Sitten kun muut katsellaan ihmeissään ja sanotaan että ohoh ja mikä testi se oli, räjähtää yhtäkkiä nauruun ja sanoo etten mä mitään testejä ole tehnyt ja jos tekisin tulos olisi varmaan vaan se neljäviis, uskoitte taas kuusnolla! Mutta se osaa tosiaan olla vakuuttava, on monta kertaa huijannut meitä työkavereitaan noilla 6-0 jutuillaan. Ei tollainenkaan ole hauskaa, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan. Ja on yli 40 v nainen, ei mikään 20v jolta voisi ehkä odottaakin tollaista hölmöilyä.

Vaan typeränä. Mitä vitun väliä ja hupia tuossa nyt oli? Paljonko liikuttaa, mitä joku saa typerässä pika-äly-testissä. Ei pätkääkään.

Siis kenenkään jutuille. Naisia ovat, sellaisia kolmekymppisiä.

Ei siinä mitään, ettei kaikkien huumorintajut natsaa, mutta kun sitä huumoria ei ole OLLENKAAN.

Minuakaan ei mun työpaikan tyyppien mukahuumorijutut huvita yhtään, mutta kotona ja omien tuttujeni kanssa olen hyvinkin huumorintajuinen. Pidän erityisesti roisista pieru-, paska- ja seksihuumorista ja rasvaisista jutuista, mitä ei minusta oikein kiltin ja ujonnäköisestä keski-ikäisestä naisesta varmasti kukaan uskoisi :D

joka oli tosi tosi vitsikäs. Kaikelle nauraa kailotti ja heitteli just tuollaisia 'taidankin lähteä himaan jo nyt' tai muuta mukahuumoria, läppää läpän perään. Ainoa keino saada se hiljenemään ja keskittymän välillä duuniinkin, oli olla 'tajuamatta' sen huumoria.



Jos se sanoi, että jaahas, päivän työt sit vissiin tehty, kun kone kaatui, sanoin hyvin vakavasti, että ei kun sillä välin kun saadaan kone kuntoon niin voit tehdä hommia tällä vapaalla koneella. Tai että oho, mitähän mä säädin tän lähetteen kanssa, sanoin, taas oikein totisena, että kyllä nyt kannattaa keskittyä, ettei tuu turhia virheitä, joiden korjaamisessa menee aikaa.



Ei sitten otettu toista kautta töihin, kun ei meillä oo sitä huumorintajua ;-)

että minun mielestäni ne äänekkäät nauravaiset EIVÄT ole rasittavia hälisijöitä. Toivoisin että heidän kaltaisiaan olisi mahdollisimman paljon, ja eniten tietysti toivoisin että jaksaisin itse olla sellainen.

Olen niin viimeiseen asti stressaantunut ja masentunut etten jaksa hymyillä uskottavasti. Pystyn nostamaan suupieliäni, mutta peilistä katsomalla tajuan ettei se oikeasti näytä hymyilyltä. Se ei tarkoita että pitäisin tätä omaa tilaani jotenkin oikeana ja parempana, pidän tätä paljon huonompana kuin sitä että hymyilisi ja nauraisi aidosti höpsöille jutuille, oli se vitsi nyt niin mielettömän hauska tai ei. Jolla olisi hyvä olla ja jotka toisivat naurua muillekin.

En tarkoita pahalla, en vain juuri nyt parempaan pysty.

Mulla on kaksi työkaveria, jotka ei naura tai hymyile oikeastaan koskaan. Siis kenenkään jutuille. Naisia ovat, sellaisia kolmekymppisiä.

Ei siinä mitään, ettei kaikkien huumorintajut natsaa, mutta kun sitä huumoria ei ole OLLENKAAN.

En oikein tiedä, mistä se johtuu. Eivät ole tyhmiä tai jotenkin huono-osaisia tai karun lapsuuden kokeneita (ainakaan tietääkseni).

Mutta sen tiedän, että en sellaisen ihmisen kanssa viihdy. Tykkään eläväisistä ja ilmeikkäistä ihmisistä, joilla on tunteita ja älyä ja huumoria.

Varmaan minä sitten taas näiden parin ihmisen mielestä olen rasittava hälisijä ;-)