Menee järki huumorintajuttoman työkaverin kanssa... :D

on yks todella tosiiko työkaveri! Tänään tökkäsin sen pöydän reunalla olevaa pullaa etumuksellani ja se ei saanut sanaa suustaan! Vitsiksi oli siis tarkoitettu, mutta työkaveri katsoi mua kun halpaa makkaraa :D

että työkaverin olisi pitänyt nauraa räkättää "hauskalle" jutulleni, mutta yleensä itse vastaan moisiin "vitseihin", että niinpä tai sanos muuta enkä ala viisastella totisena, miten huomenna on vaan tultava töihin, kuten muidenkin on. Selvää on, ette meidän kahden ihmisen huumorit vaan kohtaa...



Ap

En pidä tuollaisia juttuja hauskana ja kun ihan oikeasti en itse voisi ikinä kertoa noin huonoa vitsiä, en jotenkin osaa odottaa, että kukaan muukaan niin tekisi, ja siksi saatan pitää jotain läppäläppää totena.

Mutta täytyy kyllä ihmetellä myös sinua. Miksi sinä jatkuvasti kerrot huonoja vitsejä työkaverillesi, kun tiedät, että hän ei niitä ymmärrä eikä niistä pidä?? Sinä siis vittuilet ja leikit työkaverisi kustannuksella ja tulet päällepäätteeksi nauramaan eteenpäin vauvapalstalle.

asiasta joka sinusta on hauska? ai ei tuu mieleen..

joka puhuu ihan mitä vaan juttuja ihan pokerinaamalla. Eikä tiedä onko se tosissaan vai ei, ja miten pitäisi suhtautua.

Saattaa esimerkiksi sanoa että tein muuten yhden nettitestin ja sen mukaan mun ÄO on jotain sataneljäviis, eli superviisas.

Sitten kun muut katsellaan ihmeissään ja sanotaan että ohoh ja mikä testi se oli,

räjähtää yhtäkkiä nauruun ja sanoo etten mä mitään testejä ole tehnyt ja jos tekisin tulos olisi varmaan vaan se neljäviis, uskoitte taas kuusnolla!

Mutta se osaa tosiaan olla vakuuttava, on monta kertaa huijannut meitä työkavereitaan noilla 6-0 jutuillaan.

Ei tollainenkaan ole hauskaa, kun sitä jatkuu ja jatkuu vaan.

Ja on yli 40 v nainen, ei mikään 20v jolta voisi ehkä odottaakin tollaista hölmöilyä.

asiallisuus on ihmisen tärkein ominaisuus. Mitä sitä tyhjännaurajista tulee, ei mitään!

joka oli tosi tosi vitsikäs. Kaikelle nauraa kailotti ja heitteli just tuollaisia 'taidankin lähteä himaan jo nyt' tai muuta mukahuumoria, läppää läpän perään. Ainoa keino saada se hiljenemään ja keskittymän välillä duuniinkin, oli olla 'tajuamatta' sen huumoria.

Jos se sanoi, että jaahas, päivän työt sit vissiin tehty, kun kone kaatui, sanoin hyvin vakavasti, että ei kun sillä välin kun saadaan kone kuntoon niin voit tehdä hommia tällä vapaalla koneella. Tai että oho, mitähän mä säädin tän lähetteen kanssa, sanoin, taas oikein totisena, että kyllä nyt kannattaa keskittyä, ettei tuu turhia virheitä, joiden korjaamisessa menee aikaa.

Ei sitten otettu toista kautta töihin, kun ei meillä oo sitä huumorintajua ;-)

Vitseille on paikkansa ja se ei kyllä minustakaan ole työaika.

tuo ap:n työkaverin heitto oli ihan tarkoituksellinen.



Itselläni nimittäin on joskus vähän sellainen huumorintaju, joka ei kaikille aukea. Joku saattaa vitsailla tuolla tavalla leikillään, ja minä vastaan leikilläni mutta vakavalla naamalla takaisin. Sitten toinen ihmettelee kun olen tosissani vaikka en siis ollut... Minulla ei ehkä olen pelisilmää näissä asioissa.

Ja kaikkia yhdisti se, että olivat tekniikan ylioppilaita. Sattumaako?



Siis olivat täysin sokeita sosiaalisille tilanteille ja pienelle huulenheitolle, small talkille. Luulin itsekin ensin, että se oli jotain vitsiä, mutta nämä tyypit olivat kyllä ihan kaikkien ihmisten kanssa samanlaisia.



Meitä todellakin on moneen junaan tällä planeetalla ja tässä maassa.