Lapseni sijaisvanhemmat yrittävät saada harvennettua tapaamisia

Kaikki traumat ja tunteet nostetaan pintaan yhä uudelleen ja uudelleen. Ilman tietoa palautetaanko äidille ja koska tai eikö.

Itse piittaamattoman etäisän lapsena sanoisin että mun oli helpompi olla tapaamatta kokonaan.



Se tunteiden mylläkkä on lapselle raskas. Ei voi aikuinen ajatella vain itseään. Ajattele myös lapsen tunteita ap.

Hommaa lapsi takaisin. et ole huonompi kuin sijaisperhe, joka tienaa lapsellasi paljon.

aivan sairasta että raha -asioiden ja väsymyksen takia huostaanotetaan lapsia suomessa.

Ootko jotenkin vajaaälyinen?! TOTTA KAI sijaisvanhemmat saavat rahaa, miten muuten kukaan voisi sijaisvanhempana toimia?? Se on todellakin KUTSUMUSAMMATTI, ei mikään rikastuttava rahallisesti! Turhaan tai mitättömästä syystä ei huostaanoteta lapsia, päinvastoin, monesti liian myöhään. Sijaisperheen idea on toimia SIJAISENA sen aikaa, että biovanhempi saa asiansa kuntoon eikä ole enää vaaraksi lapselleen. Sitten lapsi menee takaisin biovanhemmalle. Aina sekään ei ole mahd, koska aina niitä asioitaan ei saa biovanhempi kuntoon.

vaihtelevat eri kunnissa. Kannattaa käydä katsomassa netistä, millaisia tietoja omasta kunnasta löytyy, jos asia oikeasti kiinnostaa.

Kannattaa huomioida, että kun lapsi on kriisiperheessä, kriisiperheen aikuisista vähintäänkin toinen on TÖISSÄ perheessään. Hänen työtään on siis huolehtia niistä pienistä ihmisistä, jotka heille tuodaan lyhyiksi ajoiksi.

Kriisiperheestä lapsi voi lähteä pidempään sijoitukseen. Silloinkin perheen toinen aikuinen jää yleensä kotiin 1-2 vuodeksi ja jälleen, korvaus jonka hän saa, on todella pieni ollakseen palkkaa vastaava korvaus. Summa laskee luonnollisesti sitten, jos/kun aikuinen palaa päivätyöhön.

Sijaisvanhemmuus on työtä pienellä korvauksella ja suurella sydämellä.

saavat vahintaan sen 800 e per lapsi PLUS kaikki kulut.

Kerroppa meillekin suunnitelmasi ja aikataulusi!

Ja haluan korostaa,etten huostaanottoa ole vastustanut,koska olin todella sairas mutta jos olisin tiennyt että myöhemmin haluavat harventaa tapaamisia olisin toiminut ehkä toisin:/ Olen tehnyt sossujen kanssa alustavan kotiinpaluu suunitelman ja näillä näkymin se tapahtuu pikkuhiljaa ja jouluun mennessä lapseni muuttaisi kotiin pysyvästi,mutta siihen asti aion vastustaa tapaamisíen harventamista.Sijarit ovat kasvatuksen ammattilaisia,toisin kuin minä ja mielestäni heidän pitäisi näiden raivareiden syy selvittää.Lapseni on alkanut kiroilemaan siellä ollessaan ja muitakin pahoja tapoja on tarttunut perheen muilta lapsilta,joten todellakin teen kaikkeni saadakseni lapseni kotiin.



ap

jos aikeena on, että lapsi palaa luoksesi kotiin joku päivä?

jotka tekevät sitä ihan rahasta. Rahaa se on pienikin summa ja jotkut tosiaan ryhtyvät siihen ihan rahan takia.

jotka tekevät sitä ihan rahasta. Rahaa se on pienikin summa ja jotkut tosiaan ryhtyvät siihen ihan rahan takia.

Voin vahvistaa tämän, koska olen itse tälläisessä "perheessä" ollut sijoitettuna. Kaiken lisäksi perheen emäntä oli varmaankin narsisti. Käytös minua kohtaan oli niin uskomattoman kauheaa, etten muulla sitä osaa selittää. Vei vuosia toipua huostaanotosta ja sijoituksesta. Toivottavasti suurin osa sijaisvanhemmiksi ryhtyvistä tekisivät sen rakkaudesta lapsia kohtaan, koska äidin ikävä lapsella on suunnaton, riippumatta siitä millainen äiti on ollut.

Kyllä kuuluu normaaliin 4-vuotiaan käytökseen saada itku/potkuraivareita ja sen pitäisi myös sossun ja sijaisvanhempien tietää. Tottakait noin pieni lapsi ikävöi vanhempiaan jos joutuu olemaan erossa heistä ja sekin vielä korostaa näitä itkupotku raivareita. Hyvä ap.kun yrität saada elämäsi kuntoon. Lapsi tarvitsee sen äidin jonka verta hän on, sitä hän eniten kaipaa, sitä ilman jääneenä elää elämänsä miettien millaista olisi jos minut synnyttänyt äiti olisi minut pystynyt hoitamaan. Tee kaikkesi sen eteen, jotta pienen saisit itsellesi. Tee elämästäsi sellainen johon lapsi pystyy takaisin tulemaan. Mikään ei ole pahempaa kuin äidin puuttuminen elämästä. Itse rakastin ja jumaloin alkoholisti äitiäni aina, sydämestäni tuli katkera, ilkeä ja säälimätön kun minut sjoitettiin. Tunsin että minut revittiin irti äidistäni, vaikka sitä en halunnut. Minulla oli vain 1 ja ainut oikea äiti vaikka ehkei paras sellainen. Pitkän terapian kautta olen eheytynyt. T: äiditön.

Mä taas oireilin sijaiskodissa aina biol. sukulaisten tapaamisten ja puheluiden jälkeen siksi, että pelkäsin hullun lailla, että mut tullaan hakemaan sieltä pois (niinkuin "lupailivat"). Muistan vieläkin ne pelot ja painajaiset, missä mut viedään sinne outojen ja vieraiden ihmisten keskelle, jotka vaan nauraa mun itkulle ja pyynnöille päästä takaisin...

En sano, ett ap:n tapauksessa olis näin, mutt halusin tuoda toisenlaisen näkemyksen tuohon "veriäidin" kaipuuseen".

aikuiset ihmiset käyttävät lapsen luonnollista käytöstä omien tarkoitusperien ajamiseen. Tietenkin lapsi reagoi, kun se joutuu olemaan erossa biologisesta äidistään tapaamisten jälkeen.



Yksikin kuvailemasi kaltainen mielivaltainen tilanne on liikaa. Suurin kärsijä on vielä kaikenlisäksi lapsi!

Miten kasvatusalan ammattilainen=sijaisvanhempi voi alkaa harventaa kotikäyntejä jos lapsi on muuttamassa takaisin kotiin puolen vuoden päästä? Eikös sen pitäisi mennä juuri päinvastoin?



Käyköhän tässä nyt oikeasti niin että lapsi ei tule muuttamaan kotiin takaisin. Jos sitä valmistelevat?



En ota tarpeeseen kantaa enkä siihen missä lapsen paras olla, kun en teitä tunne.



Typerää ainakin tuomita pelkkien aihe vapaan kirjoitusten vuoksi..

älytöntä, että lapsia sijoitetaan heppoisin perustein ja perään heitetään vielä rahaa...

älytöntä, että lapsia sijoitetaan heppoisin perustein ja perään heitetään vielä rahaa...

ihan sellainen ajatus että nyt kun olet terveempi niin sinusta olisi ollut parempi lapsellesi ettei olisi mennyt sijaiskotiin? Onko noin? Jos näet asian noin niin miettisin vakavasti suhtautumista siihen perheeseen jossa lapsi elää. He eivät ole sinua vastaan vaan tahtovat lapsesi parasta.



Tuo että he ovat kasvatuksen ammattilaisia ei ole mitenkään oleellista. Kyse on perheestä, sinusta ja lapsestasi. Sinua siis ärsyttää että joku sanoo että lapsesi voi oirehtia syystä X ja sinä saat kilarit tästä?



Se on normaalia että tuossa iässä lapsi nappaa kirosanoja. Älä ole lapsellinen ja syyttele asiasta sijaisperhettä, se voi olla myös puisto tai naapuriston lapset josta kirosanat napattu.

Alat kuulostamaan nyt epävakaalta enkä tiedä onko sun intressi lapsesi terveys.



4- vuotias on joskus rasavilli, jos sinä vaikutat vielä agressiiviselta vaatimuksiesi kanssa niin miksi se kiroilu ei olisi sinulta opittua? Näin voisi myös joku ajatella.



Lapsesi pääsee jouluksi kotiin, se on pieni aika. Ei kukaan ole tahtomassa pitää lastasi, nämä sijaisperheet saavat uusia lapsia hoidettavakseen kun yksi muuttaa takaisin.



Tottakai voi kokeilla auttaako harventaminen raivareissa. Mitä kamalaa siinä on jos vaikka otatte vähän rauhallisemmin hetken, ei sen tartte kestää kuin vaikka elokuuhun.

Sinä saisit sen ajan hoitaa itseäsi lisää.

Ei tarkkailuun asettamisella ja vastentahtoisella hoidolla ole mitään tekemistä huostaanoton kanssa. Miksi kerrot täällä tuollaista?

Huostaanotto voidaan joutua sosiaalitoimen kautta tekemään, jos lapsen huoltaja estää välttämättömän hoidon.

Terveisin hoitsu nuorisopsykiatrialta

tehdään kun esim. lapsi/nuori asetetaan tarkkailuun psykiatrisessa hoidossa.

Ap:n tapauksessa sijoitus ainoa vaihtoehto, jos ei löydy sukulaista/muuta ihmistä hoitamaan lasta. Ei ole kysymys vain siitä, että muistaa ottaa lapsen mukaan kaupasta tai lämmittää mikroruokaa. Jos äiti on väsynyt, uupunut, itkuinen jne, on todella traumaatista lapselle viettää aikaa tällaisen vanhemman kanssa ja aivan varmasti tunteet purkautuu aggressioina.

Ilmeisesti lapsesi on jo todella kunnon sekopää, kuten sinäkin. Eihän häntä muuten olisi otettu pois- olet vissiin alkkis, narkkari tai muuten laiminlyönyt häntä. . Voi olla, että paras palvelus lapsellesi olisi olla tapaamatta häntä enää koskaan. Etkö pysty katsomaan peiliin: sinun taoaamisesi voi syvästi järkyttää lapsesi psyykeä.

Tapaat lapsiasi jo kahden viikon välein kotonasi ja sitten vielä tapaat heitä sijaisperheessä kerran viikossa jos ymmärsin oikein. Näin tiuhoja tapaamisia en ole koskaan kuullut kenelläkään sijaisperhellä olevan. Se on todella raskasta sijaisperheen kannalta, koska joka kerta lapsi reagoi biovanhempansa nähtyään, eikä perhe pääse tavalliseen arkeen kiinni ollenkaan. Siksi olisi tärkeää, että annat lapsein olla rauhassa siellä perheessä ja elää normaalia elämää.



Mutta jos siirto luoksesi on todellakin tapahtumassa jo joulun paikkeilla, en usko, että tapaamisia kovin paljoa harvennetaisi. Tärkeintähän tässä on, että sinä pystyt osoittamaan sosiaaliviranomaisille, että saat elämäsi kuntoon ja olet kyvykäs heistä huolehtimaan. Jos heidän mielestään elämäsi jatkaa suurinpiirtein samaa rataa, niin tuskin tulet lapsiasi takaisin saamaan. Kyllä he tarvitsevat ihan konkreettisia näyttöjä siitä, että pystyt laskusi hoitamaan, mielialasi ei heittele kuin tuuliviiri ja että elämäsi on muutenkin raiteillaan. Esim. ei alkohlisiti miestä nurkissa notkumassa. Tätä on vain itse vaikea nähdä, kuinka paljon elämsi tarvitsee muuttua, että he uskovat muutoksen olevan todellinen ja pysyvä.



Omalla kohdallani voin sanoa, että sijaislapseni biologinen äiti luulee, että hänen lapsensa on otettu huostaan, jotta hän jaksaisi paremmin. Hän ei ymärrä, että lapsi on jo syvästi traumatisoitunut ja kehitys pahasti viivästynyttä koska kotihoito on ollut niin huonoa. Ei ole viinalla lätrännyt taikka muita päihteitä käyttänyt, mutta ei ole myöskään huolehtinut lapsestaan. Hänen kohdallaan sanoisin, että ei hän voi tulla lastaan koskaan takaisin saamaan, koska ei ymmärrä että hänen toiminnassaan on mitään vikaa. Mikään puhe ei häneen tehoa eikä asiat muutu miksikään.



Mutta ap, sinä vaikutit fiksulta, koska ymmärsit itsekin, että kuulosta jo vähän vainoharhaiselta. Eikä se mikään ihme ole kun olen tätä koneistoa läheltä seurannut. Ota selvää sos. työntekijältäsi mitä nimenomaisia muutoksia sinun täytyy pystyä näyttämään heille. Mutta muista, että vaikka nämä kysesiset asiat muuttuisivatkin, niin kokonaisuus ratkaisee. Jos elämäsi ei oikeasti ole muuttanut suuntaansa, niin parempi silloin onki, että lapset ovat muualla hoidossa.



Tsemppiä ap, pystyt siihen kyllä jos vaan tarpeeksi haluat.

ellei ole vielä edes aloitettu. Yleensä menee vähintään vuosi.

Asiallisella käytöksellä neuvotteluissa annat itsestäsi hyvän kuvan. Silti voit käyttää asianajajaa ja kysyä neuvoa eri tahoilta. Mutta jos höyryät ja kilahtelet kuin heikkopäinen, se ei vakuuta.

Kesän alussa oli puhetta kotiuttamisesta,ja siitä kuinka edetään eli lapsi olisi yökylässä useamman päivän kerrallaan,mutta nyt sijarit ilmoittivat että haluavat harventaa kertoja radikaalisti lapsen käytöksen vuoksi.En omasta mielestäni vaadi liikoja,mutten ihan ymmärrä heidän näkökantaansa,sillä kyllähän lapsi täälläkin kiukuttelee välillä enkä minä siitä numeroa tee.Palaan syksyllä töihin pitkän sairasloman jälkeen,ja sekin jo vähän jännittää ja ainakin viikkokyläilyt saavat sitten jäädä kokonaan pois.Tiedoksi niille jotka epäilevät että olen alkoholisti tai narkkari,niin sitä en ole ja lapsen isäkin on aivan normaali ihminen vaikkei olekaan tekemisissä meidän kanssa.Haluaisin kuullä lähivanhempien mielipiteitä lisää tuosta siirtymävaiheen ongelmista,jos joku sattuisi linjoille.



ap