Lue keskustelun säännöt.
Lapseni sijaisvanhemmat yrittävät saada harvennettua tapaamisia
03.07.2012 |
minun kanssani,ja sossusta sanottiin että todennäköisesti näin käy:( Lapsi kuulemma oireilee aina kun lähtee täältä kotiinsa(käynnist 2 krt kuussa+minä käyn heillä viikottain) ja on muunmuassa potkinut sijaisisää ja huutanut tälle hävyttömiä,räkinyt päälle ja ollut järkyttynyt ja itkuinen:( Lapsi täyttää kohta 4v. ja pelkään että haluavat vain lapsen itselleen väittämällä että on lapselle haitallista käydä luonani:(( Luulen että lapsi on vain ikävissään ja purkaa suuttumustaan sitten sijareille.Mitä voin tehdä,vai eikö minulla ole mitään sananvaltaa?
Kommentit (88)
kokee nyt olevansa turvallisella paikalla. Turvallisille ihmisille hän pystyy näyttämään pahan olonsa, joka purkautuu rietysti turvallisiin kasvattajiin.
Totta kai lapsella on tunteira myös bioäitiin. Ei lapsi voi käsittää kaikkea...Vaatii palon aikaa ja ehkä on hyvä lapsen kannalta rauhoittaa tilannetta.saat samalla itsellesi aikaa parannella omaa elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kuuluu normaaliin 4-vuotiaan käytökseen saada itku/potkuraivareita ja sen pitäisi myös sossun ja sijaisvanhempien tietää. Tottakait noin pieni lapsi ikävöi vanhempiaan jos joutuu olemaan erossa heistä ja sekin vielä korostaa näitä itkupotku raivareita. Hyvä ap.kun yrität saada elämäsi kuntoon. Lapsi tarvitsee sen äidin jonka verta hän on, sitä hän eniten kaipaa, sitä ilman jääneenä elää elämänsä miettien millaista olisi jos minut synnyttänyt äiti olisi minut pystynyt hoitamaan. Tee kaikkesi sen eteen, jotta pienen saisit itsellesi. Tee elämästäsi sellainen johon lapsi pystyy takaisin tulemaan. Mikään ei ole pahempaa kuin äidin puuttuminen elämästä. Itse rakastin ja jumaloin alkoholisti äitiäni aina, sydämestäni tuli katkera, ilkeä ja säälimätön kun minut sjoitettiin. Tunsin että minut revittiin irti äidistäni, vaikka sitä en halunnut. Minulla oli vain 1 ja ainut oikea äiti vaikka ehkei paras sellainen. Pitkän terapian kautta olen eheytynyt. T: äiditön.
Kyllä kuuluu normaaliin 4-vuotiaan käytökseen saada itku/potkuraivareita ja sen pitäisi myös sossun ja sijaisvanhempien tietää. Tottakait noin pieni lapsi ikävöi vanhempiaan jos joutuu olemaan erossa heistä ja sekin vielä korostaa näitä itkupotku raivareita. Hyvä ap.kun yrität saada elämäsi kuntoon. Lapsi tarvitsee sen äidin jonka verta hän on, sitä hän eniten kaipaa, sitä ilman jääneenä elää elämänsä miettien millaista olisi jos minut synnyttänyt äiti olisi minut pystynyt hoitamaan. Tee kaikkesi sen eteen, jotta pienen saisit itsellesi. Tee elämästäsi sellainen johon lapsi pystyy takaisin tulemaan. Mikään ei ole pahempaa kuin äidin puuttuminen elämästä. Itse rakastin ja jumaloin alkoholisti äitiäni aina, sydämestäni tuli katkera, ilkeä ja säälimätön kun minut sjoitettiin. Tunsin että minut revittiin irti äidistäni, vaikka sitä en halunnut. Minulla oli vain 1 ja ainut oikea äiti vaikka ehkei paras sellainen. Pitkän terapian kautta olen eheytynyt. T: äiditön.
Pidä ap puolesi ja yritä eheytyä tarpeeksi saadaksesi lapsesi takaisin huostaasi. Tsemppiä.
Onko sulla masennus vai persoonallisuushäiriö?
kun en olis halunnu olla siellä vaan omassa kodissa...no mitäpä teki sossu-vähensi tapaamisia entisestään.Sain käydä kotona muistaakseni kesä lomalla 2*5pvää ja lisäksi joko talvi ja syysloma tai pääsiänen+joulu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä niin... Tätähän se juuri on kun nämä "rahantienaajat" ovat milloinkin mitä mieltä asioista... Herätäänpä taas tähän todellisuuteen.
Lasten tapaamisoikeudet päättää lastensuojelun sosiaalityöntekijä, niinkuin sinunkin vanhempana pitäisi tietää (vai etkö ole kuullut koskaan puhuttavan...?). Näin ollen et varmaankaan järkevänä (?) ihmisenä voi todellakaan joka päivä hypätä lapsesi luona. Sijaisvanhemmat siis noudattavat sosiaalityöntekijän ohjeita, usein kyynel silmässä.
Kiitos nykyisen "vanhempien suojelulain" on sinun täysin turha väittää ettei sijoitukselle olisi perusteita. Lapsi ei kaipaa muuta kuin "lupaa" kiinnittyä sijaisperheeseensä. Ja tätä eivät useimmat vanhemmat anna, silkkaa itsekkyyttään. Jos lapsi ei tätä lupaa saa reagoi hän joka kerta tapaamisiin. Kun lapsi ei tapaa vanhempaansa sujuu hänen elämänsä "normaaliin" malliin, ei tarvitse huolehtia siitä miten äiti voi eikä myöskään siitä koska joutuu takaisin kaaokseen. Lapsi on toki aina lojaali vanhemmilleen mutta vanhemman tehtävä on (tai siis olisi) valvoa lapsensa parasta.
kaikki mita tekevat ja sanovat, ole mieluiten yhteydessa aina sahkopostitse niin sinulle jaa enemman todisteita. Ala koskaan vastaa soittoihin koska suullisesta kommunikaatiosta ei jaa todisteita.
Kai olet valittanut huostaanottopaatoksesta ja kaikista virheista mita sossut ovat tehneet tahan mennessa. Sitten kun juttu on kayty lapi Suomen oikeuslaitoksissa, on mahdollisuus vieda asia ihmisoikeustuomioistuimeen missa on mahdollisuus saada tuntuvat korvaukset Suomen valtiolta.
On kai sinun vasymyksesta johtuneet ongelmat hoidettu kuntoon niin etta saat lapsesi takaisin. Jos niin ei ole tehty, ovat tehneet virkavirheen. Viranomaisten tulee toimia erilaisin tukitoimin niin etta perheen yhdistaminen voidaan tehda niin pian kuin se on mahdollista. Mikali nain ei ole tapahtunut sinulla on erittain suuret mahdollisuudet voittaa juttu ihmisoikeustuomioistuimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saavat vahintaan sen 800 e per lapsi PLUS kaikki kulut.
Kuten hän itse kertoi:
ei jaksanut nousta sängystä
koti siivoamatta
laskut maksamatta
lapsi unohtui milloin minnekin
Jos on vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tms. ei välttämättä kykene huolehtimaan lapsesta. Ainakin ne masentuneet (lääkityksellä olevat) joita tiedän menevät vuoristorataa. Välistä ovat ihan ok, ja välistä sängynpohjalla ja uudella sairaslomalla.
Ap, anna lapsen olla sijaisperheessä jossa hänestä jaksetaan huolehtia. Lapsen kanssa elämä ei ole mitään on/off-juttua siltä pohjalta että jaksaisko vanhemmat vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka äiti ei jaksaisi häntä. Onneksi av-raati ei tästä etänä päätä.
väärin on toimittu. menet heti oikeusaputoimistoon tai jonnekin. lapsi kotiinsa.
Joka on vanhemman värittämä totuus. Jos asiaa kysyttäisiin sossuilta, olisi kanta varmasti erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sairastuin kakkosen jälkeen masennukseen, lisäksi miehen työttömyyttä yms. En pahimmillaan saannut posteja laatikosta... eipä meiltä tuollaisen takia lapsia huostaanotettu. Aah, ja olenpa myös "unohtanut" lapset päiväkotiin, kun kävi pieni väärinkäsitys siitä, kumpi hakee lapset. Vieläpä nuo tuossa pyörii, joten en ihan usko, että tuommoisesta unohduksesta ja laskujen sekoilusta lapsia huostaanotetaan.
että "sekoilu" laskujen kanssa ja lapsen yksittäinen unohtaminen ostoskärryyn on kiireellisen huostaanoton syynä!
en tiedä oireileeko mitään,koska kotonamme ei mitään traumaattista ole tapahtunut vaan lapseni otettiin kiireellä huostaan koska olin niin väsynyt että aloin sekoilla laskujen ym.kanssa,ja kerran unohdin hänet kauppaan,josta sitten tehtiin ilmoitus ja huostaanottopäätös.Siis traumaattista varmasti jäädä ostoskärryihin,mutten usko että tämä olisi mikään raivareiden syy:(( En itse ole näitä raivareita nähnyt,mutta sossu sanoi tänään että sijaisvanhemmat haluavat harventaa tapaamiset yhteen kertaan kuussa.
ap
Lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön ja normaaliin kiintymyssuhteeseen. Lapsi ei voi olla vanhemman pystyssäpitäjä. Hänellä on oikeus huolettomaan lapsuuteen.
Kun lapsi ei tapaa vanhempaansa sujuu hänen elämänsä "normaaliin" malliin, ei tarvitse huolehtia siitä miten äiti voi eikä myöskään siitä koska joutuu takaisin kaaokseen. Lapsi on toki aina lojaali vanhemmilleen mutta vanhemman tehtävä on (tai siis olisi) valvoa lapsensa parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kovin tarkasti miksi huostaan otettu. Mutta kai ne sijaisperheessa tietää, että lapset kiukuttelee aina "yökylän" jälkeen. Suurin osa eroperheidenkin lapsista oireilee jollain tapaa kun tulevat etävanhemmalta kotiin. Joskus enemmän ja joskus vähemmän.
Jos tuossa tapauksessa olis pakko vähentää tapaamisia niin sitte kai viikonlopun lyhentäminen yhteen yöhön. Eli la-aamusta su-iltaan.
on toinenkin aikuinen, sinun tapauksessa se työtön mies, kai sen nyt ymmärrät itsekkin.
Ystävän vastaavaa tilannetta sivusta seuranneena, voin sikäli tämän ihan uskoakin, jos ihminen on vaikka totaali yh, ilman tukiverkkoja voi noin todellakin käydä kun lähtö laitokselle tulee. Ystävänikin lähti päivystyksestä suoraan suljetulle pariksi kuukaudeksi. Ei siinä henkilö itse ollut siinä kunnossa että olisi lapsen asioita pystynyt järkevästi järjestämään ja suunnittelemaan. Onneksi hänellä oli perhe joka otti vetovastuun kaikesta,kodista ja lapsesta. Kaiken kaikkiian voisi sanoa että puolen vuoden päästä hoitoon menosta alkoi olla siinä kunnossa, että pystyi itsenäisesti huolehtia ja ottaa vastuun lapsesta.
Että kyllä näin voi käydä jos äiti on oikeasti ihan yksin, ei siinä tilassa ole kykyä eikä voimia olla juuri mitään mieltä vaan ihminen on aika vietävissä ja yleensä myöntyy ihan kaikkeen mitä sanotaan, että tulee tapahtumaan. Myöhemmin tilanne voikin olla sitten tuo, ettei enää saakkaan ääntään kuuluviin, vaikka olisi jo kykenevä lapsestaan huolehtimaan.
Sairas tapauksissa pitäisi yrittää pitää lapsen ja vanhemman suhde vahvana(vaikka vanhempi siihen ei itse silloin pystyisi), eikä noin, että välimatkaa ihan tietoisesti kasvatetaan.
Kukaan tuskin haluaa sairastua psyykkisesti ja monet palautuu terapialla ja lääkityksellä täysin ennalleen.
Tälläisessa tapauksessa olisikin tärkeämpää pyrkiä vahvistamaan lapsen ja vanhemman suhdetta,lisätä tapaamisia, eikä rajoittaa.
kyllä niitä raivareita saavat yleensä aina, kun joku hauska loppuu. meillä lapsenlapset käyvät usein ja meillä on ihan hullunhauskaa ja saavat aina isälle ja äidille raivarit, kun tulevat kotiin, kun pitää palata ruotuun, eikä isovanhemmat ole kokoajan konttaamassa ja leikkimässä.
Kyllä eivät nuo sossut tiedä lapsista mitään, jos riavarit katsotaan esteeksi tapaamiselle. Nehän kertovat vain, että lapsi on vihainen, kun joutui lähtemään äidin luota pois.
t. 40-v kokemus eri-ikäisistä lapsista.
Kuten hän itse kertoi:
ei jaksanut nousta sängystä
koti siivoamatta
laskut maksamatta
lapsi unohtui milloin minnekinJos on vakava masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö tms. ei välttämättä kykene huolehtimaan lapsesta. Ainakin ne masentuneet (lääkityksellä olevat) joita tiedän menevät vuoristorataa. Välistä ovat ihan ok, ja välistä sängynpohjalla ja uudella sairaslomalla.
Ap, anna lapsen olla sijaisperheessä jossa hänestä jaksetaan huolehtia. Lapsen kanssa elämä ei ole mitään on/off-juttua siltä pohjalta että jaksaisko vanhemmat vai ei.
miksi vanhempaa ei auteta taloudellisesti tai kodinhoitajalla? tuleeko halvemmaksi erottaa lapsi vanhemmasta?
miksi aloittajan talous ei saanut apua vaan lapsi vietiin ja nyt sijaisperhe saa kaiken avun ?
järkyttävää lapsen ja vanhemmankin kannalta.
Koko se aika kun lapsi oli sinulla, mitä se on ollut lapsen kannalta? Huonot olosuhteet jotka pitkittyvät kun huostaanottoprosessi on niin pitkä. Kun vanhemmat itsepintaisesti haluavat jatkaa lapsen elämän pilaamista. Tätä se on lapsen kannalta nykyisin näissä prosesseissa. Olet itse lapsesi elämän pilannut, ymmärrä pysyä jo poissa äläkä vingu ja kerjää huomiota ja pilaa lisää.
Niinpä niin... Tätähän se juuri on kun nämä "rahantienaajat" ovat milloinkin mitä mieltä asioista... Herätäänpä taas tähän todellisuuteen.
Lasten tapaamisoikeudet päättää lastensuojelun sosiaalityöntekijä, niinkuin sinunkin vanhempana pitäisi tietää (vai etkö ole kuullut koskaan puhuttavan...?). Näin ollen et varmaankaan järkevänä (?) ihmisenä voi todellakaan joka päivä hypätä lapsesi luona. Sijaisvanhemmat siis noudattavat sosiaalityöntekijän ohjeita, usein kyynel silmässä.
Kiitos nykyisen "vanhempien suojelulain" on sinun täysin turha väittää ettei sijoitukselle olisi perusteita. Lapsi ei kaipaa muuta kuin "lupaa" kiinnittyä sijaisperheeseensä. Ja tätä eivät useimmat vanhemmat anna, silkkaa itsekkyyttään. Jos lapsi ei tätä lupaa saa reagoi hän joka kerta tapaamisiin. Kun lapsi ei tapaa vanhempaansa sujuu hänen elämänsä "normaaliin" malliin, ei tarvitse huolehtia siitä miten äiti voi eikä myöskään siitä koska joutuu takaisin kaaokseen. Lapsi on toki aina lojaali vanhemmilleen mutta vanhemman tehtävä on (tai siis olisi) valvoa lapsensa parasta.
Ap.lla oli kotona perhetyöntekijä ja silti apu ei ollut riittävää.
Minkälaista taloudellista apua pitäisi saada?
Ap kertoo saaneensa apua muttei se ole riittänyt, on lapsen lähdettyä hoitanut itseään ja saamassa asiansa kuntoon.
Minä en lähtisi vielä ottamaan lasta kotiin vaan viimeistelisin omaa kuntoa ja kävisin tapaamassa lasta.
Voisiko ehdottaa perheneuvolaa avuksi? Minusta ei kannata kummankaan perheen lähteä lisäämään/vähentämään tapaamisia vaan sitä lasta pitäisi tukea ja minusta perheneuvola voisi olla hyvä tähän? Jos ette nyt samaan aikaan mene niin edes vuoronperään saman henkilön pakeilla?
Tätä voisi sitten vaikka jatkaa kun otat lapsen kotiin!
Ehdota jotain tälläistä sosiaalityöntekijälle?
1, http://bestdiscountcigarettesonline.com/#2381 where to buy cigarettes,