Lue keskustelun säännöt.
Lasta ei kannustettu lukemaan kesällä
24.07.2025 |
Lapsenlapsellani on selviä lukivaikeuksia. 8v. Opettaja suositteli ahkeraa kesälukemista. Kuitenkaan vanhemmat ei tehneet tätä. Kaikkea muuta kyllä. Jos olisin saanut päättää olisi luettu joka päivä pati tuntia palkinnon avulla. Harmittaa. Ennen luettiin kesällä.
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
Kyllä! Olin se lapsi joka "luki liikaa". :D
Pari tuntia on tosi paljon lapselle, joka ei osaa eikä halua. Varsinkaan jos vanhemmat eivät keksi lukutehtäviä arkielämässä. Ota mukelo luoksesi, tee kauppalista yhdessä lapsen kanssa, aarrekartta kodistasi ja ulkotilasta, vie kirjastoon. Anna ostaa kaupasta pari sellaista sarjakuvalehtiä kuin haluaa. Lukekaa niitä yhdessä. Sinä yhden lauseen, hän yhden lauseen.
Karkkihetkenkin voi pitää lukemalla. Osta 20 erilaista karkkia: sieni, auto, pääkallo, tutti jne. Tee niistä laput. Anna lapsen arpoa pussista sana. Kun on sen lukenut, saa syödä kyseisen karkin.
Osta esim.Lego-setti. Laita se osiksi. Kirjoita lappuihin lapsen taitojen mukaan käsin sana/pidempi ohje esimerkiksi: sijaitsee olohuoneessa paikassa, jossa on kirjoja tai vain: kirjahyllyssä.
Voit myös tehdä tehtäviä ihan arkisista jutuista kuten leipomisesta: ensin lapuilla välineet, jotka etsiä, sitten helppo resepti. Yhdessä leipomaan. Tarkoitan, ettei tarvitse koko ajan esim. Ostaa tavaraa.
Ikävää, että vanhemmat eivät ole helpottaneet lapsen koulutaivalta. Suurin osa on kuitenkin lukenut lomallakin, näin lapsenlapsesi jää yhä "jälkeen". Tee se minkä voit, mutta tee se mahdollisimman hauskasti.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
Maalla joo. Minä kaupunkilaislapsi en joutunut töihin koskaan, tiskausta joskus ja osallistuin kun suursiivottiin jouluna ja pääsiäisenä, siinä kaikki. Sen sijaan luin, kirjastosta kaikki lastenkirjat ja kotihyllystä aikuistenkin kirjat, kesällä hyvinkin kirjan päivässä. Vanhempien mielestä hyvä juttu, mummu varoitteli että silmät menee pilalle ja oikeassa oli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukivaikeus lievenee ihan älyttömästi kovalla harjoittelulla.
Vanhemmat tässä kampittavat lapsensa tulevaisuutta, jossa heikko lukutaito voi estää jonkin haaveen toteutumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, mikä on koulutuksesi?
Minuakin kiinnostaisi. Isovanhempi ei ole ammatti.
Joka päivä pari tuntia on 8-vuotiaalle vähän liikaa. Mutta säännöllinen lukeminen olisi kyllä tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi tuntia päivässä tappaa sen lukuinnon loppuiäksi.
Suosittelen lukudiplomia, jossa on tietyt lajityypit ja niistä voi lapsi itse valita sen mieleisen kirjan. Kirja kuukaudessa on hyvä minimitahti. Lukudiplomin voi tehdä koululle tai kirjastoon.
Sitten kun on esimerkiksi siinä puolivälissä, voi tehdä jotain yhdessä palkinnoksi - sen sijaan että lahjoo karkeilla joka päivä. Samalla oppii tavoitteellisuutta ja pitkän tähtäimen suorittamista.
Kirjastossa voi käydä kerran viikossa, jotta se kirjojen maailma tulee tutuksi ja etsiä esimerkiksi kirjoihin liittyviä tapahtumia, museoita yms. Kirjamessuillekin lapsen voi viedä.
Mistä tiedät, että on juuri lukivaikeudesta kyse? Onko se sinulla suvussa, itselläsi?
t. opettaja
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
50 vuotta sitten kirjojen lukeminen oli yhtä tärkeää kuin nytkin. Siihen kannustettiin kotitöiden lisäksi. Elin perheessä, jossa opittiin kesälomalla hoitamaan käytännön asioita mattojen pesusta marjastukseen, mutta se nautinto päästessäni kirjonen ääreen. Lukeminen oli koko meidän perheen harrastus ja siihen kannustettiin. Säästin viikkorahani saadakseni ostaa uuden kirjan, sain niitä lahjaksi ja olin vakikävijä kirjastossa. Koulussa kannustettiin lukemaan vapaa-ajalla sekä kertomaan mitä kirjoja lukee. Sain hyviä numeroita ainekirjoituksesta, johon opettaja aina totesi että näkee miten sanavarastoni on laaja lukemisen ansioista.
On hyvin ikävää, että sinun vanhempasi eivät lukemisen iloa ja henkistö hyötyä sinulle neuvoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 vuotta sitten kirjojen lukeminen oli yhtä tärkeää kuin nytkin. Siihen kannustettiin kotitöiden lisäksi. Elin perheessä, jossa opittiin kesälomalla hoitamaan käytännön asioita mattojen pesusta marjastukseen, mutta se nautinto päästessäni kirjonen ääreen. Lukeminen oli koko meidän perheen harrastus ja siihen kannustettiin. Säästin viikkorahani saadakseni ostaa uuden kirjan, sain niitä lahjaksi ja olin vakikävijä kirjastossa. Koulussa kannustettiin lukemaan vapaa-ajalla sekä kertomaan mitä kirjoja lukee. Sain hyviä numeroita ainekirjoituksesta, johon opettaja aina totesi että näkee miten sanavarastoni on laaja lukemisen ansioista.
On hyvin ikävää, että sinun vanhempasi eivät lukemisen iloa ja henkistö hyötyä sinulle neuvoneet.
50 vuotta sitten (ja vielä nykyäänkin) oli todella yleistä, että ns. käytännön ihmiset/duunarit piti varsnkin kaunokirjallisuuden lukemista paheksuttavana ajan haaskaamisena.
eri
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia päivässä tappaa sen lukuinnon loppuiäksi.
Suosittelen lukudiplomia, jossa on tietyt lajityypit ja niistä voi lapsi itse valita sen mieleisen kirjan. Kirja kuukaudessa on hyvä minimitahti. Lukudiplomin voi tehdä koululle tai kirjastoon.
Sitten kun on esimerkiksi siinä puolivälissä, voi tehdä jotain yhdessä palkinnoksi - sen sijaan että lahjoo karkeilla joka päivä. Samalla oppii tavoitteellisuutta ja pitkän tähtäimen suorittamista.
Kirjastossa voi käydä kerran viikossa, jotta se kirjojen maailma tulee tutuksi ja etsiä esimerkiksi kirjoihin liittyviä tapahtumia, museoita yms. Kirjamessuillekin lapsen voi viedä.
Mistä tiedät, että on juuri lukivaikeudesta kyse? Onko se sinulla suvussa, itselläsi?
t. opettaja
Minulla on lukuhäirö. 2 tuntia päivässä on oikein hyvä määrä treeniä alakoululaiselle. Treeni pitää vaan valita oikein. Akuankkoja tms. aluksi ja sitten myöhemmin jännittäviä kirjoja.
Kirja kuukaudessa ei todellakaan riitä lukivaikeuden kuntouttamiseen. Heikko lukutaito voi estää lasta saavuttamasta haaveitaan. Tuo lapsi voi nuorena haluta vaikkapa eläinlääkäriksi. Heikko lukutaito haittaa opiskeluja lukiossa ja yliopistossa todella paljon, eikä nuori välttämättä pääse älykkyyttään vastaavaan oppilaitokseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinä et lukenut lapsen kanssa? Etsinyt hänelle sopivia kirjoja ja yhdessä katsoneet, opetelleet sanoja niistä? JOskus lapsi voi innostua kuuntelemalla ensin aikuista ja haluamalla tietää lisää. Siinä hetkessä voikin jo sopia, että mitäs jos sinä luetkin nyt minulle hetken aikaa.
Kirja kuukaudessa ei todellakaan riitä lukivaikeuden kuntouttamiseen. Heikko lukutaito voi estää lasta saavuttamasta haaveitaan. Tuo lapsi voi nuorena haluta vaikkapa eläinlääkäriksi. Heikko lukutaito haittaa opiskeluja lukiossa ja yliopistossa todella paljon, eikä nuori välttämättä pääse älykkyyttään vastaavaan oppilaitokseen.
Kun nyt ensin saisi tiedon siitä, kuka tuon diagnoosin on lapselle tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tuntia päivässä tappaa sen lukuinnon loppuiäksi.
Suosittelen lukudiplomia, jossa on tietyt lajityypit ja niistä voi lapsi itse valita sen mieleisen kirjan. Kirja kuukaudessa on hyvä minimitahti. Lukudiplomin voi tehdä koululle tai kirjastoon.
Sitten kun on esimerkiksi siinä puolivälissä, voi tehdä jotain yhdessä palkinnoksi - sen sijaan että lahjoo karkeilla joka päivä. Samalla oppii tavoitteellisuutta ja pitkän tähtäimen suorittamista.
Kirjastossa voi käydä kerran viikossa, jotta se kirjojen maailma tulee tutuksi ja etsiä esimerkiksi kirjoihin liittyviä tapahtumia, museoita yms. Kirjamessuillekin lapsen voi viedä.
Mistä tiedät, että on juuri lukivaikeudesta kyse? Onko se sinulla suvussa, itselläsi?
t. opettaja
Lukukoira, lukukissa, lukupuu, onhan näitä konsteja. Keksii vaikka "lukutraktori, lukunukke" ihan mistä se lapsi tykkää.
En tuolle karkkilinjalle lähtisi kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
Maalla joo. Minä kaupunkilaislapsi en joutunut töihin koskaan, tiskausta joskus ja osallistuin kun suursiivottiin jouluna ja pääsiäisenä, siinä kaikki. Sen sijaan luin, kirjastosta kaikki lastenkirjat ja kotihyllystä aikuistenkin kirjat, kesällä hyvinkin kirjan päivässä. Vanhempien mielestä hyvä juttu, mummu varoitteli että silmät menee pilalle ja oikeassa oli!
Minäkin olin kaupunkilaislapsi, maalla oltiin noin 3 kk (molemmissa mummoloissa ja lisäksi omalla mökillä). Lukemaan ei ehtinyt, piti vaikka haravoida rantaan menevä hiekkapolku.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu sinulle mitenkään.
Taas idiootti kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus lapsuudesta oli, että nimenomaan ei luettu vaan tehtiin töitä. Oli kasvimaanhoitoa kitkemisestä kasteluun, oli polttopuiden pinoamista, oli kukkapenkkien hoitoa, marjastamista jne. Lukeminen oli vielä 50 vuotta sitten yhtä vaarallista kesätekemistä kuin nyt on ruutuaika.
50 vuotta sitten kirjojen lukeminen oli yhtä tärkeää kuin nytkin. Siihen kannustettiin kotitöiden lisäksi. Elin perheessä, jossa opittiin kesälomalla hoitamaan käytännön asioita mattojen pesusta marjastukseen, mutta se nautinto päästessäni kirjonen ääreen. Lukeminen oli koko meidän perheen harrastus ja siihen kannustettiin. Säästin viikkorahani saadakseni ostaa uuden kirjan, sain niitä lahjaksi ja olin vakikävijä kirjastossa. Koulussa kannustettiin lukemaan vapaa-ajalla sekä kertomaan mitä kirjoja lukee. Sain hyviä numeroita ainekirjoituksesta, johon opettaja aina totesi että näkee miten sanava
Vanhempani olivat opettaja ja kirjanpitäjä. Heidän mielestään kesällä ei lueta, kesällä ollaan ulkona ja nautitaan elosta ja olosta auringossa.
Ainekirjoitusnumeroni oli 10 ja kirjoitin äidinkielestä laudaturin, joten huoli pois, hyvin minulle lopulta kävi, vaikka lukeminen olikin muiden vuodenaikojen kuin kesän riemu.
Kesää on vielä jäljellä. Voisitko sinä isovanhempana olla tukemassa? Vaikka sarjakuvia ensin, kunhan jotain lukisi.
En tiedä millaisia sarjakuvia nykymukulat lukevat. Ovatko Lucky Luket ja Tintti menneen talven lumia? Asterixit? On niissä ainakin menoa ja meninkiä, sitä samaa mitä elokuvissa ja sarjoissa edelleen näkyy.