"Koulutettujen vanhempien lapset erikoisluokille"

eivät hakeudu pahimmat adhd-häiriköt, lukutaidottomat mamut tai pienet nistinalut.



Erikoisluokalle pääsyyn tarvitaan vanhempien aloitteellisuutta ja lapselta jonkinasteistta motivaatiota, ei edes lahjakkuutta. Tämä varmistaa lapsella laadukkkaamman oppimisympäristön. Ja tämä on koko homman ajava voima.

Eiköhän tällä haeta ennen kaikkea sitä, että lapsi pääsee sellaiselle luokalle, jossa on vähän valikoituneempaa sakkia ja häiriköt loistavat poissaolollaan.

itseäni huolestuttaisi enemmänkin se, saako siinä jotain vähemmän. Koska jos on esim. musiikkia enemmän kuin muilla, eikö silloin ole pois jostain muusta.



Vaikka toisaalta saattaisin kyllä itsekin laittaa lapseni jollekin kielikylpyluokalle, jos sellaisia olisi täällä korvessa tarjolla.

etteikö siihen tuntikehykseen voida helposti laittaa paria ylimääräistä harrastustuntia.



Ei erikoisluokassa jää paitsi mistään muusta kuin negatiivisista asioista, joiden takia lapsi alun perinkin on erikoisluokalle laitettu.

vaan oppitunteja on hieman enemmän.

ihan siksi, että sinnen piti erikseen anoa pääsyä ja rajana oli korkeahko keskiarvo. Siellä ei siten ole rääväsuisia häirikköjä, ongelmatapauksia, kielipuolia tai niitä, joiden elämäntehtävä on pilata muiden kouluaika.



Koulumatkaa kertyi 40 km suuntaansa, mutta kyllä se kannatti.

"Rupusakista", se on sitä monimuotoisuuden oppimista ja sosiaalisten kontaktejen hiomista. Erityisluokat tulevat sitten myöhemmin esiin.



Ei ole hyväksi, jos lasta pidetään erossa "niistä muista" liian nuorena. Johan tätä on nähty vuosisadat monessa maassa.

Minunkin mielestä tällaiset erityisluokat ja mitä niitä englannin kielisiä kouluja on ym.



Lapset toteuttavat vain aikuisten fantasioita ja heistä tulee samanlaisia nirppanokkia aikuisina.



Lasten on hyvä ymmärtää ja sallia erilaisia ihmisiä maailmassa eikä sulkeutua johonkin ylemmyyskuplaan.

Nyt kun ajattelen taaksepäin, niin isompi osa näiden ryhmien oppilaista oli pientaloista kotoisin eikä niistä ostarin kerrostaloista.

on to-del-la kova tunku. Joten kyllä se Joonaskin on testin läpäissyt, vaikka sinun tiukassa seulassasi toki on vain luuseri.



Meidän lapsista toinen käy kielikoulua, toinen on painotetussa opetuksessa. Molemmat lukevat sitten muuten vielä koulun jälkeen ylimääräistä kieltä. Molemmat saavat näin kahdesta kielestä todella hyvän kielitaidon.



Ja yläluokalle mennevät kuvataidepainotukseen, jos pääsevät.



Minusta noita pitää hyödyntää, jos ja kun niitä tarjolla on.

Omat kokemukseni ovat musiikkipainotteisesta opetuksesta;



-musiikkiharrastus maksaa suhtellisen paljon nykyään, joten on looginen (mutta ei oikeudenmukainen) seuraus, että musiikkiluokalle päätyvät ne lapset, joilla on ollut mahdollisuus soitinopetukseen



-jos lapsi harrastaa muutenkin soittamista, on äärimmäisen kätevää, että edes osa tästä harrastusajasta tapahtuu koulussa



-jos koulu muuten sujuu lapsella hyvin, on vain positiivista vähän lisätä kuormaa taideaineilla, toisaalta jos ei suju, niin parempi keskittyä perusaineisiin



-lapseni ja minä olemme kotoisin tavallisestsa lähiöstä ja käyneet tavallisia kouluja, mutta musiikkipainotteisesti



-musiikkiluokilla musiikkiin suuntautuneet kohtaavat ja perustavat ehkä bändejäkin ja saavat sitä kautta paljon sisältöä elämäänsä (itsekin olen saanut valtavasti, vaikkei siitä ammattia tullukaan)



-tässä on jo niin monta syytä, ettei siihen tarvita lisäperusteluksi mitään "olemme hienompaa väkeä" -perusteluita.

koulutettu ihminen käsittää paremmin taideaineiden tärkeyden. Niitä kun on muuten aika vähän. Kulttuurikotien kasvatteja : )

Minun lapseton siskoni käynnisti sodan, kun esikoisemme meni kielikouluun. Haukkui, parjasi ja solvasi meidät vanhemmat aivan hysteerisenä.



Lapsi on aina ollut hyvä kielissä. En tajua mitä pahaa on siinä, että hän sitten opiskelee kieliä.



Itse asuin lapsuuteni tuppukylässä, jossa ei tasan ollut kuin se yksi kyläkoulu - jossa siskoni ei meinannut millään pärjätä edes siellä...

EI tapahdu illalla koulupäivän jälkeen. Parempi vaan jos koulussa voi harrastaa jotain mistä on itse innostunut vaikka nyt ei mikään Da Vinci olisikaan. Tuo matka on toki tylsä, mutta jspa silloin tällöin pääsee vaikka vanhempien kyydillä? Meillä poika itse halusi osallistua LUMA painotteisen luokan pääsykokeisiin (tosin olisi mennyt samaan kouluun jokatapauksessa vain tavisluokalle) ja pääsi, ja oli ikionnellinen. Ei mulla ollut mitään syytä kieltää ko. juttua vaikka kuinka elitististä oliskin.

koska peruskouluissa ei jatkossa opiskella muuta kuin pakkoruotsia. Pakkoruotsin aikaistus ala-asteelle tappaa A2-kielten ryhmät.

Alunperin se oli meilläkin latina, sitten ruotsi. Oma lapseni on englanninkielisessä, eikä se ole sen kummempaa. Tosin meidän kotikieli on mieheni äidinkieli eli englanti.

olisi se silti lapselle parempi. Mille tahansa erityisluokalle hakeutuu oppilaita, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneet lapsensa koulunkäynnistä ja tulevaisuudesta. Seurauksena oppilasaines on parempaa eikä opettajan aika mene poliisina toimimiseen. Ihan koko koulunkäynnin kannalta erityisluokalla lapsi saa paremmat lähtökohdat.



Kiva bonus on, jos painotus vielä sopii oman lapsen taipumuksiin ja kiinostuksen kohteisiin.

"Rupusakista", se on sitä monimuotoisuuden oppimista ja sosiaalisten kontaktejen hiomista. Erityisluokat tulevat sitten myöhemmin esiin. Ei ole hyväksi, jos lasta pidetään erossa "niistä muista" liian nuorena. Johan tätä on nähty vuosisadat monessa maassa.

lapsen ja nuoren kehitykselle. Kun ymmärtää pitää lapsensa erossa rupusakissa, antaa lapselleen paremmat eväät kuin se, joka siedätyshoitona antaa olla luusereitten kanssa monimuotoisuuteen vedoten.

Miksei koulua voisi käydä muulla kielellä?

Mielestäni omakielistä koulua tulisi kyllä arvostaa. Sen puolestahan on todella jouduttu aikanaan tappelemaan (ruotsinkielinen eliittihän vastusti viimeiseen asti sitä, että suomenkieliset olisivat saaneet opiskella Suomessa suomen kielellä).

jos ajattelee oppimistyylejä, niin ihmisethän ovat erilaisia. Toiset oppii kuulemalla, toiset näkemällä ja kolmannet tekemällä.



Aamulla radiossa joku opettaja sanoi asiasta hyvin, että painotukset lisäävät motivaatiota kaikkeen oppimiseen, kun oppilaat saa tehdä niitä omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan.



Tämä voisi päteä ihan hyvin koko koululaitokseen, olisikin vain pelkkiä painotettuja luokkia, joissa kielinerot pääsis toteuttaan omia luontaisia ominaisuuksiaan ja sitten taas käsillätekijät omiaan. Varmasti löytyisi jokaiselle jotain ja vähentäisi ehkä häiriköintiäkin.