Lue keskustelun säännöt.
Temperamenttinen ekaluokkalainen, apua!
29.08.2012 |
Tuntuu, että olisimme nyt jo pulassa ekaluokkalaisemme kanssa. Temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa, käytöksessä ei kehumisen varaa ja saa raivarit todella helposti. Kiroilee, hajottaa tavaroita ym. aina kun ei saa haluamaansa.
Tällä viikolla rikkonut suutuspäissään jo kaksi Arabian lautasta, kun ei halunnut syödä hernekeittoa. Itkemistä ja raivoamista, kunnes annoimme hälle lempiruokaansa. Poika on vasta aloittanut ekan luokan, muttei suostu tekemään läksyjä ennenkuin lupaamme korottaa viikkorahaa. Koulussa oli haistatellut kouluavustajalle ja töninyt jotain hiljaisempaa luokkakaveriaan, josta ei pidä.
Pojan isää ei kiinnosta ja minä en jaksa tapella pojan kanssa. On yritetty neuvotella ja puhua, ei auta muu kuin lahjominen. Kohta loppuu rahat, kun ei ole varaa "pitää poikaa tyytyväisenä" (kuulostaa kauhealta, mutta sitä se käytännössä on). Nukkumaankaan ei suostu menemään kun on tärkeät pelit kesken; yöllä jos menen keskeyttämään niin saa taas kauheat raivarit ja herää koko perhe, jos emme suostu hänen vaatimuksiinsa.
Olemme suunnitelleet pojan laittamista väliaikaisesti mummonsa hoiviin, mutta en ole varma, onko se sittenkään oikea ratkaisu. Miten mä saan tuon kuuma-Kallen rauhoittumaan?
Kommentit (40)
Ross W. Greene: Tulistuva lapsi
Uusi lähestymistapa helposti turhautuvien ja joustamattomien lasten ymmärtämiseen ja kasvattamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kotiarestiakin koitettu tuloksetta, kun ei sitä huutamista ja raivoamista (joka saattaa kestää tunteja) jaksa kukaan kuunnella ja pienemmät lapset hermostuvat.
Tanskalainen psykologi Bent Hougaard on hyvin vihainen. Hougaardin vihan kohteena ovat vanhemmat, jotka antavat liikaa valtaa lapsille. Curling-vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät tälle samalla karhunpalveluksen.
Curling-vanhemmat - pelkkää porkkanaa, ei keppiä
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
"Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle", sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. "Paska vanha setä, et sä mua määrää", poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
En olisi välttämättä tarvinnut tuota. Mutta MITÄ mä tuon lapsen kanssa sitten teen?!? Tekö tuutte kuuntelemaan tuota huutoa meille? Helppo piruilla, kun oma kakara on se luokan priimus ja hissukka...
pojalla on sokeritauti, joten ilman ruokaakaan emme voi antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä ei todellakaan lapsi päätä mitä syödään tai koska nukutaan. Jokainen ottelu on kotiinpäin. Jos annat lapsen hyppiä silmille, sitten se hyppii!
Lue kirja!
Ja joo meilläkin huudetaan, mutta siitä huolimatta mennään nukkumaan ja syödään tai jätetään syömättä. Lapseni on todella, todella temperamenttinen, mutta meitä vanhempia joutuu tottelemaan. Piste.
Mitään lahjomista emme harrasta kuin satunnaisesti. Kotiarestia, pelikieltoa, telkkarikieltoa ja muita rangaistuksia käytämme myös.
"Mieluummin yksi sääntö, josta ei tingitä, kuin kymmenen sääntöä, joista lipsutaan aina", Pallaskari muistuttaa.
Johdonmukaisten seuraamuksien asettaminen on tärkeää. Ilman rajoja lapsi elää turvattomassa maailmassa.
"Liian väsyneet tai välinpitämättömät aikuiset eivät jaksa toteuttaa johdonmukaista kasvatustyötä, jolloin lapset eivät opi luottamaan aikuiseen. Jos lapsi ei luota aikuiseen, seuraamuksien olemassaolo on samantekevää, sillä lapset lakkaavat tottelemasta", Pallaskari sanoo.
Näin ollen niskurointi sääntöjä vastaan ei välttämättä ole lapsen pahankurisuutta.
"Lapsi joka uhmaa jatkuvasti rajoja, testaa itse asiassa sitä, voiko aikuiseen luottaa", Pallaskari sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nerokas ratkaisu!
Pistä se kakara kuriin tai se sä olet kohta vielä enemmän kusessa ja koulusta soitetaan, että lapsenne on sadistinen koulukiusaaja.
Varmaan myöhäistä itkeä kun on jo housussa, mutta herranjestas, ei lapset noin voi pompotella aikuisia!
Lapselle kerrotaan rajat ja niitä noudatetaan. Pienestä pitäen, ei vasta kouluiässä. Teille ei varmaan tule helppoa jatkossa.
Kannattaa varmaan jo hakea ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsette perheneuvolaa.
Säännöistä on pidettävä kiinni. MItä sitten jos huutaa tuntikausia, muiden on se vaan kestettävä koska se tuntikausien raivoaminen loppuu kun lapsi huomaa että hän ei enää pysty pompottamaan teitä.
Toisaalta juttusi on niin "sairas" että epäilen että se on aito provo. Kukaan ei voi olla noin lepsu.
WTF? Tästä lähtien lapsi ei pelaa huoneessaan ja nukkumaan mennään ysiltä.
Ekana iltana huutanee 4 tuntia, toisena 3, kolmantena 2 ja viikon kuluttua on jo alistunut asiaan.
Katso tämä ja näet miten temppu tehdään.
http://www.livtv.fi/ohjelmat/supernanny/etusivu/video/supernannyn-uudet…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsette perheneuvolaa.
Säännöistä on pidettävä kiinni. MItä sitten jos huutaa tuntikausia, muiden on se vaan kestettävä koska se tuntikausien raivoaminen loppuu kun lapsi huomaa että hän ei enää pysty pompottamaan teitä.
Toisaalta juttusi on niin "sairas" että epäilen että se on aito provo. Kukaan ei voi olla noin lepsu.
Sen sijaan mä olen tosi väsynyt tähän tappelemiseen Ja ahdistaa ajatus p8erheneuvolasta. En kaipais nyt yhtään moitteita mun kasvatusmalleista. :/
Jospa vähän harjoittelisit tuota provoamista. Alkeellisia virheitä.
Esim. diabetesta sairastavien lasten vanhemmat ei kyllä koskaan puhu sokeritaudista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tarvitsette perheneuvolaa. Säännöistä on pidettävä kiinni. MItä sitten jos huutaa tuntikausia, muiden on se vaan kestettävä koska se tuntikausien raivoaminen loppuu kun lapsi huomaa että hän ei enää pysty pompottamaan teitä. Toisaalta juttusi on niin "sairas" että epäilen että se on aito provo. Kukaan ei voi olla noin lepsu.
Sen sijaan mä olen tosi väsynyt tähän tappelemiseen Ja ahdistaa ajatus p8erheneuvolasta. En kaipais nyt yhtään moitteita mun kasvatusmalleista. :/
Olet väsynyt ja perheneuvolaa ahdistaa??? Mites sä olet sitten ajatellut tämän homman ratkaista sun kasvatusmalleillais joita ei saa moittia?! Kysyt neuvoa ja ne ei kelpaa.
tai et, niin apua tarvitset ja tosiaan on jotain pielessä kasvatusmalleissa.
Olisiko esikoinen? Ja perussairaus. Pidetty pumpulissa, siloiteltu tietä, voi pientä kun on sairaskin. Kyllä saat kulta, ei tarvitse tehdä mitään, voit päättää itse jne. Nyt kaikki räjähtää silmille.
Saat itse valita. Kakara kuriin tai jatka valitsemallasi tiellä. Perheneuvolassa AUTETAAN, ei syyllistetä. Olen itsekin käynyt, koska myös minulla on temperamenttinen lapsi.
Sieltä antavat käytännön neuvoja. Poika kuulostaa olevan jo aika hallitsemattomissa ja on vasta 7-vuotias. Muutos tulee olemaan todella vaikea, koska olette joutuneet vahvistamaan hänen huonoa käytöstään palkkioilla. En väitä, että päätöksissä pysyminen on helppoa, mutta entistä vaikeampaa siitä tulee, mitä useammin lapsi saa huutamalla periksi.
Voimia!
Mutta se ei tosiaankaan silti noin käyttäydy. Nukkumaan mennään vaikka väkisin ja ruokalautasia ei heitellä. Tosin en väen vängällä tee ruokaa, mistä ei tykätä. En itsekään syö sellaista.
Ja ettäkö läksyissä kiristetään? Ehei. Jos lapsi ei tee läksyjä, se on hänen ongelmansa, ja siitä seuraa keppiä, ei lahjuksia.
Mitään muuta en inhoa niin paljoa kuin curlingperheitä täysin lapsen käytöksestä riippumatta.
tuon penskan tahtiin....
Ei mekään hypitä meidän tempperamenttisen muksun mukaan ja kyllä, kuuntelemme sitä raivoamista ihan rauhassa piiitkäääänn....
Meillä myös samanlaista. Ekaluokkalainen ei kunnioita auktoriteettejä. Koulussa on ollut paljon ongelmia. Hän on saattanut kiroilla kesken tunnin tai tehdä esim. liikuntatunnilla omia juttujaan. Hänet on muutaman kerran poistettu luokasta. Lapsi itse kuvailee niitä tilanteita minulle niin, että "se tapahtui vahingossa" tai "jokin mun päässä sanoi että tee niin".
Olen miettinyt voisiko ollakin joku "päänsisäinen juttu". Touretten oireyhtymässäkin sanovat yht`äkkiä vaikka kirosanan tms. hallitsemattomasti. Entäs ADHD?
Oppimisessa ei ole ollut meidän ekaluokkalaisella ongelmia ja läksyjen tekeminen sujuu hienosti kun niistä muistuttaa.