Lue keskustelun säännöt.
Temperamenttinen ekaluokkalainen, apua!
29.08.2012 |
Tuntuu, että olisimme nyt jo pulassa ekaluokkalaisemme kanssa. Temperamenttia löytyy vaikka muille jakaa, käytöksessä ei kehumisen varaa ja saa raivarit todella helposti. Kiroilee, hajottaa tavaroita ym. aina kun ei saa haluamaansa.
Tällä viikolla rikkonut suutuspäissään jo kaksi Arabian lautasta, kun ei halunnut syödä hernekeittoa. Itkemistä ja raivoamista, kunnes annoimme hälle lempiruokaansa. Poika on vasta aloittanut ekan luokan, muttei suostu tekemään läksyjä ennenkuin lupaamme korottaa viikkorahaa. Koulussa oli haistatellut kouluavustajalle ja töninyt jotain hiljaisempaa luokkakaveriaan, josta ei pidä.
Pojan isää ei kiinnosta ja minä en jaksa tapella pojan kanssa. On yritetty neuvotella ja puhua, ei auta muu kuin lahjominen. Kohta loppuu rahat, kun ei ole varaa "pitää poikaa tyytyväisenä" (kuulostaa kauhealta, mutta sitä se käytännössä on). Nukkumaankaan ei suostu menemään kun on tärkeät pelit kesken; yöllä jos menen keskeyttämään niin saa taas kauheat raivarit ja herää koko perhe, jos emme suostu hänen vaatimuksiinsa.
Olemme suunnitelleet pojan laittamista väliaikaisesti mummonsa hoiviin, mutta en ole varma, onko se sittenkään oikea ratkaisu. Miten mä saan tuon kuuma-Kallen rauhoittumaan?
Kommentit (40)
tuon penskan tahtiin....
Ei mekään hypitä meidän tempperamenttisen muksun mukaan ja kyllä, kuuntelemme sitä raivoamista ihan rauhassa piiitkäääänn....
en mä kyllä koe, että me penskan tahtiin hypittäisiin. Annetaan periksi ehkä liian helposti, yleensä perherauhan nimissä, mutta ei mun mielestä tuo lapsi meidän arkea kyllä mitenkään pyöritä. Hallitsee kyllä vähän liikaa.
Ja diapetes/sokeritautikommentoijalle: kylläpä vaan täällä Savossa puhutaan ihan arkisesti sokeritaudista. En mä muistakaan sairauksista käytä mitään latinankielisiä nimityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi pelaa yöt läpeensä, tappelee koulussa, rikkoo lautasia ja pistätte ipanan mummolaan kasvatettavaksi.
Ei jumalauta mitä vanhempia
Kirjoitit, että: Kohta loppuu rahat, kun ei ole varaa "pitää poikaa tyytyväisenä"
Kuka teillä on vanhempi?
Mutta oikeesti voi olla hyvin niin, että lapsella on vahva temperamentti ja on sen voimin saanut pyöriteltyä aikuiset pikkusormensa ympärille, ja siksi lapsen kasvattaminen on jäänyt.
Mutta mikään temperamentti ei laita noin pientä kiroilemaan, haistattelemaan tai pelaamaan keskellä yötä. Kyllä nuo kaikki ovat puhtaasti kasvatusasioita.
Sun on siis aivan turha enää ajatella sitä, että lapsi on temperamenttinen. Se ei nimittäin ole ongelmana, vaan kasvattamatta jättäminen. Varmasti lapsen temperamentti on tehnyt kasvattamisesta haasteellista, mutta siihen haasteeseen aikuisten on vastattava, halusi tai ei. Sillä muuten lapsesta kehittyy tuollainen julmuri kuin ap:n lapsi.
Eli ensimmäinen ratkaisu on tosiaan tuo, että älä piiloudu enää temperamenttisyyden taakse, älä väistele, vaan ala oikeasti tekemään sitä kasvatustyötä, mikä sulle kuuluu.
Ja tietenkin olet väsynyt, kun kotona on tuollainen tappelija. Millä se väsymys lähtee? -Sillä, että lapsi on sopuisampi. Millä lapsi tulee sopuisammaksi? -Sillä, että siitä kasvatetaan sellainen.
Lähde liikkeelle siitä, että mietit yhden pahimman ongelman. Minun näkemykseni on, että nukkumaan käyminen ja nukkuminen voisi olla ykkösasia. Käyt tämän ongelman kimppuun ja annat muiden asioiden vielä toistaiseksi olla. Kerrot lapselle säännöt, että nukkumaan käydään tästä lähtien klo 20.30 ja siitä ei riidellä eikä neuvotella. Et mieti millä lahjot lapsen siihen, vaan se asia vain on niin teidän uusissa säännöissä.
Ja jos et pysty napakkuudella saamaan tuota aikaiseksi, niin mietit sellaisen rangaistuksen, joka iskee lapseen kaikkein pahiten. Olisiko esim. pelikielto (=pelien poistaminen talosta) sellainen rangaistus. Rangaistuskin pitää toteuttaa niin, että siitä ei pääse kukaan lipsumaan.
Kun saat yhden asian kuntoon (esim. tämän nukkumisen), niin huomaat, että kaikkein suurin taakka on pinnalta jo keventynyt. Kun nukkuminen sujuu kohtalaisen hyvin toivon mukaan parin viikon päästä, niin silloin siirryt seuraavan ongelman kimppuun ja kitket lapsesta sen määrätietoisesti. Tosin parempien unien ansiosta muutkin ongelmat saattavat vähentyä itsestään. Nythän lapsi on univajeen vuoksi koko ajan väsynyt, joten ei ole ihme, että hän raivoaa.
Tarvitset päättäväisyyttä. Tsemppiä!
en mä kyllä koe, että me penskan tahtiin hypittäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisella luokalla. Lapsistani löytyy tempperamenttia joka laatuun ja osan kanssa on joutunut "vääntämään" ihan tosissaan. Ymmärrän väsymisesi tilanteeseen ja voimattomuuden tunteesi, mutta kyllä täällä ihmiset puhuvat ihan asiaa. Teidän on vanhempina alettava näyttää lapselle, että ette lipsu säännöistä ja teidän sanaanne on uskottava. Ehdottomasti.
Aloittaisin niin, että lähtisin lapsen kanssa kahdestaan ulkoilemaan, saunaan tms. ja keskustelisin lapsen kanssa silloin, kun lapsi on rauhallisella tuulella. Kertoisin, että koulun aloittaminen on iso asia, joka saattaa myllertää mieltä ja väsyttääkin, jolloin helposti kiukuttaa, mutta niin tapahtuu monille (aikuisillekin, kun aloittavat uudessa työpaikassa). Koulu ja läksyt ovat kuitenkin lasten työtä ja ihan jokaisen täytyy niistä huolehtia.
Äiti ja isä ovat sinusta valtavan ylpeitä, kun olet jo noin iso. Isous tuo myös vastuuta tullessaan. Koululaisilta odotetaan jo erilaista käytöstä kuin päiväkoti-ikäisiltä. Sinun on ymmärrettävä, että kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa toisia ihmisiä, eikä tietenkään muillakaan sinua. Tavaroiden hajottaminen on myös loputtava (meillä lapsi saisi omista rahoistaan ostaa uuden tilalle, jos on tahallaan hajoittanut).
Kerroppa lapsellesi, että meillä on häntä paljon isommillakin lapsilla salasanat tietsikoilla ja ne ei todellakaan aukea, jos esim. läksyt ei ole tehty ja, kun pelit eivät ole loppuneet senkään jälkeen, kun olen antanut 15-20 min. aikaa lopetella niin olen varoittanut ja mennyt painamaan ESC:ä tai muulla tavoin lopettamaan pelin. Pari kertaa, kun näin olen tehnyt niin ovat oppineet, että lopettavat, kun sanon ja toisaalta myös sen etteivät peliajan loppupuolella pelaa sellaisia pelejä, joita ei voi helposti lopettaa, kun peliaika täyttyy.
Anna huutaa vaan, kyllä maailmaan huutoa mahtuu. Mutta noistakin tilanteista keskustelisin lapsen kanssa etukäteen silloin, kun lapsi rauhallinen. Sanoisin, että lapsen on ymmärrettävä, että vaikka lapsi kuinka huutaisi niin menet joka tapauksessa sulkemaan pelit silloin, kun niin on tehtävä ja ymmärrät, että lasta saattaa hetken asia suututtaa, mutta mikäli huuto menee ihan kiukutteluksi ja vaan jatkuu ja jatkuu niin eihän sinun voi antaa pelata ollenkaan ennenkuin olet oppinut lopettamaan ajoissa. Ja sitten kysyisin seuraavana pelipäivänä ennen peliaikaa, että lopetatko huutamatta silloin ja silloin? Ja kertoisin lapselle, että ellei pidä lupauksestaan kiinni niin seuraava pelipäivä jää väliin ja sitä seuraavalla taas harjoitellaan huutamatta olemista.
Tsemppiä ja rajoja kehiin!
Annetaan periksi ehkä liian helposti, yleensä perherauhan nimissä.
Munkin mielestä sä viesteissäsi kuvailet oikeastaan perherauhaa, jonka olette tuolla periksi antamisella saavuttaneet. Perherauhaahan tuo onkin.
Ai niin, mihinkäs se ap kaipasikaan apua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne on hyviä. Ja huomaathan ap, että siinäkin oli, että keskustelemisen lisäksi laitetaan rajat siihen minne ne kuuluu.
Jos tämmöinen tapaus olisi oikeasti olemassa ei perheneuvollla olisi mitään virkaa. Tämmöinen lapsi pitäisi sijoittaa lastenkotiin tai sijaisperheeseen ja antaa hänelle mahdollisuus normaaliin elämään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi nyt vain.. Mites vaikkapa vinkiksi olisi:
- Kaikki pelit pois kokonaan jos ei pelit onnistu vanhempien asettamissa aikarajoitteissa
- Viikkorahat ja muut ilot kokonaan pois kunnes käytös paranee
- Anteeksipyydöt tietenkin niille joita haukkuu joka kerta
- KASVATUSTA
Kysy itseltäsi: Miksi teillä lapsi määrää? Miksette kestä katsoa lapsen pettymystä? Millaine hän on teini-iässä tai aikuisena tuota menoa?
huonosti käyttäytyviä lapsiaan tempperamenttisiksi. Googlatkaa vaikka se sana jos että tiedä mitä temperamentti tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se vaatii, että lapsi tönii tai hakkaa jonkun toisen lapsen sairaalakuntoon, ennen kuin ap alkaa tosissaan katsomaan peiliin.
Vaan tuskin silloinkaan, eiköhän ap sittenkin etsi syitä muista, että nokun se lapsi sanoi mun lapselle niin ja näin, niin pitihän mun lapsen se hakata.
Meillä vähän samanlaisia ongelmia, paitsi että emme anna pojalle periksi. Mutta hän käyttäytyy todella uhmakkaasti eikä tunnu kunnioittavan auktoriteetteja lainkaan.
En voi käsittää mistä on kyse - isoveli on aivan toisenlainen ja kärsii jo hänkin nuoremman käytöksestä.
Poika on tiedollisesti ja taidollisesti erittäin kehittynyt, mutta jostain syystä koulun alku on tuonut esiin aivan hirveän koviksen, joka EI ANNA PERIKSI. Huh, voimat alkavat loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että TODELLA on yritetty keskusteluita, tarinointia, vetäytyä pojan kanssa luontoretkille ym. Väitän, että kyse ei kyllä tässä tapauksessa ole kasvatusongelmasta vaan ehkäpä jostakin sairaudesta.
Mutta onko ketään, jolla olisi ollut samankaltaisia ongelmia, ja mikä oli lopputulos?
Ehkä se vaatii, että lapsi tönii tai hakkaa jonkun toisen lapsen sairaalakuntoon, ennen kuin ap alkaa tosissaan katsomaan peiliin.
Vaan tuskin silloinkaan, eiköhän ap sittenkin etsi syitä muista, että nokun se lapsi sanoi mun lapselle niin ja näin, niin pitihän mun lapsen se hakata.
Anteeksi, mut mulla on muutakin tekemistä päivisin, kuin roikkua täällä. Niinkuin esimerkiksi KASVATTAA lapsiani. Vähän menet kyllä pitkälle tuossa ennustuksessasi! Vaikka pojalla temperamenttia onkin, saattaa joskus hermostuessaan tönäistäkin, niin ihan noin villistä tapauksesta ei ole kyse. Ja vaikka kysynkin täällä neuvoa perherauhan saamiseen, niin - anteeksi vaan - olen kyllä sitä mieltä, että jollain tietyllä kasvatustyylillä ei kyllä lapsesta saa muiden hakkaajaa niin kauan, kun lapselle jaksaa olla läsnäoleva, välittävä ja rakastava vanhempi. Kyllä siihen tarvitaan jo ihan jotain muuta, eikä pienet tönimiset ole tuollaiseen varrattavissa.
Pitänee yrittää nyt tapella sen nukkumisen kanssa, jos saataisiin edes vähän päiviä rauhoitettua. On tää vaan jotenkin niin rankkaa, huoh...
ihan pikkuostoksia, ts. karkkia, tarroja, ed:iä (josta on nyt luovuttu, kun tähän joku kuitenkin takertuu...) ym, mitkä maksaa yllättäen paljon kuukausitasolla, mutta mitkä eivät nyt mitään "isoja" lahjomisia ole. Eihän läheskään kaikissa perheissä ole karkkipäiviä.
Kirjoitit, että: Kohta loppuu rahat, kun ei ole varaa "pitää poikaa tyytyväisenä"
Kuka teillä on vanhempi?
Meillä tyttö purki just ekan syksyllä paineitaan kotona, kunnes lopetin kestämisen ja suutuin ja sanoin, ettei tota ainaista kiukuttelua koulusta tultua jaksa. Väheni ja meni ohi.
Teillä vaikeamman kuuloista. Toi kokonaan poikki, että varaa pitää poika tyytyväisenä. Eihän siinä mikään tule riittämään. Miten voit mennä vasta yöllä keskeyttämäään? Nukkumaan silloin kun muutkin. Kova komento päälle. Ei neuvotteluja eikä lahjontaa.
millä te oikeutatte itsellenne tuollasen kielenkäytön? Jeesustelette mun kasvatusesta ja ite AIKUISET puhutte noin.
vaan HUONOSTI KASVATETTU.