Kannattaako ostaa tai vuokrata lapselle opiskeluboksi vai onko parempi pakottaa soluasumiseen

Sähän et voi pakottaa lastasi mihinkään asumiseen.

soluasuminen on perseestä. syyt tässä:

- yhteiset pesutilat, keittiöt ym.

- muita ihmisiä jatkuvasti ympärillä. ei siis omaa rauhaa.

- useammin jumputusbileitä niissä opiskelijaasuntoiloissa kun normaaleissa kerrostaloissa joissa asuu ihmisiä ikäluokasta ikäluokkaan.

Sähän et voi pakottaa lastasi mihinkään asumiseen.

Ja osta niin hyvä, että sen saa sitten myytyä voitolla pois tai pidät sen sijoituskämppänä.

ei soluissa mitään pahaa ole,mielestäni jokaisen tulisi sekin kokea, niin osaa arvostaa sitten omaa kämppää paremmin. olen asunut kouluasuntolassa ja 3 tytön soluasunnossa. Jokaisella oli oma huone, keittiötilat, 2wc:tä ja suihkutilat yhteisiä. Vaikka olimme kaikki tuntemattomia toisillemme, kokoonpano oli toimiva. Siivousvuorolista laadittiin, ja kukin sitä noudatti. Kämppiksistä ei lähtenyt melua, muista naapureista senkin edestä. Solukämpässä oli kaikilla omat jääkaapit, pidin tästä todella paljon, kouluasuntolan jääkaappi oli ikävä. Soluun vaan!



nti 26v

perheen opiskeleva lapsi, jonka vanhemmat puolestaan ostivat asunnon, jossa meidän opiskeleva lapsemme asuu. Molemmat nuoret saavat täydet tuet ja vanhemmat olisivat joka tapauksessa ostaneet sijoitusasunnon jossain vaiheessa. Kaikki hyötyvät.

Meillä 18v laittoi kaverinsa kanssa kaupungille asuntohakemuksen, Hoasilla on liian pitkät jonot, ja saivat siistin kolmion kahdessa viikossa. Molemmilla oma huone, vuokra+ netti + sähkö 450 euroa kuussa/pää. Hyvin pärjäävät kun molemmat käyvät osa-aikatöissä ja saavat täydet opintotuet.

Katsohan ettet koskaan arvostele esim. sosiaalituilla eläjiä loisiksi, olethan itse pahempi.



Aloittajan lapselle suosittelisin samaa, minkä itse tein muuttaessani muualta Helsinkiin opiskelemaan:

- aluksi soluasuntoon, jotta kaupunki tulee tutuksi ja alan ymmärtää missä ja miten oikeasti haluaisin asua; samalla heti Hoasille uudestaan jonottamaan omaa yksiötä/kaksiota,

- muutto omaan opiskelija-asuntoon kun sellainen vapautuu; samalla aloin katsella asuntomarkkinoilta omistusasuntoa,

- sopiva omistusasunto löytyi vasta useamman vuoden katselun jälkeen, ja ostin sen ITSE aloittaessani maisteriopintoja (vanhempien asunto laitettiin vakuudeksi niiltä osin kuin omani ei riittänyt).



Näin sitä omaa osaa arvostaa ja valinta tulee tehtyä mahdollisimman harkitusti. Teidän kohdallanne tuossa on sekin etu, että hintaromahdus ei voi olla enää kovin kaukana tulevaisuudessa. Kannattaa siis ostaa asunto vasta romahduksen jälkeen, eikä juuri ennen sitä, jolloin joutuu tilanteeseen, jossa on lainaa enemmän kuin omaisuutta. Kela auttaa opiskelijaa projektissa maksamalla yleistä asumistukea (80% tietyistä asumismenoista, itse sain sitä 250,- kuussa).



Nykyään olen muuttanut mieheni kanssa suurempaan ja laittanut yksiöni vuokralle. Loppu laina tulee maksetuksi vuokratuloilla. Sen jälkeen minulla onkin asunto, josta saan jatkuvasti säännöllistä pientä tuloa - jo kauan ennen kuin vanhempieni perintö tulee jaettavaksi, jos he elävät normaalin mittaisen elämän.

t. saman tempun tehnyt

ei soluissa mitään pahaa ole,mielestäni jokaisen tulisi sekin kokea, niin osaa arvostaa sitten omaa kämppää paremmin. olen asunut kouluasuntolassa ja 3 tytön soluasunnossa. Jokaisella oli oma huone, keittiötilat, 2wc:tä ja suihkutilat yhteisiä. Vaikka olimme kaikki tuntemattomia toisillemme, kokoonpano oli toimiva. Siivousvuorolista laadittiin, ja kukin sitä noudatti. Kämppiksistä ei lähtenyt melua, muista naapureista senkin edestä. Solukämpässä oli kaikilla omat jääkaapit, pidin tästä todella paljon, kouluasuntolan jääkaappi oli ikävä. Soluun vaan!

nti 26v

No ei tarvitse kenenkään kokea soluasumista osatakseen arvostaa omaa kämppää. Mulle ei soluasuminen kerta kaikkiaan olisi sopinut, ja osasin JUURI siitä syystä arvostaa omaa, itse maksamaani yksiötä, jossa sain olla rauhassa.

Soluasuminen alkaa Suomessa olla musta muutenkin vähän menneen talven lumia. Nykyään ei käsittääkseni enää edes rakennuteta kovin paljon uusia soluasuntoja, kun kukaan ei niissä haluaa enää asua.

Ihan ok. Mutta nyt viime vuonna tyttäreni asui Kokkolassa solukämpässä, ja se oli aivan kammottava läävä. Haisi homeelta koko vuoden ajan. Hyvää oli se että oli oma kylppäri, huonoa se että keittiö oli pieni keittokomeron tapainen tila, vaikka itse huone jossa se oli oli iso. Hukkatilaa varmaan 20 neliötä. Sitten kolmen ihmisen piti saada tehtyä ruuat ja tiskattua ym. niin pienessä keittiössä että yksiöissäkin on isommat. Pakastinta ei ollut, ja siitähän olisi kyllä köyhälle opiskelijalle hyötyä.

maalla samaa katsotaan kieroon. niinhän se on muissakin asioissa.



itse ajattelin mitä työnantaja miettii jos näkee hakijan asuvan opiskelija-alueella. bileitä, bileitä, bileitä... ei ehkä anna luotettavinta kuvaa.

Soluasuminen on syvältä: ruoat katoavat jääkaapista, joskus on myös astioita hävinnyt keittiön kaapeista, omaa rauhaa ei ole, siivottomuus on monesti solujen ongelma samoin ylimääräiset solussa majailijat. 

Soluasuminen on syvältä: ruoat katoavat jääkaapista, joskus on myös astioita hävinnyt keittiön kaapeista, omaa rauhaa ei ole, siivottomuus on monesti solujen ongelma samoin ylimääräiset solussa majailijat. 

Kysy lapseltasi mitä haluaa, jos sinulla on vara valita. Älä kuitenkaan maksa kaikkea, vaan anna myös tienata ja hankkia itse esim. isompaa ja pienempää irtaimistoa ja maksaa meneviä kuluja. Silloin osaa arvostaa työllä saamaansa rahaa ja oppii tietämään, mitä kaikki maksaa.

Itselläni oli opiskeluaika todella tympeää, kun ei ollut varaa asua edes yksiössä, vaan piti kituuttaa introverttinä tuikituntemattomien kämppisten ja soluasujien kanssa. Puhumattakaan mieltämasentavista lähiöympäristöistä ja siitä, että rahat oli aina tiukalla. Jos lapsesi taas on menevämpää ja sosiaalisempaa sorttia, ehkä tykkäisikin asua toisen kanssa. Ja samalla voi säästää esim. ruokakuluissa, jos voi ostaa kaverin kanssa puoliksi.

Suosittele solua! Tai ehkä kaksiota tai kolmiota yhden kämppiksen kanssa? Rahaa jää paljon enemmän pienistä tuloista käteen, eikä opintolaina ole pakollinen. Jos toisena opiskeluvuotena alkaa nyppimään, voi muuttaa yksiöön. Solusta on lisäksi helppo muuttaa pois ja tehdä nopeita liikkeitä; yksiö on jo paljon hankalampi kun tavaraakin on enemmän. Jos haluaakin esim muuttaa ulkomaille hetkeksi tms.

2

Up

[quote author="Vierailija" time="05.01.2013 klo 22:54"]

Jos opiskelija asuu vanhempiensa omistamassa tai vuokraamassa asunnossa voi itsenäistyminen jäädä hataraksi. Varsinkin jos opiskelijan itse saamat rahat jäävät lähinnä vapaa-ajan viettoon eikä todellisiin elämiskustannuksiin. On erittäin palkitsevaa huomata pärjäävänsä itse mutta se vaatii riskin epäonnistumisesta. Ja vanhemmilta myös luottoa lapsensa taitoihin.

Uskot siis vahvasti, että se noin 200 euron saamatta jäävä asumistuki estää nuorta itsenäistymästä?

Asuin 3 vuotta vanhempieni omistamassa asunnossa ja ostin sitten oman. Itsenäistymiseni on varmaan huonommassa jamassa kuin niillä, jotka asuvat edelleen vuokralla ja hakevat vanhemmiltaan rahaa kaljaan.

Kuten sanoin, riippuu opiskelijasta ja vanhemmista. Ei se siitä asumistuesta ole kiinni. Tietenkin vanhempien omistama asunto helpottaa arkea. Asunnon kanssa on myös vanhempien halutessaan helppo hallita jotain osaa opiskelijan elämästä.

Yksi tärkeä osa omaa opiskeluaikaani oli se, että sai itse hakea asunnot, tehdä vuokrasopimukset ja kilpailuttaa kotivakuutukset. Vara-avain löytyi naapurista ja vanhemmat soittivat ovikelloa tullessaan kylään. Sai ottaa kämppiksen tai alivuokralaisen vaihdon ajaksi kysymättä lupia enää vanhemmilta. Lainaa jouduin ottamaan, mutta sen sai onneksi maksettua nopeasti pois kunhan valmistui ja meni töihin. Periaatteena oli, että töissäkäyvänä on enemmän rahaa kuin opiskeluaikana joka tapauksessa.

Itse uskon, että opiskeluelämään kuuluu itsenäistyminen ja oman kodin hallinta on olennainen osa sitä. Mutta kannattaa miettiä omalle perheelle sopiva rarkaisu ennemmin kuin kuvitella, että olisi joku patenttiratkaisu. Itsenästymiskeskustelu on vain yksi näkökanta.

Eikö nuorta itsenäistä ihan yhtä paljon, kun kulkee asuntonäytöissä, etsii sopivan asunnon, tekee tarjoukset ja kaupat ja allekirjoittaa paperit ja sen jälkeen vastaa itse kämpästään? Miksi oma asunto on jotenkin vähemmän itsenäistävä kuin vuokrakämppä?

PS. ei siihen vuokra-asuntoonkaan vaihdon ajaksi saa ottaa ketään asumaan, jos ei ole vuokranantajan lupaa

Aika uskomatonta.

Suomen pitäisi olla lamassa ja rahat loppu. Opiskelijat viettää neljän tähden illallisia ja kokkaavat herkkuja. Kuka niille maksaa tuollaiset illalliset, opintolainoista vai tuista. Maksaako vanhemmat syöpöttelytuokiot.