Kannattaako ostaa tai vuokrata lapselle opiskeluboksi vai onko parempi pakottaa soluasumiseen

itse ajattelin mitä työnantaja miettii jos näkee hakijan asuvan opiskelija-alueella. bileitä, bileitä, bileitä... ei ehkä anna luotettavinta kuvaa.

etteivät opiskelija-asuntolat kelpaa kun muutetaan vieraaseen kaupunkiin asumaan. Jotkut majailevat pari yötä viikossa. Siihen ne on tarkoitettu.



Aika vaikea kuvitella että voisi tutustua kavereihin kun ei voi kutsua ketään vierailulle. Nykyään nuoret viettää paljon Neljän Tähden Illallisia opiskelijaporukalla ja muitakin kokkisotia. Jos ei ole omaa asuntoa, jää ulkopuolelle.

tutustuu uusiin kavereihin samalla. Kaikki soluasujat eivät ole mitään riehuvia sosiaalitapauksia vaan muilta paikkakunnilta muuttaneita joilla sama päämäärä, oppia uuden kotipaikkakuntansa tavoille ja tutustuua ihmisiin.



Sitten kun on vähän vanhempi voi muuttaa omaan kämppään mutta pyri järjestämään etä hän maksaa siitä itse suurimman osan.

Ihan ok. Mutta nyt viime vuonna tyttäreni asui Kokkolassa solukämpässä, ja se oli aivan kammottava läävä. Haisi homeelta koko vuoden ajan. Hyvää oli se että oli oma kylppäri, huonoa se että keittiö oli pieni keittokomeron tapainen tila, vaikka itse huone jossa se oli oli iso. Hukkatilaa varmaan 20 neliötä. Sitten kolmen ihmisen piti saada tehtyä ruuat ja tiskattua ym. niin pienessä keittiössä että yksiöissäkin on isommat. Pakastinta ei ollut, ja siitähän olisi kyllä köyhälle opiskelijalle hyötyä.

Ei se ollut vaikeata.

etteivät opiskelija-asuntolat kelpaa kun muutetaan vieraaseen kaupunkiin asumaan. Jotkut majailevat pari yötä viikossa. Siihen ne on tarkoitettu.

Aika vaikea kuvitella että voisi tutustua kavereihin kun ei voi kutsua ketään vierailulle. Nykyään nuoret viettää paljon Neljän Tähden Illallisia opiskelijaporukalla ja muitakin kokkisotia. Jos ei ole omaa asuntoa, jää ulkopuolelle.

Pyyttä kämppikset mukaan jos haluavat, sehän on soluasumisen tarkoitus tuo yhteisöllisyys. Kukaan ei jää yksin. Ja oma esikoiseni kyllä kutsui kavereita vierailulle ja paljon ja tutustui kämppiksiin.

itse ajattelin mitä työnantaja miettii jos näkee hakijan asuvan opiskelija-alueella. bileitä, bileitä, bileitä... ei ehkä anna luotettavinta kuvaa.

Ehkä Otaniemessä on sellaisia, mutta muuten opiskelija-asunnot rakennetaan varsinkin Helsingissä todella keskeisiin paikkoihin; palveluiden ja joukkoliikenteen (metro, junat) lähelle, uusille nouseville alueille (Kalasatama). Sanoisin että opiskelijat pääsevät asumaan parempiin paikkoihin kuin muut vuokralaiset.

Jos opiskelija asuu vanhempiensa omistamassa tai vuokraamassa asunnossa voi itsenäistyminen jäädä hataraksi. Varsinkin jos opiskelijan itse saamat rahat jäävät lähinnä vapaa-ajan viettoon eikä todellisiin elämiskustannuksiin.



On erittäin palkitsevaa huomata pärjäävänsä itse mutta se vaatii riskin epäonnistumisesta. Ja vanhemmilta myös luottoa lapsensa taitoihin.

sijoitusasunnon jossa sain asua, ja olen ikuisesti kiitollinen. Mun herkkä mielenrauha ei olisi kestänyt kämppiksiä, nykyään muuten ihanassa aviomiehessäkin on melkein liikaa ;)

itse ajattelin mitä työnantaja miettii jos näkee hakijan asuvan opiskelija-alueella. bileitä, bileitä, bileitä... ei ehkä anna luotettavinta kuvaa.

Ehkä Otaniemessä on sellaisia, mutta muuten opiskelija-asunnot rakennetaan varsinkin Helsingissä todella keskeisiin paikkoihin; palveluiden ja joukkoliikenteen (metro, junat) lähelle, uusille nouseville alueille (Kalasatama). Sanoisin että opiskelijat pääsevät asumaan parempiin paikkoihin kuin muut vuokralaiset.

myös muualla kuin Helsingissä. Esimerkiksi Turussa on yliopisto ja muistelen, että Tampereellakin sellainen on ammattikorkeakoulusta puhumattakaan.

Käsittääkseni tosin helsinkiläiset eivät saa haukeutua opiskelemaan kotipaikakuntansa ulkopuolelle, koska se on heille liian vaarallista.

myös muualla kuin Helsingissä. Esimerkiksi Turussa on yliopisto ja muistelen, että Tampereellakin sellainen on ammattikorkeakoulusta puhumattakaan.

Käsittääkseni tosin helsinkiläiset eivät saa haukeutua opiskelemaan kotipaikakuntansa ulkopuolelle, koska se on heille liian vaarallista.

Sen takia sanoinkin varsinkin Helsingissä. Olen asunut myös Tampereella, joten tiedän kyllä.

Jos opiskelija asuu vanhempiensa omistamassa tai vuokraamassa asunnossa voi itsenäistyminen jäädä hataraksi. Varsinkin jos opiskelijan itse saamat rahat jäävät lähinnä vapaa-ajan viettoon eikä todellisiin elämiskustannuksiin. On erittäin palkitsevaa huomata pärjäävänsä itse mutta se vaatii riskin epäonnistumisesta. Ja vanhemmilta myös luottoa lapsensa taitoihin.

Uskot siis vahvasti, että se noin 200 euron saamatta jäävä asumistuki estää nuorta itsenäistymästä?

Asuin 3 vuotta vanhempieni omistamassa asunnossa ja ostin sitten oman. Itsenäistymiseni on varmaan huonommassa jamassa kuin niillä, jotka asuvat edelleen vuokralla ja hakevat vanhemmiltaan rahaa kaljaan.

Seiska, tuo on lain hengen vastaista loisimista Katsohan ettet koskaan arvostele esim. sosiaalituilla eläjiä loisiksi, olethan itse pahempi.

Aloittajan lapselle suosittelisin samaa, minkä itse tein muuttaessani muualta Helsinkiin opiskelemaan:

- aluksi soluasuntoon, jotta kaupunki tulee tutuksi ja alan ymmärtää missä ja miten oikeasti haluaisin asua; samalla heti Hoasille uudestaan jonottamaan omaa yksiötä/kaksiota,

- muutto omaan opiskelija-asuntoon kun sellainen vapautuu; samalla aloin katsella asuntomarkkinoilta omistusasuntoa,

- sopiva omistusasunto löytyi vasta useamman vuoden katselun jälkeen, ja ostin sen ITSE aloittaessani maisteriopintoja (vanhempien asunto laitettiin vakuudeksi niiltä osin kuin omani ei riittänyt).

Näin sitä omaa osaa arvostaa ja valinta tulee tehtyä mahdollisimman harkitusti. Teidän kohdallanne tuossa on sekin etu, että hintaromahdus ei voi olla enää kovin kaukana tulevaisuudessa. Kannattaa siis ostaa asunto vasta romahduksen jälkeen, eikä juuri ennen sitä, jolloin joutuu tilanteeseen, jossa on lainaa enemmän kuin omaisuutta. Kela auttaa opiskelijaa projektissa maksamalla yleistä asumistukea (80% tietyistä asumismenoista, itse sain sitä 250,- kuussa).

Nykyään olen muuttanut mieheni kanssa suurempaan ja laittanut yksiöni vuokralle. Loppu laina tulee maksetuksi vuokratuloilla. Sen jälkeen minulla onkin asunto, josta saan jatkuvasti säännöllistä pientä tuloa - jo kauan ennen kuin vanhempieni perintö tulee jaettavaksi, jos he elävät normaalin mittaisen elämän.

että vieraalta vuokrattuun asuntoon saa kunnon asumislisän. Vanhemmilta vuokrattuun (vaikka olis ihan käypä vuokra) asumislisä on lähinnä vitsi.

Sitten voi harkita yksiöön siirtymistä, kun on nähnyt vähän muutakin elämää.

perheen opiskeleva lapsi, jonka vanhemmat puolestaan ostivat asunnon, jossa meidän opiskeleva lapsemme asuu. Molemmat nuoret saavat täydet tuet ja vanhemmat olisivat joka tapauksessa ostaneet sijoitusasunnon jossain vaiheessa. Kaikki hyötyvät.

...Yhteiskunnan hyväksikäyttöä. Me tavalliset palkansaajat vuokralla ilman asumistuen penniäkään emme kyllä tästä hyödy ollenkaan.

Jos opiskelija asuu vanhempiensa omistamassa tai vuokraamassa asunnossa voi itsenäistyminen jäädä hataraksi. Varsinkin jos opiskelijan itse saamat rahat jäävät lähinnä vapaa-ajan viettoon eikä todellisiin elämiskustannuksiin. On erittäin palkitsevaa huomata pärjäävänsä itse mutta se vaatii riskin epäonnistumisesta. Ja vanhemmilta myös luottoa lapsensa taitoihin.

Uskot siis vahvasti, että se noin 200 euron saamatta jäävä asumistuki estää nuorta itsenäistymästä?

Asuin 3 vuotta vanhempieni omistamassa asunnossa ja ostin sitten oman. Itsenäistymiseni on varmaan huonommassa jamassa kuin niillä, jotka asuvat edelleen vuokralla ja hakevat vanhemmiltaan rahaa kaljaan.

Kuten sanoin, riippuu opiskelijasta ja vanhemmista. Ei se siitä asumistuesta ole kiinni. Tietenkin vanhempien omistama asunto helpottaa arkea. Asunnon kanssa on myös vanhempien halutessaan helppo hallita jotain osaa opiskelijan elämästä.

Yksi tärkeä osa omaa opiskeluaikaani oli se, että sai itse hakea asunnot, tehdä vuokrasopimukset ja kilpailuttaa kotivakuutukset. Vara-avain löytyi naapurista ja vanhemmat soittivat ovikelloa tullessaan kylään. Sai ottaa kämppiksen tai alivuokralaisen vaihdon ajaksi kysymättä lupia enää vanhemmilta. Lainaa jouduin ottamaan, mutta sen sai onneksi maksettua nopeasti pois kunhan valmistui ja meni töihin. Periaatteena oli, että töissäkäyvänä on enemmän rahaa kuin opiskeluaikana joka tapauksessa.

Itse uskon, että opiskeluelämään kuuluu itsenäistyminen ja oman kodin hallinta on olennainen osa sitä. Mutta kannattaa miettiä omalle perheelle sopiva rarkaisu ennemmin kuin kuvitella, että olisi joku patenttiratkaisu. Itsenästymiskeskustelu on vain yksi näkökanta.

ja samassa paikassa asui tyttöjä, jotka olivat alaikäisiä ja sain vierestä seurata kun seurustelivat ekan kerran, ekat kännit jne jne.

Ystäväni opiskeli Helsingin yliopistossa ja 90 luvulta on niin järkyttäviä juttuja soluasunnoista, ei kiitos.



Ystäväni poika ryöstettiin soluasunnossa. Postissa tuli uusi pankkikortti ja parin pv jälkeen tunnusluku vaikka poika oli käynyt pankkiin sanomaan ei halua niitä kotiinsa. Kämppis sitten avasi postin ja kävi nostamassa tilin tyhjäksi ja muutenkin kerkes käyttää väärin. Pankki ei ollut tehnyt mitään väärin.



Ihan tosi on se että oppii tuntemaan muita opiskelijoita mutta kyllä niitä oppii muutenkin tuntemaan. Itse vuokrasin yhdeksi kesäksi opiskelija-asunnon ja teekkarit juhlivat koko kesän. Sellaista yötä ei ollut milloin musiikki ei olisi SOINUT HYVIN KOVAA.



Me myös aiotaan tehdä niin että vuokrataan asuntoja ristiin.



Tyttäremme hakee Tampereelle ja ystävämme poika Helsinkiin. Kumpikin annamme vuokra-asuntomme heille ja tiputamme vuokraa niin että saavat täydet tuet. Lisäksi koska Helsingin vuokrat ovat kalliimpia kuin Tampereen, antaa ystäväni mulle suoraan tilille joulukuussa 1200 euroa, eli 100 euroa per kk.



Pitää toivoa että kummatkin pääsee haluamiinsa kouluihin.

Onpa näppärää...

perheen opiskeleva lapsi, jonka vanhemmat puolestaan ostivat asunnon, jossa meidän opiskeleva lapsemme asuu. Molemmat nuoret saavat täydet tuet ja vanhemmat olisivat joka tapauksessa ostaneet sijoitusasunnon jossain vaiheessa. Kaikki hyötyvät.

...Yhteiskunnan hyväksikäyttöä. Me tavalliset palkansaajat vuokralla ilman asumistuen penniäkään emme kyllä tästä hyödy ollenkaan.

Oma hanipuppeli ei varmaankaan pärjää muualla, jos edes itsekseen.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="20.08.2012 klo 15:24"]

perheen opiskeleva lapsi, jonka vanhemmat puolestaan ostivat asunnon, jossa meidän opiskeleva lapsemme asuu. Molemmat nuoret saavat täydet tuet ja vanhemmat olisivat joka tapauksessa ostaneet sijoitusasunnon jossain vaiheessa. Kaikki hyötyvät.

[/quote]

Olen aina ihmetellyt, että miksi sosiaalietuuksien käyttö on hyväksyttävää silloin kun niitä ei tarvitse. Sitten sellaisia jotka niitä tarvitsee ja käyttää, pidetään luusereina.

[/quote]

Juuri näin. Ja vielä kaikki hyötyvät, muka. En minä kyllä koe hyötyväni mitään siitä, että makselen veroistani kahden kultalusikka suussa syntyneen kersan vanhempien sijoitusasuntoja asumistuen muodossa.

Muutin lukion jälkeen Helsinkiin, vuokrasin asunnon yksityiseltä, tein opiskelujen ohella töitä, jotta oli varaa maksaa korkea keskustan vuokra. Valmistuin aikataulussa enkä koskaan saanut vanhemmilta rahallista avustusta. Miksi tämä tuntuu olevan monelle täysin mahdoton ajatus? Mukavuudenhaluko? Toisaalta olen tehnyt kesätöitä 14-vuotiaasta saakka ja joutunut yh-äidin lapsena tekemään reilusti yli puolet kotitöistä. Ehkä tämä on vaikuttanut määrätietoisuuteni selvitä omillaan.