AAARRGG! Äitini huomauttelee säännöllisesti että talomme on liian pieni
Muutimme 3 vuotta sitten rintamamiestaloon, joka on mielestämme meille täydellinen. Sijainti on OK, talo rempattu kivasti, miehelle harrastustilat kellarissa jne. Äitini jaksaa silti huomautella, että kyllä teidän pitää ruveta katselemaan isompaa taloa kun lapsi kasvaa. Siis voi h-vetti. Ja meillä on siis yksi (1) lapsi ja lisää ei ole tulossa (olemme jo aikas vanhoja). Kun lapsi oli vauva asuimme ihan pienessä mökissä ja sekään ei meitä häirinnyt. Nyt tilaa on suorastaan ruhtinaallisesti siihen verrattuna. Lisäksi olen suorastaan rakastunut tähän taloon. Siis mitä se mummeli oikein ajattelee? Vähän aikaa oli asiasta hiljaa, kun sanoin, että vaikka lottovoitto tulisi, emme aikoisi muuttaa. Eilen höpinä alkoi taas uudestaan. Onko se tulossa seniiliksi vai mitä tää on?
Kommentit (6)
teidän uuteen taloonne, ja miten lahjoitus hoidetaan verotuksen kannalta järkevimmin.
Jos ei ole, niin ehkä huomauttelee siksi? Tai sitten on siitä seniilydesä kyse...
tilaa ei riitä hänelle ja sekös vanhaa korpeaa..
He myivät samoihin aikoihin saaristomökkinsä pois ja lahjoittivat sen verran (muutaman kymmentä tuhatta, en muista tarkkaan) että meidän ei tarvinnut ottaa lainaa ollenkaan. Mutta itse asiassa jos he haluaisivat ostaa meille vaikka jonkun vanhan kartanon tai pappilan voisin harkita muuttamista. Täytyypä kysäistä. Ap
Ja kyllä on lapsella oma huone. Vintissä on kaksi makkaria. Huone on kyllä aika pieni mutta kellariin saa tarvittaessa rakennettua lisähuoneen sitten vanhempana. Ja en usko että fntasioi tänne muutosta. On niin kovin kaupunkilainen nykyään, me asumme pikkukylässä.
Äitisi ystävien lapsilla on isot ja hienot omakotitalot, joista äitisi kuulee ystäviltään vähän väliä. Samalla he utelevat äidiltäsi, miten te asutte ja vihjailevat, että onpas köyhää...
Oma äitikin soittelee minulle, että se ja se taas kehui tytärtään ja miten häntä pisti vihaksi ja hänen piti ruveta puhumaan jostain ihan muusta. Kyllä minulle tuosta paha mieli tulee, kun en ole osannut tehdä mitään, mistä hän voisi olla ylpeä ja leveillä ihmisille. Itse olen tyytyväinen elämäämme, mutta eihän sillä ole merkitystä.